Kysymyksessä on jo itsessään mukana vastausta. Dialogiosaamista tosiaankin rakennetaan vähitellen pala palalta, taito taidolta. Kun kyseessä on monenlaista ymmärrystä ja taitoja sisältävä osaaminen, sen hankkiminen tarkoittaa harjoittelua ja ponnistelua.
Aloita oppilaiden tai opiskelijoiden kanssa jostain dialogiosaamiseen kuuluvasta asiasta tai osataidosta, kuten esimerkiksi symmetrisestä osallistumisesta pienimuotoisella tehtävällä. Harjoituta sen jälkeen opiskelijoita kertomaan tietystä opittavasta asiasta kehitteillä olevaa ajattelua, pienissä 3-4 opiskelijan ryhmissä. Jokainen siis kertoo senhetkistä ajatteluaan ja toiset kuuntelevat. Jatka sen jälkeen sanatarkan kuuntelemisen harjoituksella. Vaihda harjoituksissa pienryhmiä, anna uusi tehtävä pohdittavaksi ryhmässä, siis symmetrisesti ja sanatarkkaan kuunnellen. Keskustelkaa sitten koko ryhmässä, mitä tässä harjoituksessa kukin huomasi tapahtuvan. Dialogilla syvätehoa oppimiseen -web-palvelun dialogeja kannattaa hyödyntää harjoitusten yhteydessä. Auta näin opiskelijoita kehittämään myös itsetuntemustaan ja oppimaan keskustelutaitoja.
Näin voi edetä harjoittelemalla valitsemiaan dialogiosaamisen asioita opiskelijoiden kanssa, aina harjoitusten jälkeen analysoiden, mitä tehtävässä tapahtui tai mitä siinä oppi.
Harjoitukset tehdään sovellettuina osallistujien ikään. Dialogia voidaan harjoitella esikouluiästä vanhaksi asti. Usein luullaan että dialogiosaaminen edellyttää paljon tietoja ja elämänkokemusta, mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Dialogin fasilitaattorilla (auttajalla, helpottajalla ja tukijalla) on näissä tilanteissa tärkeä rooli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Dialogin rakentamisessa eri ikäisten kanssa tulee huomioida kaikkien ryhmien erityispiirteet. Vaikka ryhmät ovat hyvinkin erilaisia, niin jotkut dialogin ominaispiirteet pätevät varmastikin kaikkiin ryhmiin. Jotta dialogia ylipäätään saadaan rakennettua on mielestäni keskeistä se, että kunnioitetaan toisten ajattelua ja toimintaa.
VastaaPoistaAloin itse miettimään dialogin rakentamista esikouluikäisten kanssa ja olen jossain muodossa sitä työssäni joskus käyttänytkin. Dialogin harjoitteleminen säännöllisesti esikouluikäisten kanssa vaatii ohjaajalta(fasilitaattorilta)hyvää ryhmän tuntemusta ja innostusta olemaan oikeasti läsnä lasten keskusteluissa ja sitoutumaan toimintaan. Dialogi kannattaa aloittaa pienissä ryhmissä ja rauhallisissa tiloissa. Tällöin pienten lasten kanssa toimivalla ohjaajalla tulee olla erityisen tarkat ja herkät "tuntosarvet", jotta pystyy lukemaan, ohjaamaan ja tukemaan lasten nopeastikin vaihtuvia ajatuksia sekä tunnetiloja. Ohjaaja pystyy kannustamaan omalla toiminnallaan myös kaikkien hiljaisimpia mukaan keskusteluun. On nimittäin mahdollista, että joidenkin hyvin hiljaisten ja arkojen lasten on hankalaa saada ääntään kuuluviin isossa ryhmässä koko päivän aikana. Dialogin avulla voidaan käsitellä hankaliakin asioita hyvän ohjaajan ollessa koko ajan lasten tukena. On erityisen tärkeää, että kaikilla lapsilla on turvallinen ja luottavainen olo ja hän tuntee olevansa arvokas ryhmän jäsen. Ohjaajan tulee kuitenkin toimia niin, ettei hän liikaa ohjaa ja vaikuta omilla mielipiteillä lasten ajatteluun. Uskon, että toimivan dialogin avulla voidaan vaikuttaa lasten itsetuntemuksen ja itsetunnon sekä vuorovaikutustaitojen kehittymiseen.(Satu M-H)