Itsestä voi todellakin ohjaajana tuntua teennäiseltä, kun valmistautuu dialogiin ohjattavan kanssa. Monet dialogiset toiminnat kun ovat muuta kuin automaattisia reagointeja. Ajattelen niin, että teennäisyyden tunne lienee väistämätön dialogisen ohjaamisen oppimisen alussa. Ihan sen vuoksi, että oma toiminta tuntuu kankealta ja jäykältä.
Mielestäni heti kun saa vähänkin onnistumisen kokemuksia, siis osaa jotain tiettyä dialogista toimintaa jo vähän, se palkitsee melkoisesti. Huomaa, kuinka erilaisia ohjaustilanteista tulee dialogisessa keskustelussa. Sen jälkeen haluaa kenties, usein kieli keskellä suuta, jatkaa eteenpäin toisen ja taas toisen toimintatavan oppimista. Näin ainakin kannattaa tehdä aina sen jälkeen kun osaa yhtä toimintaa tarpeeksi hyvin. Aivoissa vapautuu tilaa uuden toiminnan opettelemiselle. Tietoista ponnistelua oppiminen varmasti vaatii. Voin kyllä sanoa, että ohjaajana saa melko varmasti yrittämisestään hienon palkinnon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti