Mitä puheen koodaaminen on ja miten eri taustoista tulevat henkilöt ymmärtävät toistensa koodit?

Olen vastannut täällä blogissa aiemminkin koodausta koskevaan kysymykseen, joten kannattaa katsoa myös nämä vastaukset.

Koodi merkitsee vapaasti ilmaistuna merkkikieltä, joka kertoo tietoa jostakin. Koodaus on tämän merkkikielen kirjoittamista. Kun dialogissa puhutaan koodauksesta, silloin tarkoitetaan mielen tauluun kuunnellessa "kirjautuvaa" puhetta, sanoja ja niistä syntyviä lauseita. Dialogissa toisen puheesta koodatut sanat ja niistä muodostuvat lauseet antavat tietoa toisen ajattelusta, tunteista ja toiminnasta.

Puheen koodaus kannattaa tehdä sanatarkasti, jotta saa kaiken toisen kertoman tiedon ymmärtämisen pohjaksi. Puheen sanatarkka koodaus edellyttää puhdasta tilaa kuuntelijan mielessä. Se tarkoittaa, että kuuntelijan mielessä kulkee kuunteluhetkellä puhujan ilmaisemat asiat. Puhe saa kulkea sellaisenaan, ilman että kuuntelija siihen mitään lisää tai siitä jotain ottaa pois. Kuuntelija ei askaroi omien mielensisältöjensä kanssa vastaan ottaessaan toisen puhetta. Näin toisen ajattelua voi ainakin jonkin verran ymmärtää oikeassa suunnassa.

Jos vielä kerron toisella tavalla hyviä edellytyksiä toisen puheen koodaukseen. Tärkeä edellytys on se, että saa oman sisäisen puheensa vaiennettua toisen puhetta kuunnellessa. Mieli ei siis saa askaroida silloin: omissa ajatuksissa, seuraavan puheenvuoron käyttämisen haluamisessa, pohtiessa sitä mitä seuraavaksi sanoisin, ajatellessa että tämä oma ajatus on ainakin tärkeä tuoda esiin jne. Kyseessä on tällöin myös minäkeskeisyydestä luopuminen, joka vaatii hetkikohtaista tiedostavaa työtä itsensä kanssa; annan tiedostaen ja hetkikohtaisesti sekä ulkoisen tilan että mieleni sisäisen tilan toisen asialle.

Miten sitten eri taustoista tulevat henkilöt ymmärtävät toistensa koodit? Kun ihmisten, erilaisista taustoista johtuvat lähtökohdat keskustelussa ovat erilaiset, silloin puheen sanatarkan vastaanottamisen lisäksi tarvitaan useassa yhteydessä toisen ajatuksenkulun avaamista. Se tarkoittaa, että tiedustellaan avoimilla puhtailla kysymyksillä toisen ajattelusta ja tekemisistä lisää. Näin tehdään sen vuoksi, ettei kuviteltaisi tai luultaisi väärin toisen ajattelusta ja toimintatavoista. Kun tiedustelee toiselta paljon, silloin saa välttämätöntä, toisen ajattelun ja toiminnan ymmärtämistä auttavaa tietoa. Lopetetaan luuleminen ja pohjataan tietäminen toisesta tiedustelemisen kautta saatuun tietoon.