perjantai 29. tammikuuta 2010

Miten opettajana saan arat ja vetäytyvät opiskelijat mukaan dialogisiin oppimistilanteisiin?

"Dialoginen, tehtäväsuuntautunut oppiminen palvelee yhteisen tiedon tuottamista, mutta palveleeko yksittäisen oppijan oppimista, jos opettajana edellytän luokan arinta ja vetäytyvintäkin opiskelijaa ottamaan osaa keskusteluun, vaikka hänellä ei välttämättä ole edes mielipidettä kyseesä olevaan asiaan?" Näin kysyjä alustaa kysymystään.

Suora vastaukseni on, ettei palvele jos valmistamatta tai valmentamatta edellyttää jokaisen opiskelijan mukaantuloa. Arat tai vetäytyvät uskaltautuvat dialogiin vähitellen, todettuaan että yhteisö on turvallinen. Opiskelijoita siis kuljetetaan vähitellen keskustelevampaan oppimiskulttuuriin..

Kuljettaminen käy niin, että opettajana organisoit oppimistilanteisiin dialogista yhdessä tekemistä ja tuottamista, aloittaen pienimuotoisista tilanteista tehtävineen. Kun opiskelija saa aikaa ensin muiden kanssa pohtia tai ihmetellä asioita, sen jälkeen hän on valmiimpi kysyttäessä kertomaan siitä, mitä mietittiin yhdessä. Opiskelijat tottuvat uudenlaisiin tapoihin toimia usein nopeastikin. Opettajan ennakkoluulot ovat enemmänkin esteenä.

Järjestä siis aina vain lisää tilanteita opiskelijoille, joissa he työstävät yhdessä ja siitä sitten opiskelijat kertovat erialisina toteutuksina. Vähitellen jokainen on kuin huomaamatta mukana osallistumassa. Jollei joku vieläkään tule mukaan, kannattaa häntäkin aina sopivasti herätellä, josko tänään olisi se avoimempi päivä.

3 kommenttia:

  1. Esittäisin tähän ensin sellaisen "väittämän" että arat ja vetäytyvät opiskelijat voivatkin toimia eri tavalla esim. verkkoympäristössä kuin lähiopetustilanteessa? Aralle opiskelijalle voi olla helpompaa tuoda ajatuksensa ja mielipiteensä esille kirjoittamalla, vailla kasvokkaisviestintää. Opettajan ennakkoluuloa vois siis olla sekin, että opettaja voi ajatella aran opiskelijan olevan arka jokaisessa ympäristössä ja tämä ei välttämättä pidä paikkaansa?

    Eli verkkoympäristö voi ollakin juuri se turvallisempi ympäristö näille aroille opiskelijoille ja he osallistuvat siellä dialogiin aivan eri tavalla kuin lähiopetustilanteessa. (Eija Peltonen)

    VastaaPoista
  2. Verkkoympäristön hyödyntämistä dialogissa pohdin heti kurssin alkuvaiheessa. Ennen kaikkea sitä, miten tuoda dialogiin se hiljaisin opiskelija (jota ei helposti aktvioida edes lähiopetuksessa).

    Voisiko ajatella sellaista, että verkkoympäristössä dialogin aikana pyrkisi mahdollisimman paljon ohjaamaan näitä "hiljaisia" ja pyrkiä saamaan heiltä henk.kohtaisesti ajatuksia... liittyen kuitenkin ryhmänä tehtävää dialogiin.

    Tämän jälkeen ajatukset voisi tuoda esille opettajan toimesta, ja kun ne "hiljaiset" näkevät mikä reaktio näihin heidän kommentteihinsa oikeasti tulee (saattaa löytyä todella hyviä ajatuksia, kun ne vaan sieltä saa kaiveltua esille), ehkä he saisivat sitä rohkeutta tuoda enemmän ja enemmän omia näkökulmiaan ja ajatuksiaan julki (jussi)

    VastaaPoista
  3. Verkkoympäristössä ujoille opiskelijoille jää enemmän aikaa pohtia vastaustaan. Heillä on varmasti mielipiteitä asiasta, mutta lähiopetustilanteessa puheenvuoron ollessa ujolla ihmisellä, ei hän välttämättä osaa pukea mielipidettään sanoiksi.

    Verkkoympäristössä arka oppilas saa enemmän aikaa muotoilla dialogissa käyttämäänsä puheenvuoroa ja siten hän tuo varmasti helpommin mielipiteensä asiassa esille. (Hannu K)

    VastaaPoista