maanantai 9. marraskuuta 2009

Miten opettaja voi dialogin avulla saada hiljaisemmat ja ujoimmat mukaan?

Opiskelijat voivat olla hiljaisia ja ujoja monesta syystä. Esimerkiksi monologinen puhekulttuuri tekee meistä usein hiljaisia. Toinen mahdollinen syy on temperamenttityyppiimme kuuluva taipumus mieluummin vetäytyä kuin olla esillä. Mieluummin olisin käyttämättä määrittelyä ujo ja hiljainen varmana epitettinä jostain ihmisestä. On tilanteita ja tilanteita. Absoluuttiseen samanlaiseen osallistumieen ei luonnollisesti päästä. Tässä kohtaa tulee kuvaan mukaan se ihmisten erilaisuus.

Ajattelen asiaa näin. Lähes jokainen ryhmä kannattaa ohjata dialogisen toiminnan suuntaan, jolloin kaikkien osallistujien oletetaan tulevan mukaan. Rakenna ryhmistä osallistuvia hienovaraisesti ja pienimuotoisin yhdessä tekemään johdattavin ja innostavin tehtävin. Ne ovat luottamuksen ja turvallisuuden tunnetta synnyttäviä tehtäviä ja sitten asiasisällön oppimiseen liittyviä. Luottamusta ja turvallisuutta herättävät tehtävät kannattaa kytkeä dialogiseen työskentelyyn valmentamiseen. Näin opiskelijat ymmärtävät, että nyt harjoitellaan tosissaan kunnollista kommunikaatiota ja vuorovaikutusta yhteistyön parantamiseksi.


Keskeisin opettajan taito tässä on osata tehdä niitä opiskelijoita mukaansa tempaavia, dialogiseen työskentelyyn valmentavia tehtäväksi antoja.

Esimerkkinä seuraava: Jaa opiskelijat pienempiin 3-4 henkilön ryhmiin. Pyydä opiskelijoita keskustelemaan pienryhmissä, mikä saisi hänet osallistuman aktiisisesti ryhmän työskentelyyn. Pyydä myös jokaista pienryhmää tekemään pohdinnastaan joko kirjallinen tai kuvallinen aktiivisen osallistumisen synteesi. Kerro myös, että nämä synteesit esitellään ja niistä keskustellaan koko ryhmän kanssa. Yhteinen pohdinta on tärkeä eikä sitä saa ohittaa pelkkiin toteaviin kommnetteihin tyytyen. Näin valmennat ryhmää ja pienryhmiä aktiiviseen osallistumiseen, siis yhdellä esimerkillä kuvattuna.

8 kommenttia:

  1. Uskoisin, että ryhmien muodostamisella saadaan aikaan intensiivistä oppimista, mutta ryhmien muodos-tamisessa tulee olla tarkkana, etteivät väärät henkilöt ole samassa ryhmässä. Tarkoitan tällä sitä, että opettajan on hyvin tunnettava ryhmänsä jotta hän osaa muodostaa oikeanlaiset ryhmät. Tämä vaikuttaa siihen, etteivät ujot ja heikoimmat tule syrjityksi vaan saavat kannustusta ryhmän jäseniltä. Onko mitään hyvää keinoa saada ongelma tapaukset mukaan näihin ryhmiin, niin etteivät he lannista koko muuta ryhmää toimimaan aktiivisesti. (Teemu.V)

    VastaaPoista
  2. "Onko mitään hyvää keinoa saada ongelma tapaukset mukaan näihin ryhmiin, niin etteivät he lannista koko muuta ryhmää toimimaan aktiivisesti."

    Hyväksi todettu keino saada "ongelmatapaukset" mukaan ryhmätyöskentelyyn (ainakin minulla toiminut) on antaa kyseisille oppilaille vastuullinen rooli ryhmässä. Usein tällaisilla oppilailla on huono itsetunto, jota he peittelevät "pahiksen"roolilla, mutta saadessaan jonkin tärkeän/vastuullisen tehtävän ryhmässä, he kokevat olevansa tärkeitä.

