Dialogiseen oppimisyhteisökulttuuriin oppiminen vaatii siihen ohjaavalta varsin määrätietoista otetta. Jos harjoitellaan dialogiosaamista dialogisin menetelmin (esim. Keskusteluliput), osallistujat pyrkivät usein herkästi määrittämään itse menetelmän oppimisen toimintaohjeet: "No, me päätettiin että me keskustellaan ihan vapaasti vaan." On kuitenkin tärkeää alkaa dialogisten taitojen harjoittelu aivan tietoisesti ja johdonmukaisesti, siis aidosti ohjeiden mukaan taidon kriittisiä kohtia sisukkaasti harjoitellen. Sen verran vaativista, kulttuurisesti uusista taidoista on kysymys.
Dialogiset menetelmät on todellakin suunniteltu systemaattista taitojen oppimista varten. Jos opiskelijat tahtovat ottaa menetelmien harjoittelussa ohjat omiin käsiin, tilanne kannattaa pontevasti ohjeistaa ja perustella uudelleen. Opiskelijoiden ehdottama uusi tapa pitää ainakin tarkasti sopia, siis onko tapa tarkoituksenmukainen dialogisen taidon oppimiseen.
On oman toiminnan tutkailun paikka ja hoksaamisen asia huomata, että yllä kuvatussa tilanteessa on kyse ohjaustehtävän "kaappauksesta" itselle. Siis silloin nappaa auktoriteettiaseman itselleen väärin perustein. On oivalluksen paikka huomata, että dialogisessa kulttuurissa yritetään oppia muilta kaikin tavoin. Ja sille tehdään tietoisesti tilaa luopumalla minäkeskeisestä automaattisesta "säätämishalusta". Huomataan, että on tilanteita ja tilanteita. Tämä on todellakin yksi vaativimpia asioita yhdessä työskentelyssä. Kannattaa myös tuoda tässä esiin, että opettajilla on jo työnsä puolesta
taipumusta alkaa ohjailla tilanteita silloinkin kun sitä ei odoteta.
maanantai 30. syyskuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hyvä pointti, opettajat pyrkivät ohjailemaan opiskelijoinakin ollessaan :)
VastaaPoista