perjantai 8. huhtikuuta 2011

Miksi dialogisella olemisen tavalla on merkitystä?

Puhumme tässä ajassa paljon yhteisöllisyydestä. Samanaikaisesti yltiöyksilöllinen olemisen tapa tunkee läpi monin tavoin. Kun yhteisöllisyys sisältää avoimen dialogin, silloin jokainen on ainutlaatuisena persoonanaan mukana osallistumassa. Jokaisen yksilöllisyyttä arvostetaan ja jokainen voi olla toiselle viisauden lähteenä. Ei tarvitse keksiä sen enempiä näkymisen keinoja.

Kulttuurissamme yritetään kovasti keksiä tapoja, joilla oltaisiin näkyviä. Usein melkein keinolla millä hyvänsä. Näinkö sen vuoksi, että ihmisen ajatuksia ja tunteita ei ole otettu vastaan ja todesta? Sen vuoksi täytyy kehitellä moninaisia "egopullistelun" muotoja. Dialogissa on jokainen jo lähtökohtaisesti arvokas.

17 kommenttia:

  1. "Dialoginen olemisen tapa" on entistä merkityksellisempi nykyisessä sirpaloituneessa arvotodellisuudessamme. Perinteiset ammatti-identiteetit ovat murroksessa ja aiheuttavat meille tarpeen jatkuvasti uudelleen määritellä omaa paikkaamme sosiaalisessa todellisuudessa.

    Jo tämän vuoksi yhteisöllisyys on erityisen tärkeä käsite nykyaikana. Yhteisöjen rajat liikkuvat ja kuulumme useisiin eri ja osin päällekkäisiin yhteisöihin. Tämä varmaan osittain aiheuttaa "yltiöyksilöllisen olemisen tavan" korostumisen.

    Identiteetti on käsite, joka määrittelee henkilöä ja hänen kuulumistaan laajempaan yhteisöön. Nyt identiteetit ovat merkittävä tutkimusaihe. Identiteetistä puhutaan jatkuvasti, mikä voidaan tulkita muodostuneeksi tarpeeksi uudelleen jäsentää omaa paikkaansa esimerkiksi työelämässä ja laajemminkin elämässä.

    Dialogi voisikin olla yksi väline, jolla osoitamme kuulumisen itselle tärkeään yhteisöön. Avoimuuden ja jokaisen arvokkuuden keskiöön nostaminen on hyvä tapa omalta osaltaan taistella tätä individualistista maailmankatsomusta vastaan.

    Otto P.

    VastaaPoista
  2. Yhteisöllisyys näkyy kulttuurissamme mediassa; Big Brothers ja iltalehtien jutut yhteisistä tutuista ovat keino ylläpitää näennäistä yhteisöllisyyttä. Niistä kuitenkin puuttuu yhteinen välittäminen ja ihmisten kunnioittaminen yksilöinä.

    En pidä termistä yhteisöllisyys, koska sillä tarkoitetaan nykyisin niin sekalaisesti monia asioita. Se, että välitämme toisistamme ja samalla itsestämme, on tärkeää yhdessä oppimisen kannalta. Kun joku uskoo kykyyni ratkaista asia tai esittää hyvä näkökulma, alan itsekin uskoa siihen. Samalla kun tulemme kuulluiksi ja hyväksytyiksi, vaikka mielipiteet olisivat hassujakin, tulemme avoimiksi kuuntelemaan muita ja arvostamaan heidänkin mielipiteitään. Opetuksessa tämä on vaativaa opettajalle. Jos haluan, että ryhmä toimii hyvin, sen yksilöiden on myös luotettava toisiinsa ja siihen, että he ovat turvassa.

    VastaaPoista
  3. Turvassa oleminen näkyy monesti siinä, uskaltaako oppilas vastata vai jättääkö viittaamatta pelossa, että vastaa väärin. Jos opettaja ei lannista, vaan kannustaa, ja ryhmä ei rupea nauramaan tai kommentoimaan väärää vastausta, arempikin uskaltautuu esiin näyttämään taitonsa.

    VastaaPoista
  4. Yhteisöllisyys on kadonnut kuitenkin vasta viime vuosikymmeninä. Ennemmin tai myöhemmin huomaamme, että ainoa keino selviytyä on yhteen hiileen puhaltaminen. Meillä on nyt muutama sukupolvi kasvatettu - ja koulutettu näitä yltiöyksilöitä. Ja henkinen pahoinvointi yhteiskunnassa on suurempaa kuin koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä olen samaa mieltä, näiden "yltiöyksilöiden" vaikutus näkyy myös työelämässä. Kaikkimullehetinyt-asenne näkyy varmasti myös jo opiskeluissa. Kyllä tätä on ollut varmasti esillä myös aiemminkin, mutta ei tässä mittakaavassa. Omaa peruskouluaikaa kun muistelee, niin ei siellä tosiaan ryhmätyöskentelyä paljoa harrastettu. Jokainen sai pakertaa itse ja vain loistavimmat tyypit esittivät tunnilla mielipiteitään, muiden ollessa hiljaa vastaukset mielessään.

      Arto K. R1

      Poista
  5. Dialogin sisältö, toimintatavat ja reunaehdot kuulostavat oikeastaan aika juhlallisen hyviltä, kun ajattelen tuota aika paljon keskusteluissa esiin otettua asiaa yhteiskunnan pahoinvoinnista. Hyvinkin saattaa olla kysymys yksilön ohittamisesta kaiken kiireen ja vauhdin verukkeella, jonka johdosta pahoinvointi lisääntyy. En osaa sanoa onko keskieurooppalaisessa kulttuurissa suuria eroja yhteiskunnan pahoinvoinnin suhteen, mutta oma kokemukseni työelämästä siellä verrattuna suomalaiseen saman alan työyhteisöön muutaman vuoden takaa on kuitenkin sellainen, että yksilölle oli aikaa ja henkilökohtaisia kontakteja enemmän kuin Suomessa. Nyt voisin ajatella, että siellä työyhteisössä dialogin aloittaminen olisi helpompaa kuin suomalaisessa silloisessa työpaikassani.(Sari)

    VastaaPoista
  6. Niin - johtuuko tämä kehitys siitä, että yhteisöä ei ole tarvittu ? (M.M-U).

    VastaaPoista
  7. Rupesin tänään pohtimaan tuota "turvassa olemista", kun valmistauduin fasilitoimaan tämän viikon tiimipalaverissamme ryhmä-harjoituksen käyttäen Tuplatiimi-menetelmää. Yksi kyseisen menetelmän kantavista ideoistahan on se, että negatiivisen palautteen antaminen on ehdottomasti kielletty: omia ja toisten ideoita saa kehua ja tarkentavia kysymyksiä saa tehdä, mutta kritiikkiä ei saa esittää.

    Tämän negatiivisen palautteen kiellon toivotaan rohkaisevan ensin yksilöitä ja sitten ryhmää vapaampaan ja "lennokkaampaan" ajattelun jakamiseen.

    Jäin pohtimaan, että kannattaako minun alussa "alleviivata" tätä ajatusta, esimerkiksi sanomalla "Nyt voitte rauhassa esittää korkealentoisimmatkin ideanne, koska kukaan ei saa tyrmätä niitä." Vai pitäisikö tämä kuitata vain ohjeella "Tämän harjoituksen aikana negatiivisten kommenttien esittäminen on ehdottomasti kielletty".

    Eli olisiko tehokkaampaa tuoda "turvassa oleminen" explisiittisesti esille vai antaa osallistujien tajuta tämä itse? (Tero H)

    VastaaPoista
  8. Tavoittelemisen arvoinen ilmapiiri opetustilanteessa on sellainen, jossa jokainen uskaltaa tuoda keskeneräisetkin mielipiteet julki. Opettajan läsnäolo omana itsenään ja keskittyminen kaikkiin kommentteihin on tärkeää. Ajatus siitä, että yhdessä dialogin avulla luodaan jotain uutta on jo sinällään osallistumiseen vapauttava. Jokaisen mielipide on tärkeä, jotta palaset kokonaisuudessa loksahtavat kohdalleen.

    Avoimessa, ystävällisessä ja erilaiset mielipiteet suvaitsevassa opetustilanteessa dialogi on väline yhteisöllisyyteen, kuten Oppto tuola ylempänä toi myös esille. (Mona R)

    VastaaPoista
  9. Jos vanhempien, koulun ja yhteiskunