perjantai 25. syyskuuta 2009

Kuinka syvätehoiseksi taidon oppiminen voi dialogin avulla mennä?

Dialogi voi auttaa taidon oppimisessa löytämään juuri ne kriittiset kohdat, joista oppimisen edistyminen on kiinni. Tiedusteleminen on oiva keino yksilöllisten, taidon haasteellisten kohtien paljastamiseen. Jos ohjaaja kysyy ja pyytää opiskelijaa selittämään jonkin taidon kriittisen kohdan tekemistä/suorittamista, silloin myös ajattelun aukkokohdat paljastuvat. Jos ohjaaja tiedustelee edelleen ja pyytää näyttämään suoritusta kohta kohdalta, silloin toiminnan aukkokohdat paljastuvat lisää. Ohjaaja kuulee, mihin ajatteluvirheeseen tai puutteeseen suorittaminen pysähtyy. Ohjaaja myös näkee, mihin kohtaan tekeminen juuttuu. Tällöin hän voi tiedustella, miten opiskelija asian sillä kohtaa ajattelee, ja näin hän osaa ohjata opiskelijaa juuri tarpeen mukaan. Ohjaaja työstää opiskelijan kanssa kohdallisesti juuri sitä tiettyä paljastunutta kohtaa ja hän auttaa opiskelijaa yhdessä löydetyn ajatuksen perusteella tekemään ja kokeilemaan uudella tavalla.

Taidon oppiminen voi siis dialogin avulla mennä todella syvätehoiseksi. Ymmärränkin niin, että juuri tällaisten opiskelijoille yksilöllisesti haasteellisten taitojen oppimistilanteiden apuna dialogi toimii oivallisesti. Kysymys on siitä, osaako opettaja tiedustella niin avoimesti ja puhtaasti opiskelijan ajatuksenkulusta, aina vain tarkemmin ja tarkemmin niin, että ne karikkokohdat löytyvät.

2 kommenttia:

  1. Tässä on jotain, joka toimisi myös it-taitojen oppimisessa. Siinä on erityisesti opettajalla oppimista: pitää malttaa kysyä opiskelijalta, mitä hän todella tarkoittaa kysymyksillään, eikä rynnätä neuvomaan omiin ennakko-olettamuksiin perustuen. Minulle on käynyt lukemattomia kertoja niin, että on kysytty vaikkapa Wordin käytöstä jotain, ja minä olen alkanut vastata aivan eri kysymykseen, mitä opiskelija tarkoitti. Tilanteen pulmallisuus on siinä, että usein opiskelija esittää kysymyksen hyvin niukasti, kertomatta koko ongelmaa. Eihän opiskelija usein edes pysty kuvaamaan ongelmaa täsmällisesti – jos pystyisi, ei ongelmaakaan luultavasti olisi! Mutta minun opettajana täytyisi esittää riittävästi avoimia kysymyksiä ja ohjata opiskelija kertomaan lisää, jotta varmasti tietäisin, mikä opiskelijalle oikeasti on epäselvää ja mihin hän pyrkii. Siinä oppisimme molemmat!

    VastaaPoista
  2. "Tilanteen pulmallisuus on siinä, että usein opiskelija esittää kysymyksen hyvin niukasti, kertomatta koko ongelmaa. Eihän opiskelija usein edes pysty kuvaamaan ongelmaa täsmällisesti – jos pystyisi, ei ongelmaakaan luultavasti olisi!" Näin kuvaat osuvasti oppimistilannetta.

    Nimenomaan opiskelijan ajatuksenkulun avaaminen useilla ymmärrystä syventävillä avoimilla kysymyksillä on opettajalle haaste. Usein sitä tyytyy yhteen tai kahteen kysymykseen ja sitten luulee ymmärtävänsä. (Ajattelee ehkä, ettei enempää voi kysyäkään.) Ja helposti voi käydä niin, ettei ymmärrä opiskelijan ongelmaa.

    Siis tässä tapauksessa opiskelijalle vaikean kohdan kartoittaminen riittävän monin, opiskelijan ajattelua avaavin kysymyksin on se harjoittelemisen paikka. Näin tätä asiaa mietin.

    VastaaPoista