maanantai 24. elokuuta 2009

Miten voi harjoitella palautteen vastaan ottamista ja antamista opetustilanteissa?

Palautteesta kannattaa aivan alkuun sanoa: palaute on tarkoitettu tutkittavaksi eikä heti suoraan uskottavaksi. Tuossa ajattelussa on monta mielenkiintoista asiaa, kuten esimerkiksi sana 'tutkittavaksi'. Siinä on myös palautteen tuoma kehittymistä edistävä mahdollisuus, on sitten kyse positiivisesta tai negatiivisesta palautteesta. Ehtona on, että me ihmiset vain suostutaan tutkimaan saamaamme palautetta. Tämä asia yhdistyy myös selkeästi dialogiosaamiseen.

Jos kertoo osaavansa dialogia, se tarkoittaa silloin, että osaa puhua suoraan (toista kunnioittavasti) ja että osaa ottaa suoraa puhetta vastaan. Dialogissa asioista kerrotaan avoimesti ja vilpittömästi. Dialogiin osallistuva tietää myös joka kerta jotain puhuessaan, että hän tuo omaa ajatteluaan toisille tutkittavaksi ja/tai kyseenalaistettavaksi. On olennaista oivaltaa, että kaikessa toiminnassa on ihmisystävällinen, toiselle hyvää tahtova ajattelu sisällä.

Opetustilanteissa palautteen antaminen ja vastaan ottaminen on keskeistä. Silloin kun asioita ollaan oppimassa tavoitteellisesti ja tehtäväsuuntautuneesti, halutaankin palautetta. Jos ollaan oppimasssa muilla orientaatioilla (esimerkiksi suoritus -tai minä-orientaatio), palauteasia saattaa olla pulmallinen. Positiivinen palaute, tilanteittain pieninä kannustuksina, jää perinteisessä opetuskulttuurissamme kuitenkin liian usein sanomatta. Olisi leegioittain tilanteita, joissa opettajat ja vertaiset voisivat kertoa pieniä positiivisia kannustimia. Myönteisten asioiden kertomisen huomaaminen liittyy dialogisen vastavuoroisuuden idean kunnolliseen ymmärtämiseen ja omaan toimintaan upottamiseen.

Negatiiviseen suuntaan olevan palautteen kertominen onkin sitten oma lukunsa. Tässä on paljon pulmallista. Dialogisessa oppimisyhteisössä suoran palautteen antamisen ja vastaan ottamisen opettelu voi sujua sen vuoksi, että opiskelijat kokevat olonsa turvalliseksi ja luottavaiseksi. Lähestymistapa on ihmisystävällinen. Minä pysyy pystyssä, vaikka omaa toimintaa joutuu korjaamaan yhdessä jos toisessakin asiassa ja toistuvasti. Jos taas yhteisö on kilpaileva ja suorituskorosteinen, toimintaa korjaavaa palautetta on vaikea antaa ja ottaa vastaan. Tunnelma on kuin taistelutantereella, jossa täytyy pysyä kasvojaan menettämättä pystyssä.

Palautteen antamisessa voidaan myös pelätä, ettei vain loukata ketään. Voisi ajatella, että tällainen loukkaamisajattelu lähtee juuri päinvastoin kuin olettaisi, ei-ihmisystävällisestä ajattelusta. Perustelen tätä niin, että kun suoran palautteen antaja ajattelee ihmisystävällisesti, hänelle loukkaaminen ei tule mieleen, koska hänen tarkoitusperänsä on toiselle hyvää tahtova ja häntä arvostaen ja kunnioittaen edistymään auttava. Näin kielteiseen suuntaan oleva palaute on vain asia muiden joukossa, joka auttaa eteenpäin.

Palautteen antamisen ja vastaan ottamisen harjoittelua varten opetustilanteisiin luodaan dialoginen säiliö, jossa osallistujat tuntevat olonsa turvalliseksi. Silloin avoin ja vilpitön ilmaiseminen, toisen arvostaminen ja kunnioittaminen ovat kaiken toiminnan perusta. Palauteharjoituksissa edetään helposta vaikeampaan. Jos palautteen antamisen ja vastaan ottamisen harjoittelun yhdistää arviointiin, tilanne helpottuu. Kun ihminen itse arvioi ensin omaa tekemistään, siitä on "helppo" tiedustella häneltä lisää. Tiedusteleminen tapahtuu nimenomaan avoimin kysymyksin. Kun toinen vastaa kysymyksiin omalla ajttelullaan, silloin palautteenantaja saa koko ajan uusia tarttumapintoja, joihin kytkeä palautteensa. Palautteen vastaanottaja hyväksyy palautteen näin toimien paremmin.

Kun ryhmä oppii luottamaan toisiin entistä paremmin, silloin palautteen antaminen ja vastaan ottaminen tulee aina vain luonnollisemmaksi oppimiseen kuuluvaksi toiminnaksi. Kun minän arvoa koskevat pelot jäävät taka-alalle, palautteen antaminen ja vastaan ottaminen on yhä paremmin mahdollista. Näissä asioissa joutuvat kehittymään sekä opettajat että opiskelijat.

5 kommenttia:

  1. Palautteen antamisen ja vastaanottamisen kehittäminen on ”klassikkoaihe” opiskelijaohjaajien koulutuksissa ja opiskelijoiden antamissa palautteissa. Opiskelijoiden mukaan he saavat liian vähän, liian harvoin, vain negatiivista jne. palautetta. Ohjaajien saamaa palautetta sen sijaan ei mitata.
    Miten hyvin tunnistetaan ne tilanteet, jolloin saadaan palautetta? Miten palaute osataan ottaa vastaan? Helena kirjoitat osuvasti, että palaute on tarkoitettu tutkittavaksi eikä heti suoraan uskottavaksi. Tätä viestiä aion viedä tapaamilleni opiskelijoille kuin myös työyksiköille, joille käyn kertomassa opiskelijoiden palautekoosteita harjoittelustaan. Helposti ensi reaktio työyhteisössä negatiivisina koettuihin palautteisiin on kieltävä, tätä ei tapahdu meillä. Palautetta kannattaa kuitenkin pohdiskella, olisiko siinä totuuden siemen.
    Harjoitteluyksiköiden muuttaminen dialogisiksi oppimisympäristöiksi tuntuu utopistiselle ajatukselle. Miten tukea opiskelijoita ja ohjaajia luomaan luottamuksellinen suhde, jossa palautteen antaminen ja vastaanottaminen olisi luontevaa ja rakentavaa? Keskeneräisyyden salliminen ei ehkä ole monellekkaan tuttua vaan opiskelijan oletetaan näyttävän osaamisensa. (Marjut H)

    VastaaPoista
  2. Tämä palautteen antaminen voi olla joskus tosi vaikeaa. Jos yhteisö on kilpaileva ja suoritukseen keskittyvä, niin tunnelma on todellakin kuin taistelutantereella. Joskus vain ihmiset ovat luonteeltaan tällaisia. Ihmisten tyyli kommunikoida kun voi olla myös sellaista, että se vaikeuttaa dialogin onnistumista. Jos ryhmässä on henkilöitä, joilla on "vaikeampia" vuorovaikutustyylejä, kuten esim. aggressivinen tyyli, epävarma tyyli tai vaikka alistuva, niin opettajalla voi olla todella iso työ tällöin luoda dialogille avointa ilmapiiriä, eikö? Onko mahdollista, että joskus tulee eteen ryhmä, jonka kanssa dialogi, tai tässä tapauksessa arviointi ryhmässä ei vain onnistu, koska ihmisten vuorovaikutustyylit pyrkivät aina kuitenkin päällimmäisiksi, eivätkä ihmiset halua oppia kunnioittamaan kaikkia ryhmässä? Vai voiko opettaja todella tulla niin hyväksi dialogissa, että nämä ongelmat pystytään ylittämään? (Sarri)

    VastaaPoista
  3. Meillä suomalaisilla palautteen antamista vaikeuttaa myös kulttuurimme, jossa ei ole totuttu kehuja jakelemaan - ainakaan turhasta. Suomalaisethan tyypillisesti antavat palautetta toisilleen harvoin ja silloinkin vain negatiivista eli valituksia. Opettajana tähän omaan ´luonteenvaistaiseen´ toimintaansa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota ja oikein tiedostamalla opetella myös kehumaan oppilaitaan, joskus ihan pienen pienistäkin edistyksistä. Toki negatiivistakin palautetta on oppilaille annettava toisinaan, mutta silloin pitää muistaa, että nekin voi sanoa kauniisti ja rakentavasti. Negatiivisiakaan asioita ei siis tarvitse töksäyttää rumasti. Vanha hyvä ´palautehampurilainen´ toimii aina: ensin jotain positiivista palautetta, välissä negatiivinen asia eli parannuskehoitus, sitten lopuksi taas kehuja. (Kimmo L.)

    VastaaPoista
  4. Tuo "palautehampurilainen" oli minulle uusi juttu, hieno sellainen. Täytyypä opetella käyttämään.

    Olen pohdiskellut opettamaani aihealueeseen yhdeksi palautemuodoksi yksinkertaisia "osaamistsekkauksia". Siis opiskelijan itse suorittamaa osaamistestiä vaikkapa vain monivalintatehtävien avulla. Tällaisen testin tuloksesta opiskelija voinee yksin tai ohjatusti vetää tarvittavat johtopäätökset osaamisestaan ja kohdentaa opiskeluaan tarpeen mukaan. Tällä voi osin kiertää sen negatiivisen palautteen suoraa antamista. Onko muilla tällaisia käytäntöjä? (Sauli)

    VastaaPoista
  5. Palautteen voi antaa niin monella tavalla, mutta sen on oltava rehellistä. Positiivista palautetta tulee aina olla mukana ja vaikka negatiivistakin palautetta on joskus annettava, niin senkin voi antaa "positiivisella" tavalla, jossa kuitenkin on selkeästi mukana asia, johon tulee jatkossa kiinnittää huomiota. Ei tarvitse tylysti töksäyttää huonoja kommentteja. Hampurilaismallista olen kuullut, mutta jääköhän se loppuosan positiivinen palaute monesti antamatta. (TN)

    VastaaPoista