Miten menetellä, kun toinen osapuoli ei miellä dialogitekniikan tarkoitusta.? (Ohjaavan opettajan kysymys)

Dialogia käydessä toisen/toisten suhtautuminen tilanteeseen voi olla hyvin erilaista kuin annetuissa esimerkeissä, joissa kaikkia keskustelijat toimivat samalla tyylillä tai aaltopituudella. Esimerkiksi käsitteiden selkeyttäminen jatkamalla tai toistamalla edellisen puhujan ajatuksia saattaa tuntua toista osapuolta ärsyttävältä ja keskustelua hidastavalta. Tuntuu, että ”jankataan samoja asioita”. Miten menetellä, kun toinen osapuoli ei miellä dialogitekniikan tarkoitusta.? (Ohjaavan opettajan kysymys)

Keskustelut käytännössä ovat usein (sanoisin useimmiten) erilaisia kuin palvelun dialogeissa, jotka on tarkoitettukin mallidialogeiksi. Jokainen osallistuja osaa näissä keskusteluissa dialogia. Esimerkeissä on myös tarkoitus havainnollistaa selkeästi tiettyä dialogiosaamisen asiaa.

Toisen puheesta toistetaan sen vuoksi, että oma puhe saadaan liitetyksi toisen puheeseen kohdentuneesti. Siis toistamista ei tehdä toistamisen vuoksi. Kun jatkaa toisen puheesta ja vielä tietyistä valitsemistaan kohdista, keskustelu pysyy kohdentuneena. Omalla ajattelulla syvennetään ja/tai laajennetaan asian käsittelyä. Se on siis muuta kuin jankkaamista. Kaiken lisäksi sanatarkka jatkaminen osoittaa hyvää kuuntelemista. Toinen otetaan tosissaan eikä jatketa omassa jutussa , mistä huvittaa.

Kun joku osaa dialogia, silloin toinen tuskin hoksaa sen kummempaa hänen tavassaan. Keskustelu vain sujuu jostain syystä. Silloin kun harjoitellaan dialogiosaamiseen kuuluvia taitoja, toiminta on kankeaa. Toinen voi sen myös huomata. Tietoisen yrittämisen ja erehtymisen kautta kuitenkin harjaantuu ja toimintatavat onnistuvat paremmin. Opettajan kannattaa ohjata myös opiskelijoitaan, aina sitä mukaa kuin itse osaa riittävästi, dialogin saloihin.