Miten luodaan ilmapiiri, jossa omat lähtöolettamukset eivät hallitse koko dialogia?

Kysymyksen vastauksessa liikutaan dialogiosaamisen II alueella, joka tarkoittaa "kirkkaan" järjen käyttöä keskusteluissa. Kirkkaus tulee siitä, että osallistujana tiedostaa ja tunnistaa omat ennakkokäsityksensä ja lähtöolettamuksensa keskustelussa esiin tulevista asioista. Osata tiedostaa ja tunnistaa omat senhetkiset uskomuksensa ja käsityksensä on oma taitonsa, jossa voi harjaantua. On hoksannut ja huomaa, että samalla kun kertoo dialogissa omia näkemyksiä tai käsityksiä asioista, silloin kertoo "vain" ennakkokäsityksiä ja lähtöolettamuksia asioista.
Toinen asia on oppia säätelemään omien käsitystensä ja uskomustensa esiin tuomista ja syrjään vetämistä keskustelussa. Tämä on eräs dialogin onnistumiseen vaikuttava taito, osata valita, milloin ja missä vaiheessa tuon omaa ajatteluani esiin ja milloin taas jätän oman mielen sisällön odottelemaan. Monesti valinta vaikuttaa niin, että dialogiin osallistuja muita kuunneltuaan on jo ehtinyt muokata omia käsityksiä niin, ettei alkuun helposti ja automaattisesti tarjoutunutta ajattelua halua enää sellaisenaan kertoakaan. Tilan antaminen toisille on jo ehtinyt vaikuttaa oman ajattelun muotoilemiseen.
Omien ennakkokäsitysten tiedostaminen ja niiden esiin tuomisen sekä syrjään vetämisen säätely vaikuttavat olennaisesti keskustelun ilmapiiriin ja antavat mahdollisuuden ajattelun kehittyä vapaasti.