keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Miten luodaan avoin ilmapiiri ja miten kannustetaan kaikkia mukaan...?

"Miten luodaan avoin ilmapiiri ja miten kannustetaan kaikkia mukaan ilman, että kukaan tuntee oloaan epämiellyttäväksi ja huomion keskipisteeseen asetetuksi vasten tahtoaan?"

Avoimen ilmapiirin voi luoda monella tavalla ja ihmisiä voi yrittää saada mukaan erilaisilla keinoilla, joita ennestään tunnetaan. Vastaan tässä yhteydessä kysymykseen luonnollisesti dialogisesta näkökulmasta. Oletan silloin, että sekä opettajat että opiskelijat kehittävät dialogisia taitojaan, jottei osallistuminen olisi epämiellyttävää ja vastentahtoista. Kannattaa siis valmentaa itseään ja opiskelijoita dialogissa.

Valmennuksen voisi aloittaa dialogisen asenteen oppimisesta. Silloin lähdettäisiin ihmettelemään ja kokeilemaan yhdessä, aloittaen symmetrisestä osallistumisesta ja aktiivisesta osallistumisesta (web-palvelun dialogiosaamisen I alueen asioita). Harjoitukset tehtäisiin yhteisöllisesti, opiskelijaryhmässä ryhmäkokoja ja -kokoonpanoja vaihtaen. Kun sanon yhteisöllisesti, tarkoitan yhteenkuuluvuuden tunteen synnyttämistä opiskelijaryhmässä. Harjoituksiin on silloin hyvä lisätä tehtävänantoja, joissa yhdessä tekemistä, esim. symmetristä osallistumista käsitellään tunnetasolla. Erilaiset kuvaus- tai piirtämiskeinot dialogisen asenteen keskeisten asioiden oppimisessa olisivat oivallisia.

Opiskelijoille olisi hyödyllistä arvioida (yksin/yhdessä) kunkin harjoituksen antia itselle ja ryhmälle ja myös sen vaikutuksia oman toiminnan modifioimiseen (uudelleen muokkaamiseen). Arviointi jää helposti kevyehköksi parin opiskelijan puheenvuoroksi, ilman tehtävänantoa. Tällä tavoin toimien kehittyisivät samalla itsetuntemus ja monet metataidot.

16 kommenttia:

  1. Kiinnostavaa blogikirjoituksessa "Miten luodaan avoin ilmapiiri ja miten kannustetaan kaikkia mukaan" -blogikirjoituksessa oli ihan konkreettiset valmennusesimerkit, miten valmennetaan oppilaita ja opettajia dialogitaidoissa.
    Ensinnäkin dialogisen asenteen oppimiseen liittyy ihmettely ja kokeilu, ja eri työtapojen ja -menetelmien käyttämisen kokeileminen ja soveltaminen. Yhteisöllisyyttä vahvistetaan mm. ryhmä- ja paritöillä. osallistumisen kokeminen vahvistaa oppivan ja dialogisen asenteen muodostumista.
    Omien ainutlaatuisten ja yksilöllisten kokemusten ja tuntojen jakaminen yhteisössä vahvistaa myös positiivisen asenteen kehittymistä avoimeen vuorovaikutukseen.
    Hienoa saada ihan konkreettisiakin vinkkejä hyvinkin vaikeiden asioiden luomiseen. Ilmapiirin luominen on minusta yksi haasteellisempia tehtäviä oppimisympäristössä.

    VastaaPoista
  2. Olisi mukava kuulla käytännön esimerkkejä ja kokemuksia erilaisten keinojen käyttämisestä dialogisen asenteen aikaansaamiseksi.
    Itse olin kerran vuorovaikutuskoulutuksessa, jossa keskustelua harjoiteltiin tulitikkujen avulla noin 5-8-hengen ryhmissä. Kouluttaja antoi jokaiselle ryhmälle keskusteltavaksi jonkin tunteita herättävän aiheen ja jakoi jokaiselle kolme tulitikkua. Aina kun käytit puheenvuoron maksoit sen tikulla. Oli todella havahduttavaa todeta, miten omat tikut loppuivat kesken heti alkuun ja lopussa ei enää päässyt lainkaaan mukaan keskusteluun, vaikka sanottavaa olisi omasta mielestä ollut vielä paljon. Vieruskaverilla taas tikut oli tiukasti puristettuna nyrkkiin loppuun saakka.
    Sekä hyvät että huonot kokemukset olisivat tervetulleita (sirkku a-l)

    VastaaPoista
  3. Olen itse käyttänyt keittiön laitteisiin tutustuttaessa perinteistä "kahvilaa" (rakkaalla lapsella on muitakin nimiä), jossa opiskelijat jaetaan tasaryhmiin esim.4x4. Kun ryhmät ovat opetelleet oman laitteensa jaetaan uudet ryhmät, joissa on yksi opiskelija jokaisesta vanhasta ryhmästä. Nyt laitteet kierretään ja jokaisella laitteella on vuorollaan yksi joka esittelee "oman" laitteensa muille.
    Menetelmä on toiminut hyvin myös ryhmäyttämisessä ja kaikki ovat päässeet ääneen.
    Ainakin dialogisuuden symmetrisyys toteutuu ja vuorovaikutteista keskustelua ja pohdintaa syntyy jokaisen laitteen kohdalla. (AI-A)

    VastaaPoista
  4. I chose this topic first to blog about because so few people commented on it. Why is that so? Do they think that this topic is unimportant or do they feel that it is out of their control? I would like to know.
    I have noticed throughout this course that many educators feel like they are given students with low motivation and teaching has been difficult. I feel for those educators. Here are my thoughts about how to create and an open environment and encourage dialogue. Along with Helena’s expertise I hope they will give educators the tools necessary to meet the challenges they are facing in this world of expanding classroom sizes and decreased budgets.
    One of the keys to an open environment is the physical environment. If your classroom is not intimate (läheinen) then how do you expect the students to be ? Choose a smaller room; make sure it isn’t noisy or cold. Keep it clean and well organized. Add some simple artwork with people smiling (hymyilevä) or sharing something. Is there comfortable seating? Sofas are relaxing! How is the acoustics? Do sounds bounce around like a swimming hall shower room? Try to get some acoustic materials added. I haven’t seen a school yet that didn’t have extra partitions (Seinäke) lying around. Arrange the seating so it is conducive to dialogue. If I encounter (kohdata) a classroom with rows of desks and chairs the first thing I do is to create a circle. Students can’t hide and each member must equally participate. If due to technological restraints (estäminen) like computers the physicality of the classroom cannot be changed then the instructor must move about. This changes the focal point (polttopiste-) of the room. Music can also be used by only very softly. What physical environmental characteristics do you feel are important to creating an open environment? I sure would like to hear about them? (David)
    End of Part 1 Please see the next comment

    VastaaPoista
  5. Part 2
    Now that the physical environment is a good as you can make it you must create an environment which encourages dialogue. Helena’s comments are spot on. So I would like to expand on them. For some of my students dialogue is natural and comes instantaneously (välittömästi). Our experience is pleasant. However, there are those who don’t enjoy dialogue. What to do about them? First of all don’t expect them to run a marathon before they can walk. Let them know that any answer or contribution to the dialogue that they have given is valuable. If they just answer questions with a one word answer tell them how interesting it was. Be sincere (vilpitön) and don’t push it too much the first day. Discourage laughing at someone. The teacher must always value the student’s comments. If that trust is broken the student may never comment again. Luckily for me as an English teacher my books are designed so that students read text which contains questions for other students to answer. For non-language teachers I recommend a basket full of pre-written questions which a student must pick out and then ask his neighbor. I have noticed that Finnish students tend to speak while other people are speaking. It is the teacher’s job to politely quiet those people up and give undivided attention to the person speaking in the dialogue. Helena believes that symmetrical participation is needed to encourage dialogue. However, that only works for the active students. The shyer more introverted student needs the teacher to start the dialogue process by revealing something personal about themselves. It may actually usurp (anastaa) much of the potential dialogue time but it helps build the trust necessary to carry on a meaningful dialogue in the future.
    Do you have any comments or something to add to my thoughts? I would love to hear them.

    I chose to write only about the physical classroom, because that is where my experience is. The virtual classroom has a different set of rules which I purposefully excluded from this discussion. If you would rather discuss those I would really enjoy reading about your experiences and thoughts on the subject.
    Finally, the most important part of this topic is to mention that it exists. That fact that it is mentioned always us teachers to be aware of its need and try our best every lesson to create a positive dialogue-friendly environment. (David J.)

    VastaaPoista
  6. Dear sirkku a-l,

    I liked your example. Google uses a pre-determined time for each topic in a meeting and then has a 4 foot clock on the wall showing that time.

    Also about you request for examples. I think, but I am not sure, that the teachers at HAMK have planned to give us generalizations so that we as participants would then share our real world experiences with each other.

    Thanks for the match stick experience. See it worked (David)

    VastaaPoista
  7. David, lähestyit aihetta kiinnostavasta näkökulmasta. Olen kanssasi samaa mieltä, että itse opetustila vaikuttaa avoimen ilmapiirin kehittymiseen. Miellyttävässä ympäristössä ihminen rentoutuu helpommin, mikä edesauttaa vuorovaikutusta. Pöytien ja tuolien järjestyksen lisäksi kiinnittäisin huomiota luokkahuoneessa käytettyihin väreihin ja meteriaaleihin. Kylmät värit ja kalseat muovipinnat vaihtaisin puuhun ja lämpimiin, energisoiviin väreihin. Myös opetustilan lämpötilalla on merkitystä: ei saa olla liian kylmä ja raitista ilmaa pitää olla riittävästi, jotta aivot pysyvät virkeinä.
    Uskon, että ilmapiiristä muodostuisi avoimempi ja yhteisöllisempi, jos opiskelijat istuisivat aina eri paikoilla. (Mai)

    VastaaPoista
  8. Kokeilimme oppivan yhteisön rakentamisen kurssilla symmetristä osallistumista siten, että menimme 4-hengen ryhmämme kanssa piiriin seisomaan. Saimme teeman pohdittavaksemme, jonka jälkeen se, jolla oli asiaaan jotain sanottavaa astui askelen piirin keskustaan päin. Puheenvuoron piti olla tiivis, parin lauseen mittainen, ja esitettyään asiansa, puhuja astui takaisin piirin kehälle. Seuraavan puhujan piti aina ottaa edellinen puheenvuoro huomioon. Systeemi toimi yllättävän hyvin: kun ensimmäiseksi äänessä olleet olivat jo kertaalleen jotain sanoneet, odotus kohdistui heihin, jotka eivät vielä olleet mitään puhuneet. Nämä harkitsevammat osallistujat kertoivat myös itse kokeneensä hieman painetta osallistumiselle, ja rohkaistuivat ottamaan oman askeleensa. Harjoitus opetti antamaan muille puhujille tilaa ja kannustavaan vuorovaikutukseen.

    VastaaPoista
  9. Kylläpä tässä aiheessa oli hyödyllistä ja mielenkiintoista ajatusvaihtoa, ja siis dialogia :)

    Tulitikkuleikki vaikutti ehdottomasti kokeilemisen arvoiselta ja luulenpa kokoilevani menetelmäöä jo ensi viikolla.

    Saoin opetustilan tärkeys herätti ajatuksia. Joudun itse opettamaan joskus esiintymistaitoa ATK-luokassa, joka on huonoin mahdollinen vaihtoehto. Muutenkin koulun tilat ovat ehkä jotenkin "puolueellisia", ollaan aina vähän enemmän opettajan tontilla, ja olisikin hienoa, jos opetuksen järjestelyssä olisi enemmän pelivaraa, jotta näitä asioita voitaiin huomioida paremmin.

    Oli myös rohkaisevaa nähdä, että dialogi ei tarkoita puheenvuorojen rajatonta määrää tai pituutta, vaan menetelmä mahdollistaa myös rajoitukset. Tähänkin löytyi paljon hyviä vinkkejä.

    Itselleni tuntuisi luontevalta dialogimenetelmien käytön lisäksi myös kertoa itse menetelmästä ja sen tavoitteista oppilaille. Miksi näin? Usein erityisesti nuoremmat oppilaat odottavat opettajalta "perinteistä" lähestymistapaa ja ääritapauksessa kritisoivat opettajaa laiskaksi, jos opetus sisältää paljon vuorovaikutteisia ja aktivioivia mentelmiä. Tästä näkökulmasta dialogiosaamisen jakaminen olisi ehkä tarpeen.
    david käsitteli myös asiaa, joka minuakin askarruttaa paljon. Kyseessä on ihmisten erilainen "henkilökohtaisen" tilan tarve, joka joskus aiheutaa suurta arkuutta dialogitilanteissa. Kun mennään näin syvälle henkilökohtaiseen tilaan, on vaarana, että osa ihmisistä kokee sen tunkeilevana. Niinpä olisi omattava suurta herkkyyttä ja osaamista siinä, että kokemuksesta ei tule ahdistavaa.

    Voisinkin melkein haastaa symmetria-käsitteeln joiltain osin, jos se tarkoittaa tasamääräistä osallistumista, mutta ehkä kyse onkin enemmän tasa-arvoisesta osallistumisesta? (Mirka Sunimento)

    VastaaPoista
  10. Hei,
    Laitan tähän esimerkiksi yhden keinon työelämästä, jolla on lisätty dialogia yrityksessämme ja varsinkin organisaation muutosten jälkeen (joita valitettavasti käymme läpi vuosittain :-( ).

    Kutsumme menetelmää Peer Review:ksi joka tosin on tieteessä ja opetusalalla käytössä hiukan toisessa muodossa.

    Meidän yrityksessämme sitä on sovellettu luomaan nimenomaan avoin keskusteleva ja osallistuva kulttuuri.

    Peer Review prosessi kulkee niin että jokainen ryhmässä (ryhmän koko ei ole rajattu) kirjoittaa jokaisesta henkilöstä ennalta annettujen kysymysten pohjalta arvioita ja papereita kierrätetään niinkauan pöydän ympärillä kunnes jokainen saa loppujen lopuksi oman lappunsa takaisin.

    Tällä metodilla luodaan annetaan kannustusta ja rakentavaa palautetta ryhmän jäsenille. (Tk)

    VastaaPoista
  11. Kiinnostuin tästä kysymyksestä, koska pian minulla on uusi oppilasryhmä ja tässä ryhmässä opiskelijatkin ovat uusia ja jatkavat opintojaan yhdessä vielä muutaman vuoden. Ja tämä alku on se kaikkein tärkein hetki, jolloin ryhmän ilmapiiri muodostuu. Haluan opettajana omalla toiminnallani erityisesti vahvistaa oppivaa ja avointa ilmapiiriä, jossa kaikki osallistuvat ja tukevat toisiaan.
    Davidin idea fyysisen tilan huomioinnista on hieno, aion muuttaa pöytien järjestystä perinteisestä rivistöstä ryhmätiloiksi. Mai mainitsi myös värit ja materiaalit. Siitä mietinkin, että tietokoneella yksin tehtävät tehtävät, jotka usein ovat kirjoittamista Wordillä, yök, muutan ryhmätöiksi ja ne tehdäänkin värillisillä papereilla, siten kaikki näkevät heti muidenkin tuotoksen.
    Jotta saan heti alussa kaikkein hiljaisimmatkin mukaan, vaihtelen tehtäviä siten, että ensin ryhmässä mietitään asiasta, sitten keskustellaan ensin pareittain ja sitten kaikki kirjoittavat ajatuksensa, ja näitä muut pääsevät lukemaan ja kaikkien ajatukset otetaan mukaan ryhmätyön pohjaksi.
    Jotta opiskelijat pääsisivät irti vaatimuksestaan, että opettaja kertoo kaiken ja he kuuntelevat, täytyy opiskelijoille kertoa alussa, että samalla kun opettelemme näitä uusia teknisiä asioita, opettelemme myös yhdessä työskentelyä ja tässä harjoituksessa erityisesti kaikkien osallistumista tasa-arvoisesti. (SM)

    VastaaPoista
  12. Tässä toinen esimerkki.

    ABB:n kehittämässä Process SAMBA -pelissä pyöritetään kuvitteellista autotehdasta Legopalikoiden avustuksella. Tehtaan organisaatio on perinteisen jäykkä pyramidimalli, informaatio- ja materiaalivirrat kulkevat tehottomasti ja sekavasti. Sutta syntyy ja kassavirta kuihtuu, tarvitaan muutosta.

    Peliin osallistuu 8-12 henkilöä joutuen kukin satunnaiseen toimenkuvaan tehtaassa. Yrityspeleissä mukana on aina ylintä johtoa, työnjohtajia ja työntekijöitä. Ensimmäinen peli pelataan ohjeen mukaan, seuraavissa pelaajat saavat rakentaa kaiken (tehdaslayout, informaatio- ja materiaalivirrat, toimenkuvat) yhdessä sopimallaan tavalla. Ketään ei saa "irtisanoa".

    Pelin aikana osallistujat kasaavat Legoja, innostuvat tehtaan kehittämisestä, testaavat ajatuksiaan käytännössä. Todelliset tittelit ja ennakkoluulot unohtuvat, syntyy yhteinen päämäärä ja yhteinen halu toteuttaa se, me-henki. Syntyy avointa ja pohdiskelevaa dialogista keskustelua.

    Olemme käyttäneet peliä yrityksissä muutosvastarinnan poistamiseen ennen suuria muutoksia sekä opiskelijoiden ryhmäytymisen työkaluna. (Sauli)

    VastaaPoista
  13. "Miten luodaan avoin ilmapiiri ja miten kannustetaan kaikkia mukaan ilman, että kukaan tuntee oloaan epämiellyttäväksi ja huomion keskipisteeseen asetetuksi vasten tahtoaan?"

    Oppilasryhmässäni on opiskelijoita nuorista 20 vuotiaista lähelle 60 vuotiaisiin. Kokemus jakaa myös oppilaat suurelta osin kokemattomasta jo 30 vuotta alalla olleisiin. Kuinka siis saada esim. hiljainen nuori ammattitaidoton mukaan dialogiin tasavertaisena osallistujana vanhojen ammatilaisten kanssa?

    Vastakkain voisi lisäksi asettaa erilaisia opiskelijoita seuraavasti:
    -ammattitaitoinen/ei ammattilainen
    -ujo ja hiljainen/dominoiva narsisti
    -kiltti ja ystävällinen/tuhma ja epäystävällinen
    -alistuva/alistaja
    jne.

    Hyvän dialogin aikaansaamiseksi eritasoisten ja ikäisten oppilaiden harjoittelussa vaaditaan opettajalta hyvää pelisilmää ja ohjaustaitoa. Hyvää ihmistuntemusta sekä tarvittaessa taitoa ohjata huomaamatta keskustelua niin, että jokainen osallistuja tuntee olevansa tasavertaisesti mukana. Tukea heikkoa ja "rauhoitella" vahvempaa. Ohjata!

    Kommenteissa olevat esimerkit tulitikuista ja peleistä tuntuvat hyviltä ajatuksilta kokeilla käytännössä. Usein peli saa myös hiljaiset innostumaan huomaamattaan mukaan!

    Terv Mika

    VastaaPoista
  14. "Miten luodaan avoin ilmapiiri ja saadaan kaikki mukaan" - opettajan tällaisia tilanteita on viikoittain. Osa on käpertynyt pöydän, repun tai hiustensa taakse piiloon, eihän tuo opettaja vain minulta kysy, eihän minun tarvitse vastata. Huomaan kuinka puna nousee opiskelijan kasvoille, jos yritän luoda häneen katsekontaktia. Tällaisissa tilanteissa etenen rauhallisesti, että vuorovaikutussuhteita luodaan ensin pienissä ryhmissä ja hiljalleen suurennetaan reviriä. Ketään ei voi pakottaa puhumaan ääneen isossa ryhmässä vaan opettajana tehtäväni on auttaa opiskelijaa vapautumaan jännityksestä. Haaste tämä on ja aikaa vievä, mutta itsetuntemuksen kannalta välttämätöntä. (Pauliina T.)

    VastaaPoista
  15. "Vapautumaan jännnityksestä" edellä Pauliina T:n kommentissa kiinnitti huomioini. Siitä varmaan monesti on kyse. Mikähän kulttuurissamme saa aikaan sen, että jännnittäminen vangitsee meidät ja saa dialogin jähmettymään? Tämän kurssin aikana olen pohtinut entistä enemmän tuota välittävän kulttuurin luomista. Ehkä kokemus ei-niin-kovin-välittävästä-kulttuurista saa meidät jännittämään? Välittäminen on monesti ikäänkuin päällystakin alla: esimerkkinä haastavat muutokset töissä saattavat toisaalta luoda me-ollaan-samassa-veneessä- tunteen ja toisista välittäminen tulee esiin. päällystakit on jätetty narikkaan, huomaan usein. Tästä paradoksaalisesti tuleekin ihmisille lämmin olo;)

    VastaaPoista
  16. Voisi luulla, että avoimen ilmapiirin luominen käy helposti vain aloittamalla keskustelu mielenkiintoisesta aiheesta. Kuitenkin se on haastavaa. Mielestäni opettajan tulisi tuntea opiskelijansa ainakin jollakin tasolla, jotta voi lähteä rakentamaan dialogia ryhmälle sopivimmalla tavalla. Opettajan ei kannata ottaa tilanteessa asiantuntijan roolia, vaan asioista lähdetään keskustelemaan samalta viivalta. Liika innokkuus keskustelussa vähentää helposti hiljaisempien halua osallistua ja kuuntelemisen taito on erityisen tärkeää. Lähes aina ryhmässä on henkilöitä, jotka ovat tottuneet tuomaan mielipiteensä esille hyvin hanakasti ja hiljaisemmat jäävät taka-alalle, eikä saada aikaan yhteenkuuluvuuden tunnetta.

    Innokkaimpienkin keskustelijoiden tulisi pysähtyä kuuntelemaan toisia, eikä lähteä johdattelemaan keskustelua haluamaansa suuntaan. Jokaisen tulisi pitää mielessä koko ryhmän yhteinen päämäärä. Jos ryhmässä on henkilöitä, jotka haluaisivat mieluusti toimia kuuntelijoiden roolissa, tulisi toisten rohkaista ja kannustaa osallistumaan keskusteluun.

    Verkkokeskustelut sujuvat usein paremmin tällaisten hiljaisten kohdalla, koska tietokoneen taakse on helppo piiloutua ja osallistuminen ei ole niin henkilökohtaista kuin kasvotusten. Toisaalta taas puheliailla henkilöillä voi tuottaa hankaluuksia kirjoittaa mielipiteensä, vaikka kasvotusten niitä voi esittää hyvinkin kärkkäästi. Erilaisia vuorovaikutustilanteita tulee kuitenkin harjoitella, jotta kehittymistä tapahtuu. Kukaan ei ole koskaan täysin oppinut ja valmis :-)
    (Sanna Saukkoriipi)

    VastaaPoista