Millaisista ”tuntomerkeistä” pystyn päättelemään, että ryhmän hiljainen on halukas osallistumaan dialogiin? Jos osallistan kyseistä henkilöä väärällä hetkellä, hän saattaa lukkiutua täysin. (Ohjaavan opettajan kysymys)

Mietin ensin vähän tuota ’ryhmän hiljainen’ määritettä. Mielestäni on kyse vain siitä, että tämä ihminen on ollut siellä ryhmätilanteissa usein hiljaa. Se sitten, onko hän sitä muuallakin, on toinen kysymys. Noiden määritteiden kanssa saa olla vähän tarkkana, ettemme yleistä liikaa.

Koska meidän vallitseva puhekulttuurimme ja sitä mukaa myös oppimiskulttuurimme on monologinen, osallistaminen voi todellakin tapahtua väärällä hetkellä. Usein tilanteissa on hiljaista ja kaikki kääntävät huomionsa juuri häneen, jota nyt halutaan mukaan. Monet ihmiset tuntevat tällaisen kiusallisena.

Dialoginen puhekulttuuri ja sitä mukaa oppimiskulttuuri tarkoittaa yhteisöllistä yhdessä tekemistä. Yhdessä ajatellaan ja tehdään ”dialogisessa säiliössä”, jonka syntymisestä on pidetty huolta. Dialogisen säiliön synnyttäminen perustuu dialogiosaamisen I alueen asioiden haltuun ottamiseen. Opiskelijat työstävät näitä asioita keskenään ja opettajan kanssa tietynlaisin tehtäväohjein. Harjoitellaan siis esimerkiksi symmetristä osallistumista, vastavuoroisuutta, sitoutumista jne. Olen kuvannut aiemmissa kirjoituksissani näitä harjoituksia tarkemmin.

Jos oppimisyhteisössä toimitaan dialogisessa säiliössä, silloin näitä ns. hiljaisia opiskelijoita ei samalla tavalla ole. Jokainen osallistuu temperamenttityypilleen sopivalla tavalla työskentelyyn esim. pienryhmässä. Tällaisissa tilanteissa on puhuminen luontevaa, siis kaiken tekemisen lomassa.

Näin tuohon kysymykseen, kylläkin vähän kiteyttäen, vastaisin.