Mihin dialogiosaaminen myös yllättäen yhdistyy?

Sisäistä yrittäjyyttä voi kehittää myös dialogiosaamisen avulla. Silloin on hoksannut ja myöntänyt toisten arvon ja merkityksen kehittymisessä ja oppimisessa. Individualistinen ja minäkeskeinen oleminen ja työskentely eivät tunnu enää hyvältä, vaan haluaa löytää uutta yhdessä muiden kanssa ja muiden avulla. Haluaa vilpittömästi tuoda muille ja ottaa avoimesti muilta vastaan. Oleminen ja toiminta lähtee dialogisesta asenteesta.

Miten syntyy kunnollinen oppimisyhteisö?

Kunnollisessa oppimisyhteisössä näkyy yhdessä tekemisen ja oppimisen into ja ilo.  Miten tähän päästään? Taitava dialogiosaaja pystyy rakentamaan turvallista, kehitteillä olemisen sallivaa, kaikkia kunnioittavaa ja arvostavaa oppimisyhteisöä. Jokainen saa rauhassa - ilman kaiken ilon syövää keskinäistä kilpailua - oppia ja kehittyä. Mitä useampia dialogiosaajia yhteisössä on, sitä parempaa yhdessä ajattelemista ja jokaisen osaamista on tuloksena!

Mistä vertaiset voisivat aloittaa yhdessä ajattelemisen oppimisen?

Dialogista työskentelyä voi oppia myös vertaisten kesken oppimisyhteisöissä. Vertaiset valitsevat esimerkiksi kolme dialogista toimintatapaa, joita harjoitellaan seuraavan viikon ajan. He päättävät antaa toisilleen tilanteittain palautetta dialogisuuden onnistumisesta. Tietoisen havainnoinnin, tutkailun ja harjoittelun kohteeksi voi valita esim. seuraavat kolme toimintatapaa:

• suhtaudun toiseen ihmisystävällisesti ja kunnioittavasti
• pysähdyn, olen läsnä ja kuuntelen toisen kertoman sellaisenaan
• avaudun ottamaan vastaan omiini nähden erilaisia näkökulmia ja tutkailemaan niitä.

Nämä ovat ikään kuin kolme yksinkertaista "sääntöä" seuraavan viikon toiminnalle. Dialogiset toimintatavat valittaisiin  aina viikottain.

Miten opitaan dialogisempaan kulttuuriin?

Dialogiseen oppimisyhteisökulttuuriin oppiminen vaatii siihen ohjaavalta varsin määrätietoista otetta. Jos harjoitellaan dialogiosaamista dialogisin menetelmin (esim. Keskusteluliput), osallistujat pyrkivät usein herkästi määrittämään itse menetelmän oppimisen toimintaohjeet: "No, me päätettiin että me keskustellaan ihan vapaasti vaan." On kuitenkin tärkeää alkaa dialogisten taitojen harjoittelu aivan tietoisesti ja johdonmukaisesti, siis aidosti ohjeiden mukaan taidon kriittisiä kohtia sisukkaasti harjoitellen. Sen verran vaativista, kulttuurisesti uusista taidoista on kysymys.

Dialogiset menetelmät on todellakin suunniteltu systemaattista taitojen oppimista varten. Jos opiskelijat tahtovat ottaa menetelmien harjoittelussa ohjat omiin käsiin, tilanne kannattaa pontevasti ohjeistaa ja perustella uudelleen. Opiskelijoiden ehdottama uusi tapa pitää ainakin tarkasti sopia, siis onko tapa tarkoituksenmukainen dialogisen taidon oppimiseen.

On oman toiminnan tutkailun paikka ja hoksaamisen asia huomata, että yllä kuvatussa tilanteessa on kyse ohjaustehtävän "kaappauksesta" itselle. Siis silloin nappaa auktoriteettiaseman itselleen väärin perustein. On oivalluksen paikka huomata, että dialogisessa kulttuurissa yritetään oppia muilta kaikin tavoin. Ja sille tehdään tietoisesti tilaa luopumalla minäkeskeisestä automaattisesta "säätämishalusta". Huomataan, että on tilanteita ja tilanteita. Tämä on todellakin yksi vaativimpia asioita yhdessä työskentelyssä. Kannattaa myös tuoda tässä esiin, että opettajilla on jo työnsä puolesta taipumusta alkaa ohjailla tilanteita silloinkin kun sitä ei odoteta.

Miten niin dialoginen oppiminen eroaa tavallisesta keskustelevasta opetustilanteesta?

Dialogisessa oppimisyhteisössä jokainen oppija (opiskelijat ja opettaja) osalllistuu ja kertoo ajattelustaan ja toiminnastaan. He tiedustelevat toisiltaan uteliaina lisää, jotta ymmärtäisi ja osaisi. Jokainen uskaltautuu mukaan, koska oppimisyhteisöön on luotu turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri, ns. dialoginen säiliö. Muiden kehitteillä olevaa ajattelua aidosti kuunnellessa ja omaa ajatteluaan siihen peilatessa huomaa mahdollisia ajattelunsa ja toimintansa aukkokohtia ja virheitä. Toisilta tiedustellaan aina vain lisää, jotta löydetään omasta ajattelusta ja toiminnasta puuttuvia paloja. Jokainen oppii argumentoimaan, koska vastauksiksi ei riitä nopeiden totuuksien heittely.

Miten niin tiedusteleminen on harvinaista?

Voi todellakin sanoa, että koulumaailmassa puhtain avoimin kysymyksin tiedusteleminen on harvemmin nähtyä ja koettua. Tarkoitan nyt muuta kuin kyselevää opetusta, jolla on vuosisatojen perinne.

Tiedusteleminen esim. toisen ajatuksenkulusta on eri asia. Se on muuta kuin tiedettyjen asioiden kuulustelua. Silloin kysyjä ei tiedä, mitä toinen vastaa. Kokemukseni mukaan moni ilahtuu, kun joku on aidosti kiinnostunut ja tiedustelee omasta ajattelusta jotain.

Miten oppimisyhteisössä saadaan aikaan hyvää yhdessä ajattelemista ja tekemistä?

Oppimisyhteisössä ihmiset alkavat ajatella ja tehdä yhdessä, jos esim. ryhmän vetäjä kuljettaa ryhmää tällaiseen työskentelyyn. Ryhmällä on toisin sanoen yhteisen työskentelyn fasilitaattori, joka auttaa ja tukee osallistujien toimintaa tässä suunnassa. Toimintaohjeet ja -käytännöt ovat silloin sellaisia, että jokainen osallistuu ja huomaa haluavansa osallistua. Toimintaohjeet ja -käytännöt ovat tähän tarkoitukseen soveltuvia menetelmiä. Mitä ne silloin ovat?