perjantai 29. tammikuuta 2010

Millainen toiminta mielestäsi lisää avoimuutta ryhmässä?

Avoimuuden lisääntyminen ryhmässä liittyy yhteisöllisyyden tunteen syntymiseen. Jos haluat saada ryhmässä aikaan avoimempaa asioiden kerrontaa ja niiden vastaan ottamista, teetä ryhmässä yhteisöllisyyden tunnetta lisääviä tehtäviä. Ne toimivat ikään kuin jäänsärkijöinä ihmisten välillä ja he alkavat luottaa toisiinsa. Kannattaa ottaa huomioon, että avoimuus lisää avoimuutta, ja luottamus lisää luottamusta. Näin ollen jo pienetkin harjoitukset, joissa osallistujat pääsevät tulemaan mukaan ryhmän toimintaan inhimillisemmin ja henkilökohtaisemmin, ovat hyödyllisiä.

Tällaiset tehtävät ovat esimerkiksi dialogiosaamisen ykkösalueen asioista johdetut toiminnalliset harjoitukset:

- symmetrian säännöstä ja aktiivisesta osallistumisesta johdettu "pienet piirit" -tehtävä, jossa opiskelijat muodostavat pieniä ryhmittymiä piirimuodostelmana ja kertoavt toisilleen vuorotellen piirin kehälle astuen ja taas kehälle palaten, miten aktiivisesti aikoo osallistua tavoitteelliseen oppimiseen kyseessä olevassa oppimistilanteessa

- keskusteluun osallistumisen aktiivisuudesta ja sitoutumisesta jatkamaan vaikeissa tilanteissa asioiden käsittelyä toisten kanssa voi teettää tehtävän, jossa jokainen kuvaa omaa tavallista tapaansa osallistua, näitä kuvauksia käsitellään pienryhmissä

- toisen kunnioittamisesta ja arvostamisesta voi teettää pienryhmiä vaihdellen pienen keskustelutehtävän, miten minun käyttäytymisestäni näkee että kunnioitan ja arvostan toisia ihmisiä

- vastavuoroisesta toiminnasta ryhmässä opiskelijat voivat ideoida pienryhmissä toimintatapoja, joita he alkavat systemaattisesti harjoittaa ko opiskeluryhmässä

jne.

Nämä ovat siis vain joitakin esimerkkejä keinoista, joiden avulla luot yhteisöllisyyden tunnetta ja samalla avoimuuta ryhmään. Ota myös huomioon, että nämä tehtävät on luotu samalla dialogiosaamisen lisäämistä ajatellen. Kun saat ideasta kiinni, voit kehitellä omille ryhmillesi sopivampia jäänsärkijä- ja dialogiosaamista kehittäviä tehtäviä.

11 kommenttia:

  1. Usein kouluttajan/ opettajan omat mieltymykset ihmisten suhteen vaikuttavat siihen, kenen puheenvuoroja tulee rohkaistua ja kenen puheenvuorot tulee helposti ohitettua. Olen kokenut opettelemisen paikaksi esimerkiksi sen, kuinka osaisi suhtautua sen häiritseväksi ja ärsyttäväksi kokemansa henkilön puheenvuoroihin. Helposti tulee ilmaistua sanattomasti (esim.äänensävyllä tai ilmeillä)että tämän henkilön puheenvuoro on häiritsevä. Tämä ei ainakaan kannusta dialogisuuteen.

    VastaaPoista
  2. Ryhmän jakaminen pienryhmiin on haastava tehtävä, jotta sillä lisättäisiin myöhemmin koko ison ryhmän avoimuutta, koska vaarana on pienten kuppikuntien syntyminen. Joten onko teidän mielestänne parempi jakaa ryhmä satunnaisiin vai itse muodostettuihin pienryhmiin?

    Yhtenä keinona avoimuuden lisäämiseen ryhmässä voisi käyttää ryhmän pelisääntöjen luontia, vaikka se kuulostaakin ihan leikkikoululaisten jutulta, mutta toimii myös aikuisille. Pelisääntöjen luomisessa jokainen joutuu miettimään omaa käyttämistään ja sen vaikutusta ryhmän yhteisöllisyyteen mm. puhevuorojen ja ryhmätöiden osalta. Tällöin kaikki pääsisivät vaikuttamaan ryhmän toimintatapoihin, ja se voisi lisätä avoimuutta ja uskallusta sanoa mielipiteensä myös tulevissa tilanteissa. (Tiina V)

    VastaaPoista
  3. Avoimuus ja luottamus lisäävät yhteisöllisyyden tunnetta, mikä on vaikeaa mielestäni saavuttaa omissa opetuksissani, lähinnä liian vaikean aineen omaavalle oppilaalle tai eritasoisen oppilaan vuoksi. Tämä tekeekin haasteen millä saan oppilaat ensin ymmärtämään perusajatuksen tietoaiheesta sekä samalla osaan ottaa eritasoiset oppilaat huomioon, kun pitäisi kuitenkin pitää kultainen keskitie opetuksen tasossa. Ryhmätehtävät ovat jossain määrin
    toimivia, mutta yleensä ryhmässä on aktiivisia ja passiivisia oppilaita eli toiset tekee ja toiset ei ja tällaisten ryhmien työskentelyä tulisi kouluttajan valvoa, jotta tehtävään kukin vuorollaan osallistuisi ja saataisiin avoimuutta oppimiseen (markom)

    VastaaPoista
  4. Erittäin toimivaksi harjoitukseksi hyvinkin erilaisten ryhmien kanssa olen todennut ns. positiivisen selän takana puhumisen. Jokaiselle on liimattu selkään paperi, johon jokainen on kirjoittanut ainakin yhden positiivisen palautteen. Lopulta jokainen vuorollaan saa irrottaa lapun selästään ja kertoa muille saamastaan palautteesta ja mikä siinä on ollut erityisen hyvältä tuntuvaa tai yllättävää.
    Harjoitus panee porukan liikkeelle, isommassa porukassa syntyy suorastaan kaos, paljon naurua ja vähän jännitystäkin. Samanaikaisesti saadaan harjoitusta sekä arvostavan palautteen antamisesta että saamisesta ja samalla on itsetuntemuskin saattanut lisääntyä. Kaikilla on taatusti hyvä ja myönteinen tunnelma päivän keskusteluja varten.(sirkku a-l)

    VastaaPoista
  5. Mielestäni opettajan on parempi muodostaa pienryhmät sen sijaan, että antaisi oppilaiden muodostaa omat ryhmänsä, varsinkin silloin kun ryhmä ei kykene itse muodostamaan toimivia pienryhmiä. Näin opettaja pystyy vaikuttamaan pienryhmien dynamiikkaan. Opettajan kannattaa kuitenkin vaihdella ryhmien kokoonpanoja, ettei samat oppilaat aina työskentele keskenään.

    Ryhmien avoimuutta ja luottavaa ilmapiiriä kannattaa vahvistaa kokeilemalla koko ryhmän "ryhmäyttämistä" koulutyöskentelystä vapaassa paikassa esimerkiksi yhteisellä keilaustuokiolla jne. Yhteiset positiiviset kokemukset koulun ulkopuolella lisää positiivisia kohtaamisia myös koulussa.

    VastaaPoista
  6. Olipa mielenkiintoita lukea näitä näkemyksiä avoimen ilmapiirin luomisesta!
    Erityisen ajatuksia herättävä on Helenan lausahdus “avoimuus lisää avoimuutta ja luottamus lisää luottamusta”. Tuo on varmasti ohjenuora, jota noudattamalla dialoginen, avoin ilmapiiri on mahdollista saavuttaa. Myös Sirkun esittelemä positiivinen selän takana puhuminen on varsin mielenkiintoinen menetelmä.
    Pyytäisin kuitenkin apuanne minulle jatkuvasti akuutissa problematiikassa: Haasteeni on nimittäin pyrkiä yhdistämään dialoginen ajattelu ja toimintatapa, kiivastahtinen teknologiakoulutus ja kouluttajavetoiseen oppimistapaan tottunut ja totutettu oppijakunta. Koulutan tietoverkkoteknologioita yritysasiakasryhmille, ryhmän koko on tyypillisesti 5-20 henkilöä ja aikaa on käytettävissäni ryhmän kanssa useimmiten puolesta päivästä kahteen päivään, aiheesta riippuen. Osallistujat tapaan ensi kerran ensimmäisen päivän aamuna, enkä heitä enää koulutuksen päätyttyä tapaa. Osallistuja ovat vuosikymmenten saatossa oppineet erittäin kouluttajavetoiseen oppimistapaan: koulutus on hyvä, kun kaiken tietävä guru kertoo viisauttaan mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä ajassa!
    Miten saisin tällaisessa tilanteessa aikaan avoimen ilmapiirin, joka kannustaisi kaikkia mukaan keskusteluun?
    Annettujen rajoitusten (hyvin rajoitettu aika, tiivis tahti, osallistujien odotusarvot koulutuksen rakenteesta kouluttajavetoisena tiedon kaatamistilaisuutena) puitteissa en ole vuosien varrella keksinyt kovinkaan montaa tapaa aktivoida osallistujia dialogiseen keskusteluun:
    - avoimet kysymykset (miten tämä teidän organisaatiossanne on toteutettu?, miten näette tämän teknologian toimivuuden tässä tilanteessa?, miksi juuri äsken sanomani ei tarkkaan ottaen voi toimia, silloin kun …?, missä tilanteissa tämä olisi mahdollista?)
    - yhteenvedot/tiivistelmät ja sen jälkeen mahdollisuus ja aika kysymyksiin
    - kysyjää ja kommentoijaa arvostava asenne (kysymyksen tullessa KKVV eli Kuuntele-Kiitä-Vastaa-Varmista)
    - suora tiedusteleminen ymmärtämisen ja tulkintojen varmistamiseksi
    - tietoiset “virheelliset” lausahdukset ja niiden oikaisemisen pyytäminen ryhmältä

    Mitä mieltä olette noista menetelmistä ja löytyisikö teiltä mahdollisesti muita työkaluja reppuuni? Mitä muita menetelmiä voisitte suositella ottaen nuo mainitsemani rajoitteet huomioon? (Risto H)

    VastaaPoista
  7. Kamppailen itse samankaltaisen ongelman kanssa: tapaamisia ryhmän kanssa 6-7, a 2-4 tuntia. Kurssin sisällöksi on ladattu paljon asiaa (jonka samalle ryhmälle seuraavia kursseja pitävät opettajat olettavat käsitellyksi). Onko minulla aikaa edes ajatella dialogia, vai jyräänkö kurssin läpi? Olen tehnyt seuraavia asioita:
    - jättänyt sisällöstä pois ei-niin-kriittisen-tärkeät asiat (josta tulee huono omatunto)
    - käyttänyt aikaa (yrittänyt viipyä, kuten toisessa blogissa käsitellään) missä tahansa asiassa, joka opiskelijoita kiinnostaa
    Viipymistä olen tehnyt siksi, että pääsisimme kurssilla käymään yhdessä läpi alan ongelmanratkaisutapoja ja tehdä ne näkyviksi. Nyt myöhemmin tunnistan tässä dialogin kaltaisessa toiminnassa laajempaa hyötyä.
    Yksi puhtaassa luennoinnissa ehkä toimiva pseudodialoginen tapa voisi olla yrittää lähestyä ongelmaa tai käsitettä monella tavalla, käymällä jonkinlaista dialogia eri ratkaisuvaihtoehtojen välillä. (PeterH)

    VastaaPoista
  8. Kiinnostavia keinoja ja keskustelua! Yhteisyyden ja avoimuuden lisäämiseksi olen joskus kokeillut tällaista minuuttipiiri-lähestymistapaa. Pyrin ideoinnin ja yhteisen ymmärryksen saavuttamisen tavoittamiseksi, ja se onnistuikin kokeilukerralla mielestäni ihan kohtalaisesti. Tärkeää on opetustilanteissa mielestäni muistaa, että käsiteltävä ”ongelma” ei saa olla liian iso ja abstrakti, vaan mielellään jokin aika konkreettinen. Lisäksi ryhmä ei voi olla kovin iso, vaan mielellään alle 10 opiskelijaa. Ainakin ensimmäisellä kerralla kun ryhmän kanssa tätä kokeilee, niin on hyvä havaita, että yhteistyöllä saamme kysymykset ratkaistua, ja vaikka jotkin ideat voivatkin olla aika korkealentoisia, niin niistäkin saa jalostettua hyötyä ryhmälle. Ja voi siitä olla huviakin, mikä ei koskaan ole haittapuoli. Kysymys, johon etsimme minuuttipiirissä ratkaisuja, liittyi alanmukaisten suomen- ja englanninkielisten hakutermien etsimiseen ja käyttöön (opiskelijoiden mielestä vähän kuivakka aihe, joka kuitenkin sai tästä vähän enemmän mehukkuutta). Kokeilukerralla aihe oli luonteeltaan aika neutraali, mutta varmaan tämä voisi toimia myös jonkin aremmankin aiheen ratkaisun apuna.

    Ongelmanratkaisua minuuttipiirissä

    Menetelmän tavoitteena on keksiä useita vaihtoehtoisia ratkaisuja ajankohtaisiin ongelmiin. Työskentelyyn tarvitaan paperia ja kyniä. Vetäjä jakaa osallistujat 6 hengen pienryhmiin. Vetäjä toimii myös kellokallena.
    Vetäjä pyytää ryhmiä istumaan rinkiin ja jakaa jokaiselle tyhjän paperin ja kynän.
    Jokainen kirjoittaa paperille yhden käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvän ongelman tai huolenaiheen. Aikaa on tasan yksi minuutti.
    Paperit laitetaan kiertämään piirin ympäri.
    Jokainen kirjoittaa kuhunkin paperiin ensimmäiseksi mieleen tulevan ajatuksen ja laittaa paperin eteenpäin. Paperien on tarkoitus kiertää piirin ympäri "minuutissa" – siis mahdollisimman nopeasti.
    Kun paperit ovat palanneet takaisin alkuperäisille omistajilleen, jatketaan käsiteltävänä olevan aiheen parissa yhteisesti. Käydään läpi minuuttipiirissä esiin nostetut ongelmat ja keskustellaan niihin saaduista ajatuksista.

    HUOM.! Minuuttipiirin idea löytyi tästä linkistä:
    http://www.kansalaisfoorumi.fi/kokousmenetelmi.html.

    Vaikka kyseessä olikin ideoita kokouskäyttöön, niin pienen opiskelijaryhmänkin (koko korkeintaan 10 henkilöä) tämä ideariihi toimii.

    Minna T-a

    VastaaPoista
  9. Todella paljon upeita ideoita aktivointiin edellä! Nämähän täytyy käydä ottamassa talteen. Meillä töissä (yritys) käytetään termiä "fasilitointi", mitä huomasin joissakin tämän jakson matskuisssakin käytettävän. Olemme käyneet fasilitointikursseilla ja oppineet toisiltamme menetelmiä. Tämä on aika osuva termi,tarkoittaahan se helpottamista, oppimisen helpottamista. Tekee sessioista/oppimistilanteista syväoppimista edistävää ja paljon mielenkiintoisempia vrt. yksisuuntainen luento. Onko muiden työpaikoilla fasilitointi ihan terminä käytössä?
    (KatiLammi)

    VastaaPoista
  10. Ryhmätyöskentelyn voisi välillä aloittaa hassuilla pienillä käytännön tehtävillä, joiden ei välttämättä tarvitse liittyä käsiteltävään aiheeseen millään tavalla. Opettaja jakaa opiskelijat sattumanvaraisesti pienryhmiin, joiden tulee yhdessa esim. rakentaa jotain annetuista materiaaleista. Jos tästä tehdään vielä ryhmien välinen kilpailu, jossa aika ratkaisee, jokaisen ryhmän jäsenen panos on tärkeä. Olen itse osallistunut koulutukseen, jonka järjestäjä Monkey Business järjesti meille tällaisia leikkimielisiä kilpailuja. Tässä on yksi keino murtaa jäätä ja vapauttaa tunnelmaa. (Sanna Saukkoriipi)

    VastaaPoista
  11. Risto H:n ognelmatiikka on minullekin kovin tuttu. Ohessa pyrin kuvaamaan HAMKin YAMKin Teollisuuden palveluliiketoiminnan koulutusohjelman kokemuksia:
    YAMK- koulutus on ainakin insinööripohjaisissa opinnoissa hyvin tehtävälähtöistä, koska jokaisella opiskelijalla on oma opinnäytetyö tehtävänä. Opinnäytetyö kohdentuu valtaosalla opiskelijoista oman yrityksen strategisesti tärkeään kehityskohteeseen. Jos opettaja saa opetusmoduulit kohdentumaan alueille, jotka tukevat opiskelijan opinnäytetyön tekemistä opetusjakson aikana niin osallistuminen dialogiin varmistuu. Ryhmäharjoitustöiden yhteydessä yleensä opiskelijaryhmät testaavat lähestymistapojaan keskenään ja jokainen valitsee omaan yksilöharjoitustyöhönsaä sopivan. Yksilöha´rjoitustyö voi sitten jo kohdentua oman opinnäytetyön aihepiiriin. Näin tehty dokumentti ja jalostava työ jalkautuu aina opinnäytetyössä johonkin konkreettiseen kohteeseen. Näin saadaan ylläpidettyä jatkuva kiinnostus dialogiin. Ratkaisut lähtevät jalostumaan keksinäisestä dialogista. Opiskelija testaa omia ajatuksiaan muilla opiskeluryhmän ihmisillä. Koulutusohjelman toteutus on koko lailla yhtenäistä vuorovaikutusta opettajan ja osallistujien kanssa ja osallistujien kesken, koska koulutusjaksot pitävät sisällään paljon ryhmätöitä ja lopuksi aina yksilötyön joka taas on kahdenvälistä vuorovaikutusta opettajan ja oppilaiden kesken.

    Vesa S

    VastaaPoista