perjantai 27. toukokuuta 2011

Miksi vuorovaikutusosaamisessa ei kannata enää edetä tyyliin "Siperia opettaa"?

Meillä saattaa olla taipumuksena ajatella, että vuorovaikutuksessa riittää ne taidot, jotka kukin on elämänsä varrella kokemuksensa kautta oppinut. Käytäntö näyttää kuitenkin vaativan toista. Vanhat "Siperia opettaa" -tyyppisesti hankitut taidot ovat riittämättömät sekä työ- että henkilökohtaisessa elämässä. Epäonnistuminen yhdessä ajattelemisessa ja tekemisessä on tavallista. Edessämme oleva maailma on melkoinen näyttämö keskustelun epäonnistumisesta, jota myös tutkimus vahvistaa .

On aika hoksata, että meillä jokaisella voi olla melkoisesti oppimista ja kehittämistä vuorovaikutusosaamisessa ja silloin esim. dialogisen keskustelumuodon haltuun ottamisessa. Tässäkin asiassa tavoitteellista oppimista edeltää oivallus: minun on syytä alkaa tietoisesti kehittää taitoani kohdata toinen ihminen niin, että yhdessä ajattelemisesta ja tekemisestä syntyy jotain parempaa.

24 kommenttia:

  1. Toisaalta "siperia opettaa" opettaa ihmisen epäonnistumisen käsittelyä, mutta tästä yksilö pitäisi pystyä oppimaan mistä syystä epäonistuminen on johtunut mm. vuorovaikutteisessa tilanteessa.Johtuuko tämä "siperia opettaa", että ajattelumme on liian yksilökeskeskeistä että emme tarvitse muita? Viittaan tällä miten tähän asiaan kiinnitetään huomiota. mm opetuksessa. (Jussi H)

    VastaaPoista
  2. Helposti ajattelee, että opettaja osaa luonnollisesti ohjata keskustelua niin, että kaikki osapuolet ovat aktiivisia. Sekä omia että toisten tunteita seuratessa, huomaa, miten väärä tällainen oletus on. Ei riitä, että opettaja itse on opettamansa asian asiantunija vaan hänellä on vastuu siitä, miten opiskelijat oppivat. Miten ohjaan keskustelua? Millaisia opetusmetodeja käytän, niin että jokainen opiskelija on aktiivinen? En oleta, että opettajana vuorovaikutustaidot ovat automaatteja vaan niiden kehittäminen vaatii itsetuntemuksen tunnistamista ja kehittämistä. (Pauliina T.)

    VastaaPoista
  3. Pitää erittäin hyvin paikkansa, että kaikessa työelämässä vaaditaan vuorovaikutus ja yhteistyötaitoja erittäin paljon. Työhaastatteluissa niitä kysytään ja työnhakijaa pyydetään kuvaamaan omat vuorovaikutustaitonsa. Vastaajalla tai kysyjillä ei yleensä ole teoreettista tietoa asiasta eikä vastaajan tietoa pystytä sen paremmin analysoimaan. Tyydytään tilanteeseen, että henkilö, joka palkataan on vuorovaikutustaidoiltaan hyvä, ja palkattava henkilö taas tuudittautuu ajatukseen, että vuorovaikutustaidot ovat vähintäänkin riittävät.
    Seuraa tilanne, että ihminen ei kehitä vuorovaikutustaitojaan, joita tarvittaisiin työyhteisössä. Tällaisessa tilanteessa myös hyvin usein syytetään johtoa asioiden toimimattomuudesta ja huonoista henkilösuhteista, eikä kanneta asiasta henkilökohtaista vastuuta.

    Eikös ”Siperia opettaa”- metodilla kehittyminen ole itsetuntemuksessa ja vuorovaikutuksessa erittäin hidasta? (Sari S.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että tuo Siperia opettaa -menetelmä on hidas. Ja liian hidas tai jopa täysin toimimaton, kuten yllä jo väittämääni sivutaan. Mielstäni ongelma on siinä, että voi olla tilanne, että sen jonka pitäisi oppia ei tunnista laisinkaan tätä tarvettaan oppia vaan pitää itseään erinomaisena vuorovaikutustaidoiltaan. T. Sari Stenholm

      Poista
  4. Kyllä vain, opettajan vuorovaikutustaidot eivät ole automaatteja vaan niiden kehittäminen vaatii itsetuntemuksen tunnistamista ja kehittämistä. Ja juuri tämä oman itsetuntemuksensa tunnistaminen ja kehittäminen varmasti vaikeinta onkin. Onko oikeastaan silloin kyse opetusmetodien käytöstä lainkaan ? Mitäpä jos on niin, että keskustelun ohjaus ja oikeat metodit tulevat "kylkiäisinä", jos vain osaamme olla itsetuntemukseltamme eheitä ? (M.M-U)

    VastaaPoista
  5. Elämä on jatkuvaa oppimista, mihin kuuluu myös epäonnistumisia. Eikä vuorovaikutusosaaminen ole tässä suhteessa poikkeus, ei edes opettajien kohdalla (Antti K.)

    VastaaPoista
  6. "Siperia opettaa" -tyyppisiin kokemuksiin liittyy yleensä jotakin epämiellyttävää. Näissä tilanteissa on aika tyypillistä se että niissä oppii miten ei kannata toimia mutta se ei ole sama kuin se miten kannattaa toimia. Tällöin on vaarana että löytää uusia huonoja toimintatapoja vanhojen sijalle eli kehitys ei menekään oikeaan suuntaan. Onko yrityksen ja erehdyksen kautta oppiminen pidemmän päälle hyvä vaikka jossain määrin siitä on hyötyä? (Asko J.)

    VastaaPoista
  7. Onneksi tänään on epäonnistumisen salliva päivä. Ehkä se täydellisyyden hakeminen ja miettiminen siitä mitä muut ajattelevat sanomisista. Ainakin tämä huomaa vieraissa kielissä, koska usein tilaisuus on mennyt ohitse, jos miettii liikaa sanomisia.

    Kuitenkin on hienoa nähdä kun maan hiljaiset heräävät ja kertoavat dialogissa omia kokemuksiaan. Olen usein tätä pohtinut että miten tälläiset ihmiset saadaan aktivoitua. Ehkä se että kyselee, antaa heille tilaa ja se että luokassa on avoin keskusteleva ilmapiiri.

    Sipearia ei kyllä opeta, vaan jokaisen tulee itse harjoitella vuorovaikutustaitoja. Tunnen suurta sympatiaa sellaista kouluttajaa/oppilasta, joka pelkää avata suunsa ja jännittää suunsa tai mielipiteensä esittämistä. Nyky-yhteiskunta kun vaatii sosiaalisia taitoja, samoin opetus. Ehkä tälläiset ihmiset voisivat harjoitella tilanteita nimettömänä tai foorumissa, jossa heitä ei tunnisteta. (Tapani)

    VastaaPoista
  8. Vuorovaikutustaitojen harjoittelu on tosiaan kannattavampaa kuin ”Siperia opettaa”-tyylinen kokemus. Tosin sekin voi olla syvästi opettavainen. Me monet toki osaamme vuorovaikutustaitoja kuten hyvä käytös ja pinnallinen kiinnostus asioista, mutta me tarvitsemme enemmän sosiaalisia vuorovaikutustaitoja. Tällöin osaamme olla aidosti kiinnostuneita ihmisistä, tunnemme aitoa empatiaa sekä pystymme hyväksymään itsemme ja muut sellaisena kuin olemme. Nämä taidot ovat erityisen harjoituksen kohteena kun kehitämme nimenomaan sosiaalisia vuorovaikutustaitoja. Mitä mieltä olette tästä? (SirpaF)

    VastaaPoista
  9. Kansallisen epäonnistumisen päivän kunniaksi kerroin opiskelijoille yhden monista epäonnistumisistani tunnin kevennykseksi.

    Myös Jorma Ollilalla on hyvä, kompakti tarina:
    http://epaonnistumisenpaiva.fi/

    Millainen epäonnistumistarina itselläsi olisi kerrottavana?

    VastaaPoista
  10. On mahdotonta ajatella, että itse kukin olisi erinomainen vuorovaikutustaidoiltaan, mikäli ei aktiivisesti niitä harjoita. Varsinkin uudet dialogin muodot verkossa vaativat aiheeseen perehtymistä ja harjoittelua, jotta aitoa dialogia voi käydä. Hyvin paljon on kiinni omasta asenteesta ja motivoinnista. Kuten Sirpa toteaa, kiinnostus toisia kohtaan ja empatian tuntemus auttavat vuorovaikutuksen rakentamisessa. Sosiaalisia vuorovaikutustaitoja tarvitaan yhä enemmän, kun ihmiset ovat erilaisia ja kommunikaatiotavat kehittyvät jatkuvasti. (IlkkaK)

    VastaaPoista
  11. Allekirjoituksen osalta epäonnistunut kommentti 13. lokakuuta 2011 18.27 on Lassin.
    "Epäonnistuminen se on pienikin epäonnistuminen"

    VastaaPoista
  12. Epäonnistuin epäonnistumisen päivänä useasti onnistuneesti. Pieniä virheitä työtehtävissä, mutta harmistuneen mielessä ne kasvoivat valtaviin mittoihin. Tietoisen työstämisen ja tämän armollisen teemapäivän myötä seuraava aamu avartui kuitenkin auvoisana jälleen. Moka voi olla myös lahja; tarjoutuu mahdollisuus tehdä asia eri tavalla ja kentien uudella tavalla vielä paremmin jatkossa. /Mirka

    VastaaPoista
  13. IlkkaK mainitsi verkossa tapahtuvan dialogin.

    Hyviin vuorovaikutustaitoihin kuuluu, että osaa ilmaista itseään selkeästi ja osaa tulkita sekä omia että toisten tunnetiloja dialogin aikana. Tämä on huomattavasti helpompaa "livenä" kuin verkossa, koska livetilanteessa apuna on näkö- ja kuulohavainnot toisista keskustelijoista. Verkossa epäonnistumisen ja väärinkäsitysten mahdollisuus nousee huomattavasti. Hyvä vuorovaikutus verkossa vaatii mielestäni hyvää ja ilmeikästä kirjoitustaitoa. Pitäisikö sitä siis kehittää nykyistä enemmän kun dialogit verkossa yleistyvät koko ajan? (MikaL)

    VastaaPoista
  14. Epäonnistumista seuraa yleensä isku itsetunnolle. Kun taitamattomuttamme keräämme tarpeeksi iskuja, olemme lyötyjä ihmisiä, jotka eivät enää innostuneesti pyri tilanteisiin, joissa epäonnistumisia on tullut. Siksi kannattaa harjoitella vuorovaikutusosaamista! Kun meillä on taito taskussa, voimme suhteuttaa hetkittäiset tappiotkin siihen, mitä kaikkea jo osaamme ja itsetuntomme ei kärsi, vaan pikemminkin vahvistuu. Oppi ei siis kaada ojaan vaan pitää tiellä! Keep going!(Heli M.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti vuorovaikutustaidot auttavat kohtaamaan uusia epäonnistumisia myös, mutta eikö enemmän kyse ole kuitenkin itsetuntemuksesta ja sen kehittämisestä, jolla mennään "tuula päin"? Sari Stenholm

      Poista
    2. Täytyy myös muistaa että epäonnistumiset eivät aina lyö ihmistä maahan, vaan en myös opettavat. Täytyy vaan pitää huoli siitä että ihminen saa tietää miksi asia ei onnistunut, muuten oppimista ei synny. Lisäksi ihmisen itsetuntemuksen täytyy olla kunnossa. Epäonnistuminen siis myös toimii opetuksessa, nykyäänkin kaikesta huolimatta. Sitä vaan pelätään liikaa.

      Arto K. R1

      Poista
  15. Mutta muuttuuko sosiaalisten vuorovaikutustaitojen oppimisen merkitys, kun siirrymmekin tulkitsemaan ihmisen viestiä tunnettujen käyttäytymismallien kautta. Esimerkiksi työhaastattelutilanteessa ei enää kädet ristissä istuvaa haastateltavaa pidetä torjuvana, vaan todetaan että hakija ei ole opetellut kunnolla haastattelutilanteissa käyttäytymistä, tai haetaan vastauksia sanoman tyylistä muta ei kuunnella sanomaa vaan oletetaan ja odotetaan vastauksia muttta haetaankin tulkintoja niiden välistä? Ihminen voi siis opetella oikean sosiaalisen mallin tärkeisiin tilanteisiin mutta ollakin jotain muuta (marja r)

    VastaaPoista
  16. Vuorovaikutustaitojen tarpeellisuus on kiistaton. Ne liittyvät useimpien ihmisten työrooliin olennaisena osana. Aiemmin on hoettu sanontaa: "Tieto on valtaa". Tällä hetkellä tietoa on tarjolla toisaalta yllin kyllin, mutta relevantti tietovoi olla jakantunut useimmissa organisaatioissa hyvin monen haltuun ja voidaankin todeta, että tiedonjakamis- ja vaihtamiskyky on valtaa ja perustuu vuorovaikutusosaamiseen.

    Voisin kuitenkin osittain olla sitä mieltä, että tavallaan voidaan myös todeta sanonnan "Siperia opettaa" pitävän paikkansa. Ymmärrän kyseisen sanonnan kuvastavan myös olosuhteisiin sopeutumisen välttämättömyytta ja käytännössä vallitsevien lainalaisuuksien tunnistamista. Vuorovaikutusosaaminen kehittyy harjoittelemalla tositilanteissa, (Minna T/K)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toit mielestäni hyvän näkökulman tähän aiheeseen eli että opitaan ja halutaan pikkuhiljaa pelaamaan niillä säännöillä ja "korteilla", joita kulloisessakin yhteisössä käytetään. Sari Stenholm

      Poista
  17. Kuten Tapani totesi ei "siperian" tarvitse olla se opettaja. Eläinten koulutuksessahan käytetään rangaistusta ja palkintoa. Ihminen on luontaisesti kykynevä oppimaan ilman rangaistuksia tai takaiskuja. Virheistä on toki osattava ottaa oppia. Saman virheen tekeminen uudelleen lasketaan jo tyhmyydeksi.

    VastaaPoista
  18. Ja miksi oppia "siperian" eli kantapään kautta, jos ulottuvilla on tietoa (mitä nykyään kaikesta jo on) miten toimia/tehdä kerralla asia oikein.

    T:Mikko Koponen

    VastaaPoista
  19. Käsittääkseni tämän säikeen aloitus tarkoitti sitä, että pelkällä yritys-erehdys oppimisella ei päästä kovin hyviin vuorovaikutustuloksiin vaan tarvitaan jonkinlainen teoreettinen malli(?) toimia. Näitä malleja taitaa olla kuitenkin useampia, joten jo siinä täytyy tehdä oikea valinta. Kun sitten opit jalkautetaan niin niiden tehokkuus lasketaan juuri onnistumisilla. Joten mielestäni oikean tavan oppiminen sisältää koirakoulurakenteen makupaloineen. Haastelliseksi vaan muodostuu oikean mallin valinta ja sen oikeanlainen jalkauttaminen./SJS

    VastaaPoista
  20. Jos "siperia opettaa" halutaan tulkita aina oman epäonnistumisen kautta tapahtuvaksi oppimiseksi ja toisena vuorovaikutustaitojen oppimistapana nähdään niiden tietoinen opiskelu, unohdetaan mielestäni yksi tärkeä tapa oppia. Muilta oppiminen.

    Minä ainakin tunnustan "varastavani" muilta hyvän vuorovaikutustekniikoita,- tai tapoja, jos sellaiseen törmään. En toimi opettajana mutta kohtaan työssäni paljon ihmisiä erillaisista kulttuureista. Uskoisin kehittyneeni vuorovaikutustaidoissa ihan tämän takia. Lauri K

    VastaaPoista