torstai 10. joulukuuta 2009

Miten opiskelijoita voisi rohkaista ääneenajatteluun?

Lähtökohta on mielestäni turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin synnyttäminen ryhmässä, jolloin opiskelijat uskaltavat kertoa toisille kehitteillä olevaa ajatteluaan. Tällaisen ilmapiirin luomiseen käytetään aikaa tilanteen mukaan. Koko koulutus rakennetaan prosessina, siis vaikkapa yhden tunnin kestoisena, niin että myös opiskelijat ovat äänessä. Tämä on mahdollista pienimuotoisten ja pienryhmäkohtaisten tehtävien kautta. Tehtäväasettelu on sellaista, että opiskelijat pääsevät selittämään, osoittamaan, perustelemaan, näyttämään jne toisilleen. Näin myös erilaisia työtehtäviä tehtäessä. Opiskelijoille annetaan sellaiset ohjeet, että niistä käy ilmi millaista ääneenajattelua missäkin vaiheessa heiltä odotetaan. Ohjeistus on siis tärkeää.
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

2 kommenttia:

  1. Marja-Liisa S-h7. huhtikuuta 2011 klo 11.03

    Varmasti on juuri noin, että pitäisi luoda turvallinen ja luottavainen ilmapiiri. Harmillisesti vaan tänä päivänä kun säästösyistä, ainakin ammattikorkeakoulupuolella, ryhmistä tulee vaan entistä isompia ja opiskelijat eivät välttämättä edes tunne toisiaan, silloin ohjaajalla tai opettajalla on entistä vaikeampi rooli luoda vapautunut tunnelma. Vaikka ryhmä olisikin suuri, voi opettaja erilaisilla tehtävillä, roolileikeillä, parikeskustelulla ja ryhmäyttämisellä saada aikaan vapautuneempaa tunnelmaa. Kielten opetuksessa ääneen ajattelu voi olla helpompaa, jos siiheen kytkee vaikka mielipiteen ilmaisua ilmentävien sanontojen opettelua.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi11. lokakuuta 2011 klo 19.09

    Miten näette, onko nuorten ja aikuisten välillä eroa, kuinka herkästi he lähtevät mukaan dialogiin? Tiedän, että joillakin yläasteilla on itsensä ilmaisua ja lienee niin, että äidinkielen tunnilla opiskellaan viestintää. En muista saaneeni dialogisia valmiuksia 70-luvun opinnoissani. Jollei apuja ole aiemmista opinnoista, näkisin, että näitä ääneenajattelun tilanteita pitää koettaa synnyttää aina mahdollisuuden tullen. Kun voi huomata, ettei se maailma tähän kaatunutkaan kun uskalsin avata suuni, henkilö heittäytyy rohkeammin keskusteluun. Luottamuksen ilmapiiri on ensiarvoisen tärkeä, jokainen voi tulla juuri niin keskeneräisenä ja keskeneräisin ajatuksin, kuin sillä hetkellä on. Helenan esittämä ohjeistus on varmasti oleellinen, ettei mopo lähde käsistä ;). (VirpiTS)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)