maanantai 28. marraskuuta 2011

Millaisen toiminnan kautta oppii osallistumaan dialogisesti erilaisissa oppimisyhteisöissä?

Mahdollisuuksia on varmasti monia. Ajattelen, että dialogista osallistumista verkkoyhteisöissä oppii ensin hyvin strukturoiduissa verkko-oppimisprosesseissa. Se tarkoittaa, etttä dialoginen toiminta on sisäänrakennettu oppimistehtävien toimintaohjeisiin. Niissä on tarkat ohjeet siitä, millaisin dialogisin toimintatavoin tämä tehtävä tehdään. Tämä saattaa kuulostaa hyvin jäykältä. Olen kuitenkin huomannut, että ilman yhdessä työstämisen ohjeistusta dialogiseksi työskentelystä tulee sitä mitä sattuu syntymään. Jos osaa olla dialoginen verkossa, siinä on paljon tiedostavasti toimimista. Dialogiharjoittelua voi sitten jatkaa myös kasvokkaisissa tilanteissa.

21 kommenttia:

  1. Moikka!

    Tässä ensimmäinen "yritykseni" blogin viestien jatkamista.

    Voiko myös olla niin että liaan tarkka oppimistehtävien toimintaohjeistaminen ei enään välttämättä helpota tai auta dialogista osallistumista, vaan päinvastoin saattaa joissain henkilöissä aiheuttaa tuskastumista ohjeistusta "suomentaessa" vaikkakin alkuperäisenä tarkoituksena oli auttaa dialogia opiskelevia?
    T:Mikko Koponen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,

      Varmasti joidenkin kohdalla käy noin kuin Mikko yllä toteea eli tuskastuvat. Ja vastaavasti toiset eivät. Olemmehan erilaisia lähtökohtaisesti tiedoiltamme ja taidoiltamme.
      Täällä on alempana käyty keskustelua kultaisesti keskitiestä, mutta voisiko lehstymistapa olla molemmille sopiva - tarkkoja ohjeita tarvitseville ja luovempaan työskentelyyn kykenenville? Ajattelen senkaltaista ohjeistusta, jossa lyhyesti ja ytimekkäästi ja vaikka konkreettisella esimerkillä auttaa pääseen jutun juureen kiinni ja ymmärtää mistä on kyse ja mitä halutaan lopputulokseksi, mutta samalla se lopputulos on jotain paljon laajempaa kuin esimerkin tuotos, joka siis vaan kuvaisi alkuasetelmaa. Näin kaikki pääsisivät alkuun.
      t. Sari Stenholm

      Poista
  2. Moi!

    Toimintaohjeiden tekeminen ylipäänsä on vaikeaa, varsinkin jos kohderyhmässä on monenlaisia oppijoita. Jos vielä kohderyhmän ikä ja koulutustausta vaihtelee, onkin ohjeistus jo melko haastava temppu. Uskon että Koponen tuossa kommentissaan hyvinkin oikeilla jäljillä, liian tarkka ohjeistus saattaa poistaa luovuutta oppijoista tehtävän tekemisessä ja turhautumistakin saattaa esiintyä. Mikko Ka.

    VastaaPoista
  3. Tervehdys.

    Olen Helenan kanssa samoilla linjoilla siinä mielessä, että omat kokemukseni verkkoympäristössä toimimisesta niin kouluttajana kuin koulutettavanakin ovat luoneet mielikuvan, että ohjeistus tulisi olla mieluummin liian tarkka kuin liian tulkittava.

    Onhan toki aiheellakin oma merkityksensä, mutta kun selventävien kysymysten teko voi olla vaikeaa fyysuisen kantaktin puuttuessa, tehtävän kannalta voi olla ensisijaisen tärkeää, että tekeminen kohdistuu oikein ja se tehdään tarkoitetulla tavalla. Toki ohjeistus ei saisi olla liian pitkä, jotta tulkinta ei hankaloituisi.

    Millaisia ongelmia tarkemmin ottaen Mikot tarkoittavat ja kohdistuvatko ne mielestänne tehtävän aloittamiseen, tekemiseen vai sen valmiiksi saattamiseen?

    Kari K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa!

      Olen Helenan ja Kari K:n kanssa samaa mieltä - oman kokemukseni mukaan tarkoilla ohjeilla saa haluamiaan tuloksia. Jos opiskelijoille jää liian vapaat kädet, heillä kuluu aika ihmettelyyn ja työskentelyn fokus saattaa olla todella kaukana siitä mitä alunperin haluttiin.

      Anne-Mari J.

      Poista
  4. Sitä mitä sattuu syntymään...

    Juuri noin tuntuu monesti minullekin käyvän. Vaikka omasta mielestä ohjeistukseni on hyvinkin tarkka, ei se aina opiskelijoille aukeakaan. Yleensä itse on perillä hyvin siitä, mitä opiskelijoiden pitäisi tehdä. Opiskelijat eivät kuitenkaan saa kiinni samasta ajatuksesta, ellei tehtävän sisältöä käydä ensin yhdessä huolellisesti läpi. Siinä mielessä olen kyllä Helenan kanssa samaa mieltä. Kultainen keskitie lienee kuitenkin tässäkin asiassa tärkeä löytää, aivan niin kuin Mikkojen kommenteista voi päätelläkin.

    Sami H

    VastaaPoista
  5. Moikka!

    Vastailen hieman Kari K:n kyselyyn!

    Eli mielestäni liian tarkka ohjeistus saattaa helposti luoda kuvan että tehtävä on vaikea ja monimutkainen, vaikkakin tehtävän annolla oli tarkoitus helpottaa sen tekemistä.

    Erityisesti pitkien tehtävänantojen lukeminen ja "suomentaminen" on yllättävän monelle nuorista aika haastavaa, kun se on sitä välillä itsellenikin.

    Siksi itse suosin lyhyttä ja ytimekästä tehtävän antoa, ja Karilainen sanoi mielestäni ihan oikein, näin toimessa tehtävään jää luovuudellekkin varaa.

    Toivottavasti vastailin kysymykseesi Kari!

    T:Mikko Koponen

    VastaaPoista
  6. Tervehdys jälleen!

    Nyt paremmin minullekin aukesi tuo Mikon ajatus; eli jos tarkasti selitetty on yhtä kuin pitkä ja raskas, niin oppilaan vaste voi tosiaankin olla kuvatun kaltainen. Innostus lopahtaa jo ennen kuin tehtävää edes aloitettu, eli sinne tehtävän aloitukseen ongelma siis kohdistuu.

    Tästä oikeastaan siirrytäänkin luontevasti siihen, millä tavalla ohjeistuksesta saataisiin tarpeeksi tarkka, mutta lyhyt ja ytimekäs.

    Mielestäni tällöin tehtävä itsessään tulee suunnitella mahdollisimman hyvin siten, että tulkinnanvaraa ei ole vaikka ohjetta joka käänteeseen ei olekaan. Ja samalla hengenvedolla tämän problematiikkaan; esim. teknisellä alalla asioista ei tahdo saada kovin yksinkertaisia tai tarkasti rajattuja...pitäisikö tehtäviä pilkkoa pienempiin osiin? Aika tuttua ongelmaa jokapäiväisestä omasta työstä...

    Kari K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyön lusikkani tähän soppaan ja riittävästi myöhässä, ettei kukaan pääse väittämään vastaan :) Hyviä kommentteja teiltä on läpi linjan tullut, saatoin jopa oppia jotakin!

      Tuo ohjeistuksen sietämätön keveys on suhteellista. Lyhyt ja ytimekäs, pitkä ja tarkka, jotakin siltä väliltä... sanotaan, että se vähän riippuu.

      Teknisellä alalla pieni detalji voi tuhota paljon. Esimerkiksi "Asenna Windows Server 2008 R2 SP1 Enterprise-versio" pitää kirjoittaa juuri näin, koska muuten jatko saattaa vaarantua esim. väärän version puuttuvan omnaisuuden takia.

      Kun sitten em. serverillä tehdään ISOT hommat A ja B, riittää, että kuvaat asian päällsin puolin, mutta näytät asiasta esim. prosessikaavion ja kuvan lopputuloksesta. Tehtäväksianto on näin riittävä lopputuotokseen pääsemiseksi, mutta ei sido tekijää teknisen toteutuksen osalta. Tehtäväksianto on näin eräänlainen musta laatikko: nämä ja nämä asiat on pakko tehdä, mutta tekniikan päättää tekijä.

      Poista
  7. Moikka!

    Juuri näin!

    Samaa mieltä Kari K:n kanssa tehtävien annosta, yksinkertaisemmat ja tarvittaessa pienempiin osiin pilkkominen on varmasti parempia ratkaisuja kuin pitkät yksityiskohtaiset tehtävänkuvaukset!

    Voisin väittää että nuorilla tehtävien tekeminen lisääntyy ja lopputulokset paranevat yllä olevilla tavoilla.

    T:Mikko Koponen

    VastaaPoista
  8. Hei
    viestiketjun kommentit ovat mielestäni hyviä ja korostavat niitä asioita joita itsekin pohdin. Omassa työssäni ammatin opettajana olen huomannut että nuoret oikeastaan eivät halua jättää tilaa luovuudelle, vaan pikemminkin hämmentyvät jos tehtävänannossa on tulkinnan varaa. ehkä he ovat peruskouluissa oppineet siihen että tehtävän annot ovat liiankin tarkkaan rajattuja. Jokatapauksessa olen sitä mieltä kuin moni muukin, että kultainen keskitie on paras ainakin niille jotka ovat vasta opintojen alussa. Luovuudelle voisi antaa opintojen edetessä hiljalleen lisää tilaa.

    -Petri J-

    VastaaPoista
  9. Palaan hieman vielä tuohon Anne-Marin kommenttiin "tarkoilla ohjeilla saa haluamiaan tuloksia". Näin se juuri on ja monessa tilanteessa hyvä niin. Mutta jos on tarkoitus saada aikaan jotakin uutta ja luovaa, voi liian tarkka tehtävänanto rajata tehtävää liaaksi. Voidaan ehkä kuitenkin todeta että monissa tilanteissa tarkat ohjeet toimivat tehokkaammin kuin väljä tulkinta.

    Mikko Ka

    VastaaPoista
  10. Petri kertoi omasta työstään esimerkin jossa nuoret saattavat hämmentyä jos tehtävänannossa on tulkinnan varaa. Olisi kiva kuulla aikuiskoulutuksen parissa työskenteleviltä että onko siellä puolella sama tilanne?

    Mikko Ka

    VastaaPoista
  11. Olen Petri J:n tavoin todennut samoin. Opintojen alkuvaiheessa ollaan vielä hyvin jäykkiä ja luetaan tehtävänantoa pilkkuja viilaten. Pohditaan, onko ymmärretty oikein, tarkistetaan ja vielä kerran tarkistetaan opettajalta ohjeistus.

    Myöhemmässä vaiheessa opiskeluun tulee mukaan jonkinlainen rentous. Tähän vaikuttanee toki vuorovaikutuksen kehittyneen ryhmässä sekä myös opiskelijan ja opettajan välille.

    Itse olen usein tehtäviä tehdessäni huomannut, että tehtävänannon voi tulkita monella tavalla. Silti olen aina luottanut omaan vaistooni ja tehnyt niinkuin ajattelin. Joskus laitan ohjeistuksen tehtävän alkuun ohjenuoraksi. Siitä on helppo tarkistaa onko loppujen lopuksi vastattu kysymykseen ollenkaan.

    Sitten itse asiaan, tehtävänantoon. Verkkotyöskentelyssä tämä tämän tehtävän aihealue, "dialogisuushan" korostuu erityisesti, eikö vain? Oletteko samaa mieltä? Suvi P

    VastaaPoista
  12. Voidaanko tästä keskustelusta tehdä sellainenkin johtopäätös että tehtävänannolla voidaan melko huomaamatta ohjata oppijat joko olemaan luovia tai eksakteja, kirjaviisaita tehtävää suorittaessaan?
    Ilman että erikseen kehoitetaan luova tai "ei-luova". Luovuuteen kehoittaminen kun saattaa aiheuttaa turhia paineita tietyissä ihmistyypeissä. Lauri K

    VastaaPoista
  13. Edellä on monia hyviä kommentteja. Tehtävän määrittely on mielestäni hyvä olla oikealla lailla tarkka ja kulloisenkiin tehtävään soveltuva. On eri asia jos pitää pohtia ryhmänä dialogin keinoin esim. jonkin suurtapahtuman onnistumiseen liittyviä asioita ja niiden toteutusta tietyssä aikataulussa annetun budjetin puitteissa, tai arvioimalla ja innovoimalla vaikkapa vuoden 2030 tietoteknisiä ratkaisuja kotitalouksissa. Eli ohjeistus tavoitteen mukaan. Lopputulos on tärkein ja useimpiin päämääriin päästään useita, ihan yhtä oikeita ja sopivia, keinoja käyttämällä. Näitä ei mielestäni tule tarpeettomasti rajoittaa.// Seija K.

