maanantai 24. elokuuta 2009

Miten tapahtuu dialogissa toisten keskustelijoiden puheen koodaus ja millaiset ovat siihen hyvät edellytykset?

Olen vastannut aiemmin täällä blogissa samansuuntaiseen kysymykseen, joten kannattaaa lukea sekin vastaus. Tässä kysymyksessä asian painotus on vähän toisenlainen, joten jospa tämä vastaukseni tuo asiaan taas lisää ymmärrystä.

Koodi merkitsee vapaasti ilmaistuna merkkikieltä, joka kertoo tietoa jostakin. Koodaus on tämän merkkikielen kirjoittamista. Kun dialogissa puhutaan koodauksesta, silloin tarkoitetaan mielen tauluun "kirjautuvaa" puhetta, sanoja ja niistä syntyviä lauseita. Dialogissa toisen puheesta koodatut sanat ja niistä muodostuvat lauseet antavat tietoa toisen ajattelusta, tunteista ja toiminnasta.

Puheen koodaus kannattaa tehdä sanatarkasti, jotta saa kaiken toisen kertoman tiedon ymmärrtämisen pohjaksi. Puheen sanatarkka koodaus edellyttää puhdasta tilaa kuuntelijan mielessä. Se tarkoittaa, että kuuntelijan mielessä kulkee kuunteluhetkellä puhujan ilmaisemat asiat. Puhe saa kulkea sellaisenaan, ilman että kuuntelija siihen mitään lisää tai siitä jotain ottaa pois. Kuuntelija ei askaroi omien mielensisältöjensä kanssa vastaan ottaessaan toisen puhetta. Näin toisen ajattelua voi ainakin jonkin verran ymmärtää oikeassa suunnassa.

Jos vielä kerron toisella tavalla hyviä edellytyksiä toisen puheen koodaukseen. Tärkeä edellytys on se, että saa oman sisäisen puheensa vaiennettua toisen puhetta kuunnellessa. Mieli ei siis saa askaroida silloin: omissa ajatuksissa, seuraavan puheenvuoron käyttämisen haluamisessa, pohtiessa sitä mitä seuraavaksi sanoisin, ajatellessa että tämä oma ajatus on ainakin tärkeä tuoda esiin jne. Kyseessä on tällöin myös minäkeskeisyydestä luopuminen, joka vaatii hetkikohtaista tiedostavaa työtä itsensä kanssa; annan tiedostaen ja hetkikohtaisesti sekä ulkoisen tilan että mieleni sisäisen tilan toisen asialle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti