Miten luovutaan perinteisestä ennakkoasetelmasta opettaja-opiskelija ja opetetaan opiskelijoille tai työryhmän jäsenille dialogin käyttöä?

Perinteisestä opettaja-opiskelija-ennakkoasetelmasta luopumisessa on paljon tehtävää, koska kyse on kokemusten myötä automaattiseksi vahvistuneesta opiskelijan ja opettajan toiminnasta. Tässä asiassa ovat mukana myös automatisoituneet tunteiden kokemistavat. Toiminta "istuu" siis meissä syvällä, silloin kun olemme opiskelijoina tai yhtä hyvin opettajana toimiessamme. Osaamme harvoin suhtautua ihmisiin tasavertaisesti opetus-/oppimistilanteissa. Asetumme helposti vastaanottajan rooliin tai asetumme toisen/toisten yläpuolelle. Vuorovaikutuksesta tulee sitten sellaista, mihin olemme lähes kaikkialla tottuneet.

Perinteisen ennakkoasetelman purkaminen onnistuu dialogisen säiliön luomisen kautta. Säiliö mahdollistaa aidon kuuntelemisen. Säiliössä on turvallista kertoa kiivaastikin omaa ajatteluaan. Dialogisessa säiliössä osallistujat kuuntelevat toisiaan, suhtautuvat toisiin ja itseensä kunnioittavasti, puhuvat suoraan ja pitävät käsityksensä asioista koko ajan muutosvalmiina.

Miten sitten säiliön saa luotua? Siihen on erilaisia mahdollisuuksia. Kerron tässä yhden lähestymistavan. Siis eräs vaihtoehto asiassa etenemisessä on edetä Dialogiosaamisen I alueen (ks. web-palvelusta Sydän-kuvan takana olevat dialogikohtaukset) asioiden ja elementtien työstämisessä ja käytäntöön saattamisessa. Liikkeelle lähdössä opettaja on itse kehittämisen kohteena ja keskiössä. Opettajana kannattaa ensin havainnoida ja tutkailla omaa toimintaansa, sitä miten se edistää dialogisen säiliön syntymistä. Jos on avoin havainnoimaan, huomaa jatkuvasti lisää asioita, joissa omassa toiminnassa opettajana on kehittämistä. Näiden dialogiosaamisen I alueen asioiden osaamisessa voi todella harvoin sanoa, että osaan jo kaiken tai edes tarvittavan.

Opiskelijat ovat herkkiä huomaamaan, milloin säiliö niin sanotusti vuotaa opettajan toimesta. Opettaja ei arvostakaan oikeasti, erilaista ajattelua ei saakaan kertoa, opettaja ei kunnioitakaan itseään eikä muita, opettaja ei välitä, vastavuoroisuutta puuttuu, opiskelijoille annetaan vähän tilaa, opettaja on suurimmaksi osaksi äänessä jne. Tässä esimerkkeinä sanotut käyttäytymisvaihtoehdot ovat tavallisia, ja opiskelijat ymmärtävät kyllä olla roolissaan tai hyvän alun jälkeen palata siihen takaisin.

Ajattelussani korostuu siis opettajan oma dialogiosaamisen I alueen osaaminen. Jos nämä asiat ovat opettajalla hallinnassa riittävästi, se tarkoittaa perinteiseen nähden toisenlaista toimintaa opetus-/oppimistilanteissa ja niiden rakentamisessa. Tilanteita kuvaa silloin se, että opiskelijoille annetaan koko ajan tilaa erilaisten tehtävien kautta, joihin dialogisuus on sisään rakennettu. Opettaja ohjaa opiskelijoita niiden tekemisen ja yhteisen käsittelyn vaiheissa. Opettaja ohjaa dialogisen säiliön luomisen suunnassa niin, että yhä paremmin ja paremmin osataan yhdessä ajattelemista ja tekemistä jonkin tuotoksen tai tuotteen parissa tai aikaan saamiseksi.