Miten opettajan tulisi dialogissa huomioida sekä omia että oppilaiden ennakkokäsityksiä?

Miten opettajan tulisi dialogissa huomioida sekä omia että oppilaiden ennakkokäsityksiä erilaisissa ryhmissä? Onko väliä jos dialogiin osallistuvat henkilöt ovat entuudestaan tuttuja ja tuntemattomia toisille ryhmän jäsenille?

Ennakkokäsitysten tiedostaminen on keskeistä opettajan työssä. Tämä koskee todellakin sekä omia että opiskelijoiden ennakkokäsityksiä. Ennakkokäsitykset kun ovat ajattelun ja toiminnan senhetkinen perusta.

Opiskelijoiden ennakkokäsityksistä tai senhetkisistä käsityksistä on opettajan syytä olla selvillä sen vuoksi, että näin paljastuu opiskelijoiden senhetkinen ajattelu ja myös opiskelijoiden senhetkiset lähikehityksen vyöhykkeet - niin että hän pääsee auttamaan opiskelijoita juuri oikeaan aikaan ja tarpeeseen. Oppimistilanteesta voi näin tulla opiskelijoille hyödyllinen. Tavallinen tilanne, jossa oppimisen tavoitteet ovat liian ylhäällää tai alhaalla, heikentävät opiskelijan mahdollisuuksia oppia.

Jos odotat, että oppimistilanne on luennon sijaan vuorovaikutteista ja keskustelevaa, silloin opettajana kannattaa miettiä tarkkaan, miten toimia opiskelijoiden kanssa. Jos opettaja tiedostaa ennakkokäsityksensä, siis sen miten asioista ajattelee, silloin hän osaa säädellä käsitystensä esiin tuomista ja syrjään vetämistä. Hän osaa viivyttää tarvittaessa ajattelunsa kertomista. Jos opettaja tuo nopeasti omat käsityksensä julki, silloin keskustelu helposti tyrehtyy. Asia on siinä eikä sitä tarvitse enempää pohtia. Opettajana tämän virheen tekee usein, pyrkien vielä täydelliseen ilmaisuun, ja sitten ihmettelee kun kukaan ei sano mitään.

Näin toimien ihmisten toinen toisensa tuntemisella ei ole samanlaista merkitystä kuin niin sanotuissa tavallisissa keskusteluissa oppimistilanteissa.