tiistai 19. tammikuuta 2010

Miten oppitunnin saa suunniteltua dialogin avulla toteutettavaksi?

Oppitunnin aikana tulee käsitellä tietyt asiat. Miten oppitunnin saa suunniteltua dialogin avulla toteutettavaksi?

Kysymys on laaja, yritän kuitenkin vastata lyhyesti. Lähtökohtana on, että opettaja on sisäistänyt dialogiset toimintatavat mahdollisina opetus-, ohjaus- ja oppimismenetelminä. Tämä tarkoittaa, että dialogisista toimintatavoista voi synnyttää lähes rajattoman määrän erilaisia toiminta- tai työtatapoja opetus/oppimistilanteisiin. Tämä on ehkä se hyvin haasteellinen kohta oivaltaa. Silloin opiskelijoiden kunnollinen oppiminen ratkaisee, ei niinkään käsiteltävien asioiden määrä. Nämä kaikki käsiteltävät asiat tulevat luonnollisesti työstettyä osana oppimisprosessin mielekkäitä käytännönläheisiä tehtäviä. Ajattelemme usein opettajina asioiden läpikäymistä, vaikka tarkoituksenmukaista olisi ajatella opiskelijoiden oppimista.

Voit käyttää dialogisia toimintatapoja oppimistilanteen joka vaiheessa, orientoitumisesta arvioimiseen (engeströmiläisittäin ajateltuna). Keskeistä on, että dialogiset tehtäväksiannot saavat opiskelijoita tekemään ajatteluaan ja toimintaansa läpinäkyväksi kirjoitettuna, ratkaisuina, kuvituksina, esittämisinä, tekemisenä, käyttämisenä, suunnitelmina, arviointina jne. Läpinäkyväksi tekemisen jälkeen keskustellaan pienryhmissä tai parin kanssa tai suuremmissa ryhmissä, tehdään tehtävinä itsearviointeja, sisällöllisiä kehittämistarvearviointeja, suunnitelmia oppimisen sisällöllisistä etenemistavoista ja sitten seuraavaksi tehdään ne jne.

Olennaista on hoksata, ettei opettajan tarvitse kertoa, puhua, esittää, selittää kaikkia asioita ns. läpihuutojuttuina (ja olla sen jälkeen tyytyväinen että olen ainakin käsitellyt asian). Opettajan kannattaa varata dialogisissa oppimistilanteissa itselleen keskeinen paikka niin sanotuissa kriittisissä oppimisen kohdissa. Kokenut opettaja tietää usein monia tällaisia hankalia,useille opiskelijoille vaikeita kyseisen tiedonalan tai ammattialan asioita tai toimintaa tai miten toimimalla pääsee oppimisessa hyvin eteenpäin (pedagoginen sisältötieto). Jotta ei tarvitse läpikäydä kaikkia asioita, opettaja on valmistanut, valinnut tai osoittanut oppimisessa käytettävän materiaalin, jota kukin opiskelijaryhmä saa myös laajentaa edistymisensä mukaan.

2 kommenttia:

  1. Dialogin avulla oppiminen on ehdottomasti tätä päivää lasten ja nuorten opettamisessa (yliopisto on ehkä asia erikseen). Mielestäni vanha opettaja luennoi ja oppilaat kuuntelevat -tyyli ei ole kovin hedelmällistä kuin lyhyinä oppitunnin pätkinä. Vanhan tyylin luennoissa tulee nopeasti vastaan jo oppilaiden keskittymiskyky; kovin moni perus- tai edes ammattikouluikäinen ei jaksa keskittyä pelkästään kuuntelemiseen varttia kauempaa. Dialogiharjotuksissa taas he pääsevät itse toimimaan, joten siinä hurahtaa helposti pidempikin tovi. Dialogioppimisessa oppilas joutuu lisäksi sulattelemaan uusia asioita, pohdiskelemaan ja soveltamaan oppimaansa. Dialogisissa harjoituksissa ei voi vaan toistaa ulkoa oppimaansa mantraa sellaisenaan. Lisäksi dialogeissa tulee useimmiten tuoda esille myös omaa mielipidettään, mikä edesauttaa oppilaan kykyä muodostaa omia mielipiteitään, tuoda niitä julki ja vahvistua niiden esittäjänä. (Kimmo L.)

    VastaaPoista
  2. Tässä oli hyviä neuvoja ja minulle heräsi ajatuksia. Niinhän se on,että läpihuutojuttuja ei kannata itse opettaa vaan laittaa oppilaat itse tieto hankkimaan tai lukemaan. Kriittisen kohdan opettaminen taas on juuri niitä opettajan heiniä ja siihen häntä tarvitaan.
    Pohdin vain sitä, että miten varata aikaa siihen,että nyt "dialogistaisi" oman opetuksensa? Kun ns. lähiopetusresurssit koko ajan vähenevät, niin silloin helposti päätyy "antamaan opetusta" nopeasti, tehokkaasti, frontaaliopetuksena itse papattaen koko ajan. Miten arvioisitte tarvitaanko dialogiseen tyyliin opettaa sama asia enemmän aikaa? (Virpi L)

    VastaaPoista