maanantai 24. elokuuta 2009

Millaisia vaatimuksia osallistujien suuri ikäero asettaa dialogille?

Asettaako dialogiin osallistuvien ihmisten suuri ikäero dialogille eri vaatimukset, verrattuna dialogiin, joka tapahtuu suurin piirtein samanikäisten kesken? (Toisen asteen opettajia erityisesti mietityttävä asia)


Dialogilla keskustelumuotona on ainutlaatuisia etuja. Keskustelu erilaisten ja eri-ikäisten kesken voi onnistua dialogin avulla. Ikäero on monesti vain eduksi, koska silloin asioiden käsittelyyn saadaan esiin usein toivottuja erilaisia näkökulmia. Keskustelijoliden ikäero ei siis tuo dialogille eri vaatimuksia, edellytyksenä onkin että ihmiset osaavat dialogia.

Jotta osallistujat oppivat keskustelemaan dialogin periaattein, he tarvitsevat fasilitaattorin eli keskustelun auttajan, helpottajan ja tukijan. Kouluissa opettaja voi kehittyä hyväksi fasilitaattoriksi. Osaamalla itse riittävästi dialogia hän auttaa opiskelijoita kehittämään dialogin taitoja.

Kun sanon, ettei iällä ole dialogissa merkitystä, perustelen sitä seuraavasti. Dialogin tarkoituksena on rakentaa yhteistä ymmärrystä. Kun kukin keskustelija tulee mukaan, hän tajuaa tuovansa oman senhetkisen näkökulmansa keskustelun kohteena olevaan asiaan. Jokainen osallistuja tajuaa, että näin tekevät kaikki muutkin. Osallistujat ovat siis oivaltaneet tämän; sisällökkään tai vaikeasti haltuun otettavan kokonaisuuden ymmärtäminen tai jonkin tuotoksen tekeminen voi olla ja usein on kiinni erilaisista näkökulmista.

Dialogiselle keskustelulle on tyypillistä myös se, että epäselvissä kohdissa kysytään toisen ajattelusta lisää tai toisilta lisää, jotta ymmärtäisi ja osaisi tehdä. Näin eri-ikäiset keskustelijat pääsevät selville, miten toinen ajattelee. Yhteinen ymmärrys asioista lisääntyy.

Miksi sitten suuri ikäero aiheuttaa tavallisessa keskustelussa usein ongelmia? Eräs syy on se, ettei käsitetä yhteisen ymmärryksen rakentamisen ideaa. Päinvastoin aletaan heti selittää, mitä jokin asia on tai on olematta tai miksi se on jotenkin. Erilaisen ajatuksen kuuntelu on vaikeaa. Toinen syy on sitten se, ettei omissa korvissa ihmeellisestä tai kummallisesti ilmaistusta asiasta tiedustella toiselta sen enempää lisää, vaan asia vaietaan kuoliaaksi. Keskustelu hyytyy esimerkiksi näihin syihin.

Samanikäisyys voi auttaa siinä, että keskustelussa asiat ja niiden ilmaisutavat saattavat tuntua tutummilta. Se ei kuitenkaan auta välttämättä yhteisen ymmärryksen rakentamista sekään. (Siitä on riittävästi kokemuksia.) Kyse saattaa olla mieluumminkin kuvitellusta ajattelun samankaltaisuudesta. Kun keko rakentuu kaikkien, vaikkapa ikäeroltaan paljon toisistaan poikkeavien kantamista korsista, sen ihmiset kokevat usein palkitsevana. Ja yhdessä aikaan saatu tulos (ymmärrys, tuotos tai tuote) tuntuu hyvältä.

2 kommenttia:

  1. Hei Helena,

    Kerroit osuvasti siitä, ettei ikäerolla ole suurta merkitystä dialogisessa keskustelussa.
    Oma kokemukseni on osoittanut, että fasilitaattorin taitoja tarvitaan erilaisissa dialogia vaativissa opetustilanteissa. Omassa fasilitaattorin roolissa on tärkeää pysyä sisältöneutraalina, jotta päästään aidosti dialogissa eteenpäin.
    Fasilitaattorin taidoilla opettaja pystyy hyvin johdattelemaan ja lopulta harjaantumaan dialogin taitoihin. Pikku hiljaa opiskelijat tottuvat dialogiseen kulttuuriin, keskustelun ketjuihin ja opettajalla on mahdollisuus siirtyä sivuun.

    Miten sitten voi tietoisesti kehittää omaa dialogiin kannustavaa fasilitaattorin roolia?

    Pohdiskelee Sanna :-)

    VastaaPoista
  2. Hei Sanna!
    Omaa dialogiin kannustavaa fasilitaattorin roolia voi todellakin kehittää tietoisesti.
    Kaikki alkaa oman toiminnan tutkailusta keskusteluissa. Kiinnitä huomiota siihen, kuinka vuoroja otetaan ja annetaan, itse mukaan lukien. Pidät huolta, että kaikki osallistujat otetaan mukaan. Katkaise puheenvuoroja, jos on tarpeen ja siirrä puhe toiselle. Kysy tietoisesti ja kiinnostuneena häneltä, joka ei ole vielä rohkaistunut tuomaan omaa ajatteluaan esiin.
    Tutkaile, onko oma suhtautumisesi aidosti toista kunnioittavaa ja arvostavaa? Jos tässä kohtaa feikkaat, se näkyy vähintään kehon kielessä ja kuuluu puheesi äänenpainoissa ja -sävyssä - saatikka sitten oman ilmaisusi sisällössä!
    Sen ohella, että kaikki ovat mukana, pidä dialogin fasilitaattorina asioita auki riittävän kauan. Niin että ajattelun avaaminen ei sulkeudu vain joihinkin kannanottoihin. Käytit Sanna ilmaisua 'pysyä fasilitaattorina sisältöneutraalina'. Se kuvaa hyvin sitä, mistä on kysymys. Fasilitaattorina kannattaa tosiaankin viivyttää oman ajattelun kertomista ja katsoa, mihin kohtaan sitten näkemyksiään ja ajatuksenkulkujaan keskustelussa liittää. Näin yhä useampi uskaltautuu tulemaan mukaan kehittelemään asiaa.
    Vielä kaksi asiaa, eikä suinkaan vähäisimpinä. Dialoginen tiedusteleminen toiselta siitä, mitä hän sanoi, on toinen. Ja toinen on jatkaa toisen puheesta hyvin kohta kohdalta ja kuljettaa keskustelua sillä tavalla eteenpäin. Näin osallistujat tuntevat, että heidän puheensa on otettu lukuun ja että sitä kautta yhteinen ymmärrys muotoutuu.
    Helena

    VastaaPoista