perjantai 12. kesäkuuta 2009

Kumpaan kannattaa panostaa opettajaharjoittelijan ohjauksen alkuvaiheessa, dialogisen säiliön luomiseen vai opetettavaan aineeseen ja tuntisuunnitelmi

Pohdin tätä asiaa niin, että opettajaopiskelijaa kannattaa ohjata molemmissakin asioissa, välillä painottaen ohjaustilanteissa enemmän toista asiaa ja sitten taas toista. Dialogisen säiliön luonnin harjoittelu on minusta kyllä todella olennaista, koska sen osatessaan opettaja pääsee monien hankaluuksien ohi. Jos saa opiskelijat avautumaan ja osallistumaan, silloin hoituu moni asia oppimistilanteessa kuin itsestään. Jos dialogista säiliötä ei saa aikaiseksi, oppimistilanteesta tulee väkisinkin opettajajohtoinen, ja opiskelijat ovat passiivisia.
Kun opettajaopiskelija on saanut otetta dialogisen säiliön luomisesta, sen jälkeen lienee mahdollisempaa alkaa kirkastaa asioita, aineistoja ja menetelmiä, joilla kyseisiä asioita oppii.
Kaiken kaikkiaan dialogisen säiliön luominen ja oppimistilanteen suunnittelu metodisesti oppijakeskeiseksi ovat kovin lähellä toisiaan. Ne kulkevat helposti käsi kädessä. Jo esimerkiksi symmetrinen osallistuminen ja jokaisen osallistujan aktiivisuus "pakottavat" suunnittelemaan tilanteen dialogiseksi ja oppijakeskeiseksi.

3 kommenttia:

  1. Mietin dialogia "luokkatilanteessa". Olin mukana luennollasi (kiitos hyvästä luennosta) ja kun mukana oli lähes sata opiskelijaa, niin dialogin syntyminen oli hiukan hankalaa. Sait sen aikaiseksi muutaman (äänekkäimmät, innokkaimmat, narsistiset tai mitä lie) opiskelijan kanssa. Niin isossa ryhmässä on hankala saada jokainen osallistumaan (lienee myös mahdotonta). Niin varsinainen kysymykseni kuuluu, että on "turhauttavaa" pitää sellaisia luentoja? Minkä kokoisessa ryhmässä dialogia on mielekästä harjoitetta?
    Ei nyt liittynyt ihan tekstiisi, mutta tulihan mieleen.

    VastaaPoista
  2. Tuo dialoginen säiliö kuulostaa mielenkiintoiselta! Aivan uusi sana minulle. Mutta totta on varmasti juuri se, että mitä turvallisemmaksi oppilaat tilanteen kokevat ja mitä enemmän dialogista säiliötä on avattu, sitä helpommaksi käy se opettajan "perushomman" läpivieminen. Eli miten toimia opettajaharjoittelijan kanssa aivan alussa: ohjata avaamaan dialogista säiliötä vai pitäytyä "peruskaurassa" eli substanssissa ja "varsinaisen" opetuksen etenemisessä.
    Arki (ja arjen jatkuvasti vähentyvät resurssit) laittavat viemään "hommaa eteenpäin" eli minusta tuntuu ohjaajana "turvalliselta" ohjattavani kannalta, että "mennään nyt vain näissä perusjutuissa eteenpäin ja dialogisuus tulee jos on tullakseen". Tämä on helppo ja turvallinen valinta, tulosta alkaa syntyä ikäänkuin heti. Toisaalta näin harjoittelijani juuri lopetettua täytyy myöntää,että vaikka kaikki meni hyvin, niin voisi sitä rohkeampikin olla eli voisi panostaa erilaisiin ryhmääntymisiin, yhteistoiminnallisuuteen ja toiminnallisiin harjoituksiin. Kun näitä olisi riittävästi menisi se varsinainen "oppimistehtäväkin" varmasti laadukkaammin ja oppiminen saattaisi kiinnittyä paremmin.
    Mutta kyllä se rohkeutta minulta ohjaajana vaatisi kannustaa harjoittelijaa dialogisen säiliön avaamiseen alussa voimakkaasti. Vaikka näin kuitenkin toivoisin:) (Virpi L)

    VastaaPoista
  3. Minun kokemukseni on, että turvallisuuden tunne luodaan kun jokaista yksilöä huomioidaan tasapuolisesti. Positiivisen huomion antaminen on taito jota voidaan harjotella. Joillakin henkilöillä on syntyperäinen kyky nähdä muita mutta monilla se on harjoteltava esille.

    Jotkut ihmiset keräävät huomiota tahtoamattakin mutta jos opettaja pystyy näkemään kaikki ryhmän yksilöt yksilöinä ja tasapuolisesti niin ilmapiiri on vapautunut ja myönteinen, toisin sanoen turvallinen. Pikkuhiljaa luonnollinen vuorovaikutus kehittyy ryhmän jäsenten välillä kun kaikilla kokee hyväksyntä ja turvallisuutta.
    CarolaF

    VastaaPoista