Miten dialogi saadaan onnistumaan, kun ei löydetä yhteistä "kieltä" tai "säveltä" ...?

Miten dialogi saadaan onnistumaan, kun ei löydetä yhteistä "kieltä" tai "säveltä" johtuen eri kulttuuritaustoista, sukupuolesta, uskonnosta tai kielimuurista?

Kysymys sinänsä sisältää melkoisen määrän dialogin epäonnistumiseen johtavia lähtöolettamuksia, suurimpana kielimuuri. Lähden kuitenkin vastauksessani mahdollisuudesta onnistua siinä tapauksessa että kaikki osaaavat puhekieltä. Yhteisen kielen tai sävelen löytäminen, miten se voi onnistua?

Onnistumisen ainekset voit taata vain omalta osaltasi, tämä on syytä ymmärtää. Sinun täytyy siis ensin harjoitella itse tiettyjä dialogisia juttuja, jotta voit sanoa ettei keskustelun jumiutuminen ole sinusta kiinni. Kun osaat näitä dialogia edistäviä asioita, sillä on myös muiden osallistumista edistävä vaikutus.

Olennaista on tiedostaa, että omat (ennakko)käsitykset ja lähtöolettamukset ovat vain käsityksiä tai näkökulmia, joiden muotoutumiseen koko oma historia on vaikuttanut. Kun oivaltaa tämän, niin osaa ajatella toisenkin kohdalla olevan samalla tavalla. Ei voi siis olla muuta kuin mitä se oma "tarina" on tuottanut. Ja näin on siten jokaisen muunkin kohdalla. Jos oivaltaa tämän, voi alkaa kuunnella erilaisia näkökulmia ja ottaa vastaan ne sellaisenaan. Voi myös kiinnostua toisten näkökulmista enemmän ja tiedustella niistä lisää. Sitten kertoo välillä omia näkökulmiaan - ei kuitenkaan ainoina totuuksina. Tämä asenne välittyy puheessa äänensävyissä, -painoissa ja -voimakkuuksissa. Näin tavoittaa yhteisen kielen ja sävelen yhä useammin.