Mitkä ovat suurimmat uhat dialogin epäonnistumiselle? (Ohjaavan opettajan kysymys)

Melkeinpä sanoisin, että suurin uhka dialogin epäonnistumiselle on ihmisen sokeus omalle toiminnalle keskustelutilanteissa. Oman toiminnan tiedostavasta havainnoinnista ei ole tietoakaan. Sen vuoksi on vaikea nähdä ja ymmärtää, miten itse sammuttaa dialogin.

Olennaista on siten herätä ja suostua havainnoimaan tiedostavasti omia mukaantuloja keskusteluun. Kun havainnoi tiedostavasti ja avoimesti sekä toimintatapojaan että keskusteluun tuomiaan sisältöjä, on jo pitkällä oppimassa tavallista kehittyneempää keskustelumuotoa, dialogia.

Valpas ja hereillä oleva havainnoi ja tutkailee, mitä hän sanoo, miten hän sanoo ja millaista on oma suhtautuminen keskustelutilanteessa. Jos keskustelussa tyytyy automaattisiin toimintatapoihin, uhkana on dialogin epäonnistuminen. Näin on vähintäänkin tilanteissa, joissa keskustelijoiden arvomaailmat, uskomukset ja käsitykset ovat erilaisia. Käytännössä käy usein niin, että lähdetään väittelemään oman näkemyksen oikeellisuudesta ja toisen puhuessa suljetaan korvat. Dialogin taitoaan voikin ”mitata” juuri tilanteissa, joissa huomaa ihmisten ajattelevan toisin kuin itse. Kuinka hyvin silloin pystyy kuuntelemaan ja ottamaan vastaan toisen kertomat asiat sellaisenaan ja tutkailemaan kuulemaansa ja kuinka voi vaivattomasti olla sortumatta väittelyyn omien näkemysten paremmuudesta?