Miten voin huomioida erilaiset ja eri ikäiset oppilasryhmät synteesien kutomisessa?

Synteesien kutominen dialogissa on taito, joka vaatii harjoittelua. Sen voi aloittaa kuitenkin jo vaikkapa alakoulussa. Synteesin kutoja harjaantuu kiinnittämään huomiota aina menossa olevaan keskusteluteemaan ja sitten siihen, millaisia aineksia keskustelijat teemasta synnyttivät. Synteesin kutoja on valpas kaiken puhutun tai esitetyn aineiston suhteen. Aloittelija pystyy ottamaan vain muutaman asian mukaan luomaan kokonaiskuvaa. Synteesi on ikään kuin vastaus kysymykseen: Hei, mitä meillä on tähän mennessä tästä asiasta koottuna? Synteesejä ei pysty tekemään, jos kuuntelee tai keskittyy huonosti keskustelussa.

Synteesin kutomisen harjoittelu tarkoittaa samalla tavoitteen kannalta olennaisten, keskustelussa esiin tulleiden asioiden poimimista. Näistä olennaisista asioista opiskelijaryhmä tai kukin opiskelija vuorollaan luo sitten tilannekohtaisen käsityksensä eli kokonaiskuvan asiasta. Tässä on kyse tutkivaan oppimiseen kuuluvasta toiminnasta. On parempi, että opiskelijat kutovat synteesejä kuin että opettaja hoitaa tämän asian. On luonnollista, että opettajan täytyy ensin itse olla harjaantunut tekemään synteesejä, jotta hän osaa opiskelijoita tässä työssä ohjata.

Synteesin kutomistaito kehittyy vähitellen. Dialogiseen keskusteluun osallistujat harjoittelevat kuuntelemaan keskittyneesti ja sanatarkasti. Näin harjoitellaan ottamaan kaikki info vastaan ja talteen. Tavoite määrittää sitten sen, mitä vastaan otetusta tiedosta käytetään synteesin eli senhetkisen kokonaiskuvan luomiseen.

Jos opiskelijat toimivat toistuvasti oppimisprosesseissaan näin, silloin on samalla kyse syväsuuntautuneemmasta oppimisesta. Tämä on ehkä helppoa kuvitella. Synteesiä kun ei pysty luomaan tyhjästä tai olemattomalla asioiden ymmärryksellä.