Miten dialogin avulla saadaan käytännön tekemisen opettelusta tehokasta?

Miten dialogin avulla saadaan käytännön tekemisen opettelusta
(rakentaminen, sähkötyöt) mahdollisimman tehokasta?

Käytännön tekemisen opettelu on täynnä tilanteita, joissa tekee mieli kysyä. Usein kysymykset kuitenkin jäävät piiloon. Ei tohdi tai ei uskalla, monestakin syystä. Dialogin avulla luodaan turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri, jolloin opiskelijat uskaltavat ottaa tarvittaessa selvää asioista toisiltaan, opettajalta tai työpaikkaohjaajalta.

Ajattelen, että käytännön tekemisen opettelu on tehokasta silloin, kun joutuu tekemisiään myös muille selittämään ja perustelemaan. Tämä voi olla joko suullista tai kirjallista, mieluimmin molempia. Tällä tavoin ajattelun aukkokohdat paljastuvat ja sitä mukaa myös tekemisen virheet. Opiskelija löytää muiden avulla ne kohdat, joista taidon oppiminen kiikastaa ja myös keinot, joiden avulla oppimisessa pääseekin ehkä paljon näpsäkämmin eteenpäin. Edellä mainitunlainen toiminta tarkoittaa käytännössä tiettyja tehtäväksiantoja oppimisprosessissa. Ilman tehtävämäärittelyjä opiskelijat tahtovat tällaisesta toiminnasta luistaa. Esimerkiksi niin, että vertaisten tehtävänä on tehdä toisen toiminnasta kysymyksiä.

Käytännön oppimistilanteet ovat tehokkaita silloin, kun taidon oppimisen kriittisissä kohdissa joutuu kertomaan muille ajatteluaan, siis tekemisen yhteydessä. Ne muut voivat olla vertaisia, opettaja tai työpaikkaohjaaja. Tehokkuutta lisää myös se, jos opiskelijat joutuvat taidon oppimisen kriittisissä kohdissa kirjoittamaan parin lauseen verran teoreettisia perusteluja toiminnalleen.