Kysymys haastaa opettajan ammattitaitoa kunnolla. Käsitykseni mukaan dialogiosaamisella opettaja voi päästä opiskelijoiden maailmaan sekä ajatuksellisesti, tunteissa että tekemisessä.
Keskeinen idea on ajatusmaailmojen välisen sillan rakentaminen. Silloittaminen on kuin heittelisi pitkospuita kulkijan yli mentäväksi. Pitkospuut syntyvät avoimista tiedustelevista kysymyksistä ja vastauksista.
Opiskelijoiden ajatuksenkulusta, tekemisestä ja myös tunteista voidaan ja kannatta kysyä monta ymmärrystä syventävää avointa kysymystä. Kannattaa huomata, että kysy aina lisää siitä, mitä opiskelija juuri kertoi, jotta ymmärrät syvemmin ja paremmin. Kun kuulet opiskelijan ajattelusta, tunteista ja tekemisestä, saat oivia tilaisuuksia tuoda keskusteluun omaa näkökulmaasi.ja oppimisen kannalta krittisiä asioita. Aito kohtaaminen on näin mahdollista aina useammin ja paremmin. Opiskelija huomaa, että nyt oivallan ja opin.
Kaiken kaikkiaan on kysymys turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin rakentamisesta sen avulla, että antaa opiskelijalle tilaa olla kertoa asioita juuri niin nin kuin ne hänen ajattelussaa tai kokemuksissaan ovat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Tuo varmasti pätee useimpiin opiskelijoihin, mutta entäs sitten kun opiskelijalle on annettu tilaa kertoa näkemyksiään ja on sovittu yhdessä miten tästä jatketaan molemmin puolin suurta ymmärrystä tuntien, mutta opinnot eivät etene siitä huolimatta. (TR)
VastaaPoistaHelenan kysymyksenasettelu toi mieleeni väistämättä opiskeluaikaisen professorini ja itseasiassa myös nykyisen pomoni "ällistyttävät" taidot: vaikka kuinka maansa myyneenä heidän huoneeseensa meneekään tuskastuneena ja vakuuttuneena siitä, että (tässä tapauksessa) tutkimus on ajatunut täydelliseen umpikujaan eikä mitään ulospääsyreittiä enää ole olemassa. Puoli tuntia keskustelua, ja poislähtiessä huomaakin yllättäen, että on vain kiire kokeilemaan uusia ajatuksia eikä ongelmista ole enää tietoakaan. Olen tätä piirrettä näissä ihmisissä sekä ihaillut että ihmetellyt - enhän koskaan ole heiltä saanut suoraan jotakin toimeksiantoa testattavaksi. Ja oikeastaan vasta nyt ymmärsin mistä näissä tilanteissa onkaan ollut kysymys. Tietenkin siitä, että nämä herrat ovat osanneet dialogin(?) avulla minua johdattaa sille oikealle polulle ajatusteni kanssa! Liekö sitten ollut harkittua, vai molempien kohdalla vuosien varrella opittua "ammattitaitoa". Veikkaanpa tuota jälkimmäistä... Yliopistoissahan ei pedagogisia taitoja opettajilta vaadita, joten dialogioppeja en usko kummallakaan sinänsä olevan.
VastaaPoistaJa mitä todennäköisimmin on vielä niin, että näissä ongelmatapauksissani ohjaajat eivät ole itsekään tienneet ns. oikeita vastauksia tai suoraan tienneet sanoa, missä asiassa olisi korjattavaa. Luulisin, että heidän asiantuntemuksensa on vain yksinkertaisesti sillä tasolla, että he pystyvät havaintoja ja faktoja päässään yhdistämään niin, että nopeasti hahmottavat uusia reittejä kuljettavaksi. Ja vieläpä siis osaavat välittää tuon asian niin, että ikäänkuin ajatus olisi omasta päästäni lähtöisin. Osaisinpa vain joskus minäkin toimia samalla tavalla! Siinä ainakin tavoiteltavaa. (Marika)
ATK-opettajan näkökulmasta opiskelijalle pitää antaa mahdollisuus omatoimiseen työskentelyyn. Jokainenhan osaa tehdä asioita opettajan perässä, mutta todellinen osaaminen mitataan omatoimisen työskentelyn muodossa. Itse käytän mahdollisuuksien mukaan opiskelijan alaan liittyviä harjoitustehtäviä, jotta ne konkretisoituvat helpommin. Samoin pyrin pienten vihjeiden avulla ohjaamaan opiskelijaa eteenpäin, koskaan en kerro suoraan vastausta, vaan laitan opiskelijan pohtimaan ja työskentelemään ensin itsenäisesti. Jos opiskelija kuitenkin päätyy umpikujaan, hänelle ei mielestäni pidä siinäkään tilanteessa antaa suoraan vastausta, vaan yrittää keskustelun keinon antaa pieniä vihjeitä, joiden avulla tehtävä ratkeaa. ATK on tavallaan erityisluonteinen oppiaine, miten muissa aineissa (tai pidemmissä koulutuksissa) ohjataan umpikujaan ajautunutta opiskelijaa eteenpäin? (Elina)
VastaaPoistaIhmettelen, ettei näin tärkeää asiaa ole juuri kommentoitu. Sanot osuvasti, että keskeinen idea on opettajan ja oppilaan ajatusmaailmojen välisen sillan rakentaminen. Ja edelleen, että kaiken kaikkiaan on kysymys turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin rakentamisesta sen avulla, että antaa opiskelijalle tilaa olla kertoa asioita juuri niin kuin ne hänen ajattelussaan tai kokemuksissaan ovat.
VastaaPoistaOma kokemukseni on, että hyvällä, tarvittaessa pitkään jatkuneella, asteittain etenevällä dialogilla, on mahdollisuus rakentaa tuo silta ja saavuttaa keskinäinen luottamus ja ”ajatusmaailmojen yhdentyminen”. Usein ei ole kysymys vain tilan antamisesta; vaikka tilaa annetaan, ei synny ”aitoa yhteyttä”, jos luottamus on vajavaista.
Kun tuo luottamus sitten syntyy, astuu dialogi tasolle, jolla on mahdollista tunnistaa kaikki oppimisen esteet. Vasta tässä vaiheessa on mahdollista luoda yhdessä se polku, joka edistää oppijan itseluottamuksen kasvua. Ja tässä kohtaa taitava opettaja luo yhdessä oppijan kanssa ”onnistumisten jatkumon” (asteittain vaikeutuvien, mutta selkeästi saavutettavien tavoitteiden ketjun), joka itsellään tukee oppijan motivaatiota. Oppiminen on onnistumisen elämysten keräämistä.
Jouni K
Jouni K:n kuvaama tilanne on ihanteellinen ohjaussuhde. Monesti arki on kuitenkin toisenlainen resurssien, ajankäytön ja joskus myös ohjaajan jaksamisenkin suhteen. Tasavertaisen ohjauksen takaaminen jokaiselle ei varmaankaan koskaan toteudu.
VastaaPoistaOlen havainnut, että erilaiset työkalut dialogin apuna ovat myös aika tehokkaita. Itse olen kokeillut esimerkiksi aikajanan piirtämistä, tarkkaa etenemisen suunnittelua päivämäärineen jne. Minkälaisia ohjausmenetelmiä olette kokeilleet käytännössä? //Kirsi
Jouni K:n ajatuksessa on ideaa. Peilaan ajatusmaailmaa omiin kokemuksiini YAMK- koulutuksen, Teollisuuden palveluliiketoiminta, osalta, jossa opiskelijoina on elinkeinoelämässä jo kannuksia saaneita asiantuntijoita. YAMK- koulutuksessa, ainakin insinööripuolella, dialogi osallistujien kesken tuntuu olevan hyvä opetusmuoto, jossa opettajan rooli on antaa teollisuudessa testattu tai testattavana oleva malli opetettavasta asiasta ja oppilaat peilaavat asiaa omaan ympäristöönsä. Ryhmätöissä on erinomainen henki, kun oppilaat suunnittelevat ratkaisuja omaan kokemustaustaansa peilaten. Vuoropuhelu yritysedustajien kesken rikastuttaa jokaisen näkemystä. Tällaisessa asiantuntijavuoropuhelussa saattaa lopputuloksena olla aivan uniikki uusi ratkaisu jonkun yrityksen ongelmakentälle niin, että idean isä on joku toinen osallistuja jopa opettaja jossain tapauksessa. Samalla tuntuu siltä kuin johtaisi oppivaa yhteisöä antamalla virikkeitä osallistujille vuoropuhelua ja kehitystoimia varten.
VastaaPoistaVesa S