    Opettajalla on vastuu myös hiljaisten ja ujojen oppilaiden mukaan saamiseksi ryhmätyöskentelyyn. Ryhmien muodostamisessa kannattaa miettiä ketkä oppilaat todella tulevat toimeen keskenään, ettei tule laittaneeksi kiusaajaa ja kiusattua samaan ryhmään. Hiljainen oppilas kannattaakin laittaa samaan ryhmään esimerkiksi empaattisen ja motivoituneen oppilaan seuraksi. (Ville S.)

    VastaaPoista
  3. Käytännössä jokaisessa ryhmässä jota olen ohjannut, on ollut joku äänekäs ja hallitseva, jonka aisoissa pitäminen on ollut haastavaa. Muun ryhmän katseista ja olemuksesta voi tulkita tällaisen äänekkään henkilön ärsyttävän ja vievän energiaa muilta. Miten tällaista henkilöä voi käsitellä siten ettei missään tapauksessa nolaa häntä henkilökohtaisesti muiden edessä? (Katriina K)

    VastaaPoista
  4. Ryhmän voi koota vaikka extempore, kunhan opettaja on ryhmässä mikana, ja dialogin voi aloittaa kohdennetulla kysymyksellä opiskelijalle, joka on vetäytyvä ja hiljainen. Kysymyksen tulee kuitenkin olla sellainen, johon tämä osaa vastata helposti. Tämän jälkeen yleensä on helpompi jatkaa.
    Itse olen kokeillut dialogia/väittelyä matematiikan opetuksessa antamalla opiskelijoille tehtäväksi selvittää jonkin uuden asian ratkaisemisen ennen sen varsinaista opettamista. Kun opiskelijat saa innostumaan aiheesta, ratkaisukin löytyy, ja asian "virallinen" opettaminen on helpompaa.

    VastaaPoista
  5. Olen samaa mieltä siitä, että on oltava tarkkana ketä laitetaan samaan ryhmään. Varsinkin dialogi harjoitusten alkuvaiheessa. Tehtävät täytyy antaa sen mukaan, millainen on ko ryhmän taso keskimäärin.
    Toinen mietintää aiheuttava opiskelija tyyppi on sellainen, jolla on opiskelumotivaatio täysin hukassa ja esim. ammattiopistoon on tultu vain, koska johonkin on mentävä. Tällaisia kavereitahan on todella vaikea saada motivoitua minkään tehtävän tekemiseen. On hyvä yleensä jos opiskelumateriaali mukana tai tallessa ylipäänsä.
    Miten dialogin käyttäminen sopii tällaisten tapauksien kohdalla?(juha_M)

    VastaaPoista
  6. Ammattiopistoon todellakin ajautuu aina opiskelijoita, joiden opiskelumotivaatio on täysin hukassa. En usko, että dialogi tai ylipäänsä mikään opetusmentelmä voi ratkaista opiskelimotivaation puuttumista. Pitää vain odotella ja aika voi tehdä ihmeitä! mari

    VastaaPoista
  7. Edustan ohjaavaa aikuiskoulutusta, jossa opiskelijat taustaltaan, elämän tilanteiltaan, sosio-ekonomiselta taustaltaan muodostavat todella heterogeenisen ryhmän. Luonnehtia voi myös, että elämänpolku voi olla rikkoontunut. Tällaisissa tilanteissa olen huomannut, että ns. hiljaisemmat eivät kovinkaan mielellään osallistu ryhmädialogiin. Luottamuksen herättävällä ilmapiirillä heidät on mahdollista saada kyllä osallistumaan kahdenkeskiseen dialogiin. Tässä aikuiskoulutuksessa asia ei välttämättä ole kiinni motivaatiosta vaan itsetunnosta. (Kari)

    VastaaPoista
  8. Anonyymi sanoi...Samaa mieltä, että verkkokommunikointi sopii ehkä juuri ujoille ja hieman aroille opiskelijoille,joilla voisi olla paljonkin sanottavaa, mutteivät ryhmässä muiden kuullen halua keskustella.Valitettavasti silloin jää ilmeet ja eleet näkemättä,jotka nekin oikein tulkittuina saattavat kertoa paljonkin.Dialogin tulisi olla myös nopeaa, jotta keskustelu säilyisi ajantasaisena. Kommentointia ja palautteen antoa ei saa unohtaa kun kyseessä on oppimisprosessi.(TN)

    VastaaPoista