    VastaaPoista
  14. En ole varma ymmärsinkö Suvin kysymystä. Joka tapauksessa dialogia verkkotyöskentelyssä on mahdollista ainoastaan solloin, kun toimintaohjeet ovat yksiselitteiset ja lukijalle ei jää epäselvyyttä tavoitteista. Mikko Ka:n kanssa olen myös osittain samoilla linjoilla, että liian tarkka ohjeistus voi vastaavasti viedä luovuuden. Toisaalta näkisin asian niin, että alussa toimintaohjeet eivät voi koskaan olla liian rajoittavia tai tarkkoja. Tärkeintä on yhteisymmärrys, mihin tehtävän annolla pyritään. Luovuuden aika tulee vasta, kun on päästy kunnolla vauhtiin ja kaikilla on yhtenäinen näkemys tavoitteista.

    Sakari

    VastaaPoista
  15. Aiempia kirjoituksia lukiessani pohdin, että tempperamentti voi vaikuttaa toimitaan. Jotkut lukevat oheet tarkkaan ennen työtä ja jotkut lähtevät ilman ohjeiden lukua yrityksen ja erehdyksen kautta hommiin.

    Toinen mietiskely oli luonteen vaikutus dialogiin. Voiko mielestänne luonne vaikuttaa siihen miten dialogi toimii verkossa ja sitten taas kasvokkain?

    -TarjaJ

    VastaaPoista
  16. Onko ohjeistus koskaan liian tarkka?

    Omien kokemuksieni kautta esim. oppimistehtävien tehtävänantoja miettiessä ja laatiessa luulee helposti opiskelijoiden ajattelevan juuri samalla lailla kuin minä itse kouluttajana. Tämä ajattelutapa saattaa tuottaa hankaluuksia niin tehtävän ymmärtämisessä kuin suorittamisessakin. Vaikka oppilaitoksemme opiskelijat kuuluvat ns. aikuisopiskelijoihin, niin ohjeistusta he tarvitsevat samassa mittakaavassa kuin nuoremmatkin opiskelijat. Monesti aikuispuolen opiskelijoiden mielikuvitus ei ole enää samaa luokkaa kuin nuorempien, mutta elämänkokemuksen kautta saadut kokemukset voivat hankaloittaa laveasti annetun oppimistehtävään vastaamista. Olenkin itse pyrkinyt käymään tehtävänannon tuntien lopuksi yhdessä läpi, jotta ainakin heille, jotka tunneilla ovat mukana, tulee selkeä kuva siitä mitä tehtävänannolla on tarkoitettu.

    Onko tehtävien suorittamisella tarkoitus oppia opinto-oppaassa mainitut asiat vai antaa opiskelijan vastata omien mieltymystensä mukaan tehtävänantoon ”väärin”?

    Olisiko tällainen keskustleva blogi ratkaisu siihen, kun oppimistehtävän toimeksiantoa ei ymmärrä?

    MPa

    VastaaPoista
  17. Olen itse kokeillut keskustelupalstan käyttöä joissakin ryhmässä, mutta varsinaista tällaista vuorovaikutteista keskustelua en (vielä ainakaan) ole saanut luotua.

    Tuohon Minnan kysymyksiin liittyen, tuolla varmaan keskustelua saakin aikaan, mikäli ongelmia syntyy!

    Tämäkin vaatii kyllä jonkin sortin kypsyyttä ottaa osaa aiheeseen josta ei KUITENKAAN kovin paljon tiedä, teoriassa toki jotakin. Olen siis edelleen sitä mieltä että vuorovaikutteisen tilanteen luominen vaatii jotain myös siltä ryhmältä....

    SuviP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskustelualueita on yritetty hyödyntää erilaisissa koulutuscaseissä, mutta erikoisen huonolle menestyksellä. Yksiselitteistä syytä ei ole oikein löytynyt. Joka tapauksessa on huomattu, että

      a) jos keskustelualue löytyy, sitä ei käytetä
      b) jos sitä ei ole, sitä kysellään

      Olen kuitenkin sitä mieltä, että tätä Minnan ehdotusta blogista kannattaisi ehdottomasti kokeilla ja tulen sitä kokeilemaankin tavalla tai toisella, kunhan ensin määrittelemme uudelleen sanan "monimuoto-opetus" ja "verkkokurssi" (HSy)

      Poista