perjantai 27. elokuuta 2010
Miksi yhdessä ajatteleminen verkossa on monesti hyvin haasteellista?
Yhdessä ajatteleminen ja vielä verkossa voi olla monesta syystä haasteellista. Otan tässä esiin yhden näkökulman. Kommunikatiivisia toimintakäytäntöjään ja -tapojaan joutuvat useimmat todella tietoisesti ja tavoitteellisesti kehittämään, jotta yhteisestä ajattelusta syntyy innostavaa ja palkitsevaa. On myös mielenkiintoista, että intohimo johonkin asiaan saa ihmiset löytämään itsestään dialogisia taitoja aivan luonnostaan, ilman sen kummempaa pyrkimystä muuttaa kommunikatiivisia toimintatapojaan..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Koska toisen reaktiot jäävät näkemättä reaaliaikaisesti on niihin vaikeaa suhtautua. Voi tulla myös helposti väärin ymmärretyksi. Voi olla myös vaikea ilmaista itseään sanallisesti. (Natascha)
VastaaPoistaYhdessä ajatteleminen verkossa voi olla myös haasteellista sen tähden, että verkossa tapahtuvasta dialogista jää puuttumaan äänen painot, ilmeet, eleet ja muut osa-alueet, jotka välittyvät tahtomattammekin kasvotusten keskusteltaessa. Sanotaan, että kehon kieli on se tärkein kieli kommunikoinnissa. Ihmisten ilmeet, eleet, katsekontakti ja asennot kertovat helposti henkilön tunteista, mielialasta ja asenteista. Toisaalta verkossa voi huoletta keskittyä pelkästään sanalliseen viestintään ja siihen, mitä viestissään haluaa todella kertoa. Taas toisaalta pelkästään sanallisen viestin voi helposti ymmärtää väärin, koska siinä on hankala ilmaista dialogin eri vivahteita ilman sanattoman viestinnän keinoja. (Arja B.)
VastaaPoistaMiksi yhdessä ajatteleminen verkossa on monesti hyvin haasteellista?
VastaaPoistaMitä tarkoitat kommunikatiivisien toimintakäytäntöjen ja tapojen kehittämisellä? Olenko itse ymmärtänyt oikein, että keskeisenä asiana nousee oma itsetuntemus? Valmiutemme: sosio- emotionaaliset taidot, kuinka tulemme toimeen itsensä ja toisten kanssa, kuin kykyä tunnistaa omia tunnetilojaan ja kyvyn kontrolloida tunteitaan. Sosiaalisuutemme taas mielestäni merkitsee, kuinka toimimme yhteisön jäsenenä. Yhdessä ajatteleminen verkossa vaatii jokaisen osallistumista yhdessä tekemiseen omaa dialogisuuttaan kehittäen.
Maini Huhtanen
Monilla meistä myös suullinen ja kirjallinen ilmaisutapa voivat poiketa hyvinkin paljon toisistaan. Jos kirjoittaminen koetaan hankalaksi, käytetään usein hyvin tiivistä ilmaisutapaa ja usein tekstin sävy helposti myös muuttuu. (Milka)
VastaaPoistaTuo on ihan totta. Olemme siirtyneet tekstiviesti- ja mesekulttuuriin, jossa sanoma yritetään tiivistää 150 merkkiin. Omien ajatusten ilmaisu tiiviisti, mutta samaan aikaan monipuolisesti on haastavaa. Mitä nopeammin keskustelu etenee, sitä lyhyemmäksi lauseet käyvät ja tulkinnanvaraisuus lisääntyy. Toisaalta verkoon ovat muodustuneet omat "sääntönsä" vuorovaikutteiseen keskusteluun. Tunteita ilmaistaa hymiöillä ja ilmaisuja lyhennetään tyyliin :-) LOL.
Poista/Mikko H.
Yhdessä ajattelemisessa haasteita tuovat ihmisten erilaiset käsitykset tehdä asioita. Jotkut eivät viitsi panostaa ajatteluun niin paljon kuin muut ja näin se vaikuttaa yhdessä ajattelemisen onnistumiseen. Minua askarruttaa se, että mitä keinoja opettajan kannattaa käyttää jotta hän saisi oppilaat aktivoitua yhdessä ajattelemiseen verkossa. (Teemu.V)
VastaaPoistaYhdessä ajatteleminen verkossa voi todellakin olla vaikeaa. "Yhdessä ajatteleminen" on itsessään haasteellista vaikka ei oltaisi verkossa. Verkossa näen ongelmana sen, että jos ésim. wikiin heitellään irrallisia kommentteja otsikkoaiheesta, eli jokaisen omia ajatuksia aiheesta, niin ei todellisuudassa synny yhteistä ajattelua. Yhteistä ajattelua syntyy mielestäni esim. silloin jos kaikki osalliset kirjoittavat yhdessä "samaa kertomusta" - ja tähän Wiki antaa mahdollisuuden. Mutta miltä teistä tuntuu korjailla toisen tekstiä, sanavalintoja tai lauseenmuodostusta, puhumattakaan ajatuksia? Dialoginen säiliö nousee arvoonsa, vai mitä? (Mikael)
VastaaPoistaTämä saman kertomuksen kirjoittamisesta siinä yhteisessä ajattelussa verkossa varmaan juuri on kyse. Jokainen tuo kertomukseen oman pienen osionsa ja onnistuessaan kokonaisuus ylittää jokaisen pienen osansa moninkertaisesti. Toisten osioiden korjailut ehkä kuitenkin vain sotkevat yhteistä kertomusta. Voihan kokonaisuuteen mahtua kaikenlaista. Verkossa tämän yhteisen kertomuksen toteuttaminen on vaikeaa, kun emme pysty tulkitsemaan sanoja nonverbaalista viestintää apuna käyttäen, kuten Arja jo totesi. Toisaalta voimmehan tulkita myös väärin esimerkiksi kuulemiamme äänenpainoja. Haasteita yhteisen kertomuksen luomiseen asettavat myös tiukat ja valmiit mielipiteet asiasta, jolloin keskitytään lyhyesti ja ytimekkäästi vain siihen, mitä itse halutaan sanoa, eikä saada tällöin liitettyä tätä sanomaa jatkoksi muiden kertomukseen, ja kun kerran sanoma on nimenomaan kirjoitetussa muodossa, se jää pysyväksi toisin kuin puhe, joka jää vain osallistujien muistiin. Eija v
VastaaPoistaNäkisin sopivien tehtävien ohjaavan oppilaita verkossa ajattelemiseen. Opetettavasta aiheesta riippumatta luultavasti löytyy aiheita, joiden pohdinnan opiskelijat kokevat innostavaksi ja palkitsevaksi. Tehtävät voisivat olla luonteeltaan soveltavia ja ajatteluun kannustavia, miksei pienryhmiin jaettuina. Tämä olisi mielestäni yksi tapa aktivoida yhdessä ajattelemiseen. (JariL)
VastaaPoistaMika totesi ongelmana olevan muun muassa se, että verkkokeskusteluun heitetään irrallisia kommentteja otsikkoaiheesta, jolloin ei synny yhteistä ajattelua. Minua häiritsee tämän lisäksi se, että jaaritellaan yhteen tekstiin monta eri asiaa, jollin on vaikea tarttua niistä mihinkään. Online-keskustelussa on ehkä helpompi synnyttää dialogia, koska siinä yleensä jatketaan edellisen puhujan tekstiin ja puheenvuorot ovat yleensä myös kompakteja. (sirkku a-l)
VastaaPoistaSitaatti by arja B : "verkossa tapahtuvasta dialogista jää puuttumaan äänen painot, ilmeet, eleet ja muut osa-alueet, jotka välittyvät tahtomattammekin kasvotusten kekusteltaessa" .
VastaaPoistaOlisiko tämä juuri verkkokeskustelun hyväpuoli? Kehonkieli tai muut sanattoman veistinnän ilmentymät jäävät pois, jolloin lukijalle jää vain tekstin sisältö. Tämä kyllä asettaa vaatimuksia tuotolle, mutta verkkokeskustelussa ei tarvi hätäillä. "Puhe Dialogissahan" on tärkeää tarkka ja vilpitön tuotto (se edellyttää harjaantumista) jota kehonkieli voi joskus "sotkea" seurauksena saatta olla väärinymmärrystä .
Ihminen kommunikoi kokonaisvaltaisesti; puhuu, kuuntelee, katsoo ja jopa haistelee. Verkkotyöskentely pelkistää ihmisen yksiulotteiseksi. Kuulija on pelkän tekstin varassa ja pienet nyanssit tekstissä voivat jäädä huomiomatta.Siksi tekstin on oltava (tavallaan) pelkistettyä, jotta väärinymmärrystä ei syntyisi, sillä kuulijan (=lukijan)tiedollinen taso ei ole aina tiedossa. (Tii na H)
VastaaPoistaVerkossa tapahtuva ajatteleminen oli itselle ainakin alkuvaiheessa hieman haasteellista. Varmaan haasteellisuus johtui siitä, ettei asiasta ollut aikaisempaa kokemusta. Pienen harjoittelun jälkeen hommaan on kuitenkin päässyt hyvin sisälle. Kuten Arja mainitsee verkossa toimiessa kehon kieli jää pois. Ei myöskään pysty puhumaan käsillä. On vain tekstin varassa. Tämä luo omiaan ennakkopaineita ja jokaisen on pakostakin muutettava omia toimintatapojaan. Toisaalta verkossa voidaan kuitenkin toimia esim. Skypen ja TeamSpeakin välityksellä, jolloin ei olla pelkän kirjoituksen varassa, vaan voidaan kommunikoida myös puhumalla.
VastaaPoistaMikael toteaa, että Wiki-työskentelyssä aiheet saattavat sekoittua, jolloin selkeää jäsentelyä ei pääse syntymään. Tähän auttaa varmasti, kun keskusteluaiheet ryhmitellään siten, että loogisuus säilyy ja keskustelijat pysyvät annetussa aihealueessa. Wikin käytössä on myös ongelmana, jos kaikki ryhmän jäsenet eivät etene opiskelussa suurin piirtein samaan tahtiin. Tämä on tietenkin usein hankalaa, koska kaikilla opiskelijoilla on omat kiireensä ja aikataulujen sovittaminen on usein hankalaa. Kuitenkin aidon dialogin aikaansaaminen on tällöin hankalaa, jos kommentteja heitetään pelkästään tehtävän viimeisenä jättöpäivänä. Kovin syvällisiä asioita ei tällöin ehdi tekemään. Wikin käytöllä tiedon määrä saadaan kasvatettua nopeasti ja samalla dialogi antaa uutta intoa myös itse opiskeluun. (Olavi)
Otsikko ohjaa meidät ajattelemaan että verkossa ajatteleminen on haasteellista ja niinhän se onkin. Edellä on tuotu esille eleiden ja ilmeiden puuttumisen ongelma sekä se ettei voi reagoida välittöämästi toisen viestiin. Toisaalta aloitustekstissä oli kommentti, jossa Helena toi esille sen että jotkut löytävät intohimon johonkin asiaan saa ihmiset löytämään itsestään dialogisia taitoja aivan luonnostaan. Ketä nämä ihmiset ovat? Asuuko joissakin meistä ”pieni toimittaja”, joka nauttii kirjoittaa esim. blogia jostakin aiheesta. Näitä aiheita voi olla sisustus, muoti, kakut, autot.... Ja ketä ovat ne jotka kirjoittelevat Ilta-lehden, Kotilieden ym. keskustelupalstoille osittain hyviä tai erinomaisia juttuja, osittain jopa ala-arvoista tekstiä? Palataan aiheeseen haasteellisuus verkossa. Keskustelupalstoilla voi keskustella anonyyminä, joten kirjoittajan henkilöllisyyttä ei tunnisteta. Näin olle myös toisen kunnioitus, ystävällinen vastaaminen ja muut kohteliaisuudet, joita normaallissa vuorovaikutuksessa pyritään pitämään yllä saattavat joidenkin kirjoittajien kohdalla unohtua. (Marita)
VastaaPoistaOlen aivan samaa mieltä että: "intohimo johonkin asiaan saa ihmiset löytämään itsestään dialogisia taitoja aivan luonnostaan."
VastaaPoistaYhteinen jaettu intohimo johonkin aihepiiriin synnyttää luottamusta ja arvostusta. Mehän luonnostaan tunnemme yhteenkuuluvaisuutta sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista tai ajattelevat samalla tavalla. Tämän yhteisen maaperän avulla saavutetaan jo dialogiselle kanssakäymiselle tärkeitä alkuasetelmia, eli mainitsemani luottamus ja arvostus. Ei tarvitse pelätä kanssakeskustelijan vähättelevän aihetta tai omaa kiinnostusta siihen, jolloin keskustelijat ovat vapaampia tuomaan mielipiteitään ja ajatuksiaan ilmi. (Sanna N.)
Jos dialogia verkossa käydään pelkästään kirjoittamalla, täytyy keskustelijoiden olla hyviä ilmaisemaan itseään kirjallisesti. Olen huomannut itsessäni, että joskus kirjoitusta tulee tajunnanvirtatekniikalla sujuvasti ja joskus kirjoittaminen jostain syystä tökkii. Ja jälkikäteen tekstejään lukiessa huomaa, että olisi tuonkin voinut toisin(=järkevämmin, selvemmin) muotoilla... Se on kuitenkin totta, että aiheesta riippuen voi viritä oikein antoista keskustelu myös verkossa ja pelkästään kirjoittamalla. Yhteisesti kiinnostava aihe siis tarvitaan. (SariP)
VastaaPoistaThis is a very interesting mode of learning that brings people so near irrespective of geographical distances. The fact that there are pictures (skype) and one can hear peoples’ voices Skype, team speak) makes the dialogue more interesting and brings the group physically and emotionally closer.
VastaaPoistaDialogue is about thinking together and coming to a common understanding of issues. Prior contribution have brought out various barriers to this unity in dialogue ( for example non-verbal forms of communication are hidden from other participants, or limited self expression in written form as compared to spoken speech). I will add one more barrier to online learning that I have experienced this week. I have had difficulties since Wednesday trying to send my contributions to the blog. Every time, my messages are rejected and a message of error on page appears. I have been very enthusiastic to put in my contribution and get feedback from other readers on the blog. But my week has been full of anxiety wondering; ‘will I get my contribution to the blog on time? Will I need to repeat the course if my work is not in the blog on time?’
My solution to this problem as a learner was to ask help from the people in my group and I am glad they answered. My connection to the blog still has problems. My last result is to email my contribution to the teacher. I want to be part of the blog discussions and not feel sideline because of a technical problem. (Paula K)
Miksi yhdessä ajatteleminen verkossa on monesti hyvin haasteellista?
VastaaPoistaYhdessä ajatteleminen ja vielä verkossa voi olla monesta syystä haasteellista. Helena toteaa yllä, että yhdessä ajattelemisen haasteellisuutta lisää mm. se, että kommunikatiivisia toimintakäytäntöjään ja -tapojaan joutuvat useimmat todella tietoisesti ja tavoitteellisesti kehittämään, jotta yhteisestä ajattelusta syntyy innostavaa ja palkitsevaa.
Kynnystä nostanee myös se, että verkko-oppimisympäristössä osallistumisesta jää ”pysyvä” jälki. Tämä voi haitata keskusteluun osallistumista. Oman mielipiteen muokkaus kirjalliseen muotoon kaikille luettavaksi on varsinkin alussa vaativa ja aikaa vievä prosessi. Natascha ja Arja B. viittaavat yllä mahdollisiin vaikeuksiin ilmaista omia ajatuksia sanallisesti ja toteavat, että tämän seurauksena verkossa voi helposti tulla myös väärin ymmärretyksi. Yhdyn myös yllä Olavin mielipiteeseen siitä, että verkossa osallistuminen ja omien mielipiteiden julki tuominen vaatii harjoittelua ja helpottuu kokemuksen kautta(ja virheistä oppii). Pysyvä jälki myös edesauttaa oppimisen seuraamista niin yksilön kuin yhteisönkin osalta.
Yhdessä ajattelemista voivat myös haitata hidas (tai epäonnistunut) ryhmäytymisprosessi sekä useat tunnepitoiset elementit kuten luottamuksen puute, välinpitämättömyys toisia ja toisten kommentteja kohtaan sekä eriarvoisuus ryhmässä. Yllä Marita toteaa, että kohteliaisuuselementtien puuttuminen/unohtuminen tapahtuu helpommin verkossa käydyissä keskusteluissa ja tämä osaltaan vaikeuttaa yhdessä ajattelemisen kulkua.
Ohjaus, yhteiset pelisäännöt ja dialogiosaaminen voivat tässä auttaa eteenpäin (Mari).
Tässä viestiketjussa on monia erilaisia pohdintoja siitä miksi yhdessä ajatteleminen verkossa on monesti hyvin haasteellista. Kuten useat ovat maininneet niin tekninen väline vaikuttaa yhdessä ajattelemisen onnistumiseen. On erilaista ajatella yhdessä wikissä kuin skypen välityksellä tai tällaisessa blogissa. Tekniikka tuo omat rajoitukset ja mahdollisuudet, lisäksi uudenlaisissa kanavissa viestiminen vaatii usein opettelua ja totuttelua.
VastaaPoistaYksi asia nousi mieleeni, jota ei ole taidettu mainita keskustelussa. Etenkin sellaisessa työskentelyssä jossa välineenä on vain teksti ajalla on mielestäni suuri merkitys yhdessä ajattelemisen onnistumiseen. Eli kuinka nopeasti joku vastaa kirjoitukseesi, millaisella "vauhdilla" keskustelua käydään. Jos keskustelu on ajallisesti rikkonaista, ajattelu jää usein pinnalliseksi koska oma ajatus katkeaa kun kukaan ei riittävän nopeasti reagoi kirjoitukseen.
Myös kuten aikaisemmin mainittiin niin aikatauluhaasteet ovat ongelma, eli jos kaikki eivät osallistu tasapuolisesti. Ihmisillä on myös erilainen intensiteetti reagoida verkossa, toiset tarvitsevat välitöntä reagointia kun taas toiset pohdiskelevat pidempään ja tällöin myös reagointi venyy. Marin ajatus tekstin pysyvyydestä on varmasti totta. Kun kirjoitetaan tekstiä joka jää näkyville niin usein harkitaan tarkemmin mitä kirjoitetaan, ja keskeneräisiä ajatuksia ei usein tule nähtäville. Tämä saattaa kuitenkin lisätä myös sitä että asiaa ja kirjoitusta työstetään kauemmin ja ehkä myös syvällisemmin. (Kaisa S)
Kuten Kaisa S. edellä jo toteaa, verkossa yhdessä ajattelemisen haasteellisuuteen vaikuttaa ainakin se, että viestintäkeinona on pelkkä kirjoitettu teksti (ainakin useimmiten). Viestijän pitää siis saada asiansa ymmärretyksi ilman eleitä, ilmeitä, äänensävyjä sekä muuta tärkeää nonverbaliikkaa. Tämä jo sinällään luo viestintään suuren haasteen, koska normaalista kasvokkain kommunikoinnista joidenkin tutkimusten mukaan jopa 95 % muodostuu juuri nonverbaliikasta - siis vain 5 % viestistä tuleen sanoista! Ja jos nämä kaksi, kehonkieli ja sanat, ovat keskenään ristiriidassa, kuulija uskoo ennemmin kehonkieltä kuin sanoja. Tietysti ymmärtäen, että sanoillahan me voimme valehdella, kehollamme emme (paitsi ehkä ammattinäyttelijät). Verkossa myös vastaviestijän palaute tulee yleensä viiveellä, joten siihen on hitaampaa reagoida. Tämä kaikki tuo kirjoitetulle tekstille valtavasti lisää asioita, jotka sen pitäisi vastapuolelle välittää. Harva meistä on niin taitava sanankäyttäjä, että tämä onnistuu ongelmitta. Siinä mielestäni verkkokommunikoinnin ongelman ydin. (Kimmo L.)
VastaaPoistaNiin kuin Marita totesi, otsikko ohjaa ajattelemaan, että yhdessä ajatteleminen on haasteellista erityisesti verkossa. Moni on todennut, että haasteellisuutta aiheuttaa pelkän kirjallisen ilmaisun varassa toimiminen, ilmeiden ja eleiden puuttuminen. Niin onkin, kirjoittaminen vaatii totuttelua - ja sitä enemmän on haastetta, mitä vieraampia ryhmässä ollaan toisilleen. Olen todennut myös saman mistä Mari mainitsee; kun osallistumisesta jää pysyvä jälki, ei tule kommentoitua kovin nopeasti tai spontaanisti. Toisaalta omia tekstejä sisältävien keskustelujen lukeminen on joskus opettavaista, joskus huomaa vasta jälkeenpäin, että oma teksti on voinut olla ymmärrettävissä myös eri tavoin kuin itse on tarkoittanut.
VastaaPoistaVerkossa keskustelun onnistumiseen vaikuttaa suuresti osallistumisen rytmi, niin kuin Kaisa S kirjoittaa. Keskustelun sujumiselle ja yhteisen ajattelun etenemiselle on sitä paremmat mahdollisuudet, mitä tiiviimmässä aikataulussa ryhmän jäsenet pystyvät osallistumaan, vastaamaan toisilleen ja kehittelemään yhteistä ajattelua.
Kuinka paljon vaikeampaa yhdessä ajatteleminen sitten on verkossa kuin kasvokkain keskustelussa? Niin kuin täällä monissa kirjoituksissa on tullut ilmi, on kasvokkain keskustelussakin haasteellista saada aikaan dialogista osallistumista, niin että osallistutaan symmetrisesti, kaikkia kuunnellen, asiaan keskittyen, tarkasti ilmaisten.
Näitä tekstejä luettuani minusta vaikuttaa, että dialogiset toimintatavat ovat hyvin lupaavia, niihin oppimiseen sekä verkossa että kasvokkain keskustelussa tarvitaan paljon harjoittelua. (Erja M)
Erja ja Kaisa S. ja monet muut ovat kommenteissaan pohtineet yhdessä ajattelua verkossa ja sen hankaluuksia. Sen ei tarvitse olla yhtään hankalampaa kuin kasvokkainkaan, edellytyksenä on harjaantuminen kirjottamalla kommunikointiin ja omien ajatusten jakamiseen.
VastaaPoistaTähän keskusteluun on minun hyvin hankala ottaa osaa, jakamalla ajatuksiani. Todellinen keskustelu edellyttäisi tuntien perehtymistä aikaisemmin keskusteluun osallistuneiden ajatuksiin ja viittauksiin toisten kommentteihin.
Kommenttien kirjoittajat - keskustelukumpanini - ovat jo muualla. He tuskin jatkavat keskustelua, jotta voisivat esim. vastata kysymyksiin ja tarkentaa ajatuksiaan. Keskusteleva ryhmä on ajallisesti hyvin hajanainen. Tämä tuottaa minulle henkilökohtaisesti suurimman pulman.
Yhdessä ajatteleminen verkossa edellyttää, kuten monet kommentoijat ovat jo kirjoittaneet, hyvää kirjallista ilmaisua. Taito on opittavissa. Uskon myös, että verkossa yhdessä ajattelemisen taito on opittavissa. Minua nuoremmat - tietokoneen kanssa kasvaneet - ovat ja tulevat olemaan taitavia.
Pirjo V.
Jos haluaa verkossa toimia, niin pitäisi pystyä napakasti ja selkeästi esittämään ajatuksiaan, koska liian pitkät ja rönsyilevät kirjoitukset ovat hitaita ja vaikeaselkoisia lukea ja niistä on vaikea löytää se olennainen pointti. Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että hyvä kirjallinen ilmaisu on eduksi. Tosin toisaalta kaikilla pitäisi olla kuitenkin mahdollisuus ilmaista ajatuksiaan persoonallisella, luovalla tavalla,joten onko tässä ristiriita? Tarviseeko edes kaikkien osata tai tietää blogeista,koska se ei kaikkia edes kiinnosta ja kuten on aikaisemmin todettu, niin kaikilla ei ole samanlaisia tietoteknisiä taitoja kuin on nykysukupolvella. Onhan sitä ennenkin eletty ja tultu toimeen ilmaan mitään tietokoneita ja blogeja. Kehitys on hyväksi, mutta onko kaikki kehitys pelkästään hyväksi ja tarpeellista? (TN)
VastaaPoistaPirjo V ottaa kommentissaan esille hyvin tärkeän verkossa tapahtuvan yhdessä ajattelemisen haasteen – ajan. Jos keskustelu sijoittuu pitkälle ajanjaksolle, dialogiin osallistuvat henkilöt vaihtuvat ajan myötä. Myös olosuhteet saattavat muuttua keskustelun aikana – vaikka niin, että keskustelu osakesäästämisen hyödyistä ja haitoista saa alkunsa nousukaudella, ja sitten tulee lama. Henkilöiden vaihtuminen ja olosuhteiden muuttuminen synnyttävät tietysti mahdollisuuden siihen, että koko dialogin fokus muuttuu alkuperäisestä, eikä lopputulos enää vastaa kaikkien keskustelijoiden yhteistä ajattelua.
VastaaPoistaToisaalta, niin kuin Helena blogimerkinnässään toteaa, monet keskustelut syntyvät asiaan kohdistuvan intohimon kautta. Tällöin voisi ajatella, että keskustelijat palaavat dialogiin ja verkkokeskusteluun yhä uudelleen. Palaavatko he keskusteluun havainnoidakseen muiden mielipiteitä vai puolustaakseen omiaan, onkin sitten toinen asia. Vaikeutena verkkokeskusteluissa voi olla yhteisymmärryksen saavuttaminen osapuolten välillä – verkossa käydään usein ennemminkin väittelyjä kuin noudatetaan dialogisia periaatteita. (Erja Malinen)
Yllä pohditaan muutamassa viestissä ajan merktitystä yhteisen ajattelun onnistumiselle. Koen yhteisen ajattelun siten, että dialogiin osallija jalostaa osallistumisellaan myös omaa ajatteluaan ja osallistuessaan pukee sanoiksi ("ajattelee ääneen") myös omaa ajatustaan. Muilta saatavat kommentit tukevat ajatusta tai suuntaavat sitä uudella tavalla.
VastaaPoistaJos keskustelua käydään kirjoittamalla, on sen tempo väistämättä melko verkkainen. Mikäli aikaa oman viestin ja palautteen välillä on liikaa, ei palaute enää muokkaa ajatusta samalla tavalla kuin suullisessa keskustelussa saatu välittömämpi palaute. Oma ajautus on saattanut jalostua muualta tulleen palautteen johdosta tai ajatus muuten jo päässyt hieman unohtumaan.
Mikä on riittävän nopea tempoa, jotta dialogi verkossa voi onnistua? Mitkä tekijät tähän vaikuttavat?
(RamiT)
Mietin tuota Ramin ajatusta dialogin temmosta. Jotkut asiat vaativat nopeaa tempoa, jos haetaan vastausta kiireiseen ongelmaan. Filosofiset kysymykset, joihin ei aika vaikuta, voidaan käydä hitaaseen tempoon, esim. kumpi oli ensin, muna vai kana? Ajan kuluessa voi saada tähänkin mielenkiintoista dialogia.
VastaaPoista-TarjaJ
Verkkodialogi on mielestäni tarkoituksenmukaista sillä varsinainen ydinasia tulee helposti esiin. En kuitenkaan usko pelkästään verkossa käytävään dialogiin, jos ei olla tavattu kasvokkain.
VastaaPoistaKun olen itse kunnostautunut lyhytkurssien vetämisessä erilaisille ja jatkuvasti vaihtuville ryhmille olen huomannut kuinka paljon Arja B:n mainitsema sanaton viestintä merkitsee. Useimmiten ryhmän sisällä vallitsee konsensus siitä onko koulutus ollut pääasiallisesti positiivista vai negatiivista. Tämän asian voi aistia luokkatilassa vaikkakin asiaan vaikuttaa myös osaltaan oma itsetuntemus ja- luottamus. (Oskari)
En usko, että ajallinen viive haittaa dialogiin viimeksi osallistujia. Alkupään osallistujilla toki, jos ovat jo poistuneet blogista. Itse koin tähän säikeeseen liittymisen helpoksi. Kuitenkin haluan painottaa muutamia omia ajatuksiani asioista, jotka ovat jo tänne kirjoitettu.
VastaaPoistaPelkästään kirjoittamalla kommunikointi on kuin uudella kielellä kommunikointia. Non-verbaaliset viestit jää pois, mikä mielestäni on hyvä asia, koska ne usein viestittävät sellaisia asioita,joita ei tarkoita. Toisaalta, onhan *uuden kielen* oppiminen tuskallista ja sanoilla ja sanonnoilla on eri ihmisille eri merkityssisällöt, jolloin tulee olla niiden käytössä varovainen ja vastaanottajapuolella pyytää tarkennusta jos jää epäilys, että ei tavoita sanomaa. Tämä haaste jää myös selittäessä asiaa, josta itse on kiinnostunut. Oma tietotaito on usein niin paljon kehittynyt, ettei havaitse mitä vastaanottaja käsittää ja mitä ei. Esimerkiksi karoliinimiekalla on melko varmasti eri merkityssisältö minulle kuin teille. No, esimerkki kun on, en avaa sitä täällä ;). /SJS
Verkkokeskustelu voi olla myös haasteellista siksi, että joillakin palstoilla on kirjoittajana nettipeikkoja (trollaajia), joille keskustelun ohjaaminen uudelle uralla jäynäämisen vuoksi on itse tarkoituksena. Erityisesti tämä ilmiö vaivaa moderoimattomia anonyymejä keskustelupalstoja. Kuka tahansa, joka on käynyt Suomi24-palstalla tai muualla verkossa on luultavasti törmännyt ilmiöön.
VastaaPoista/Mikko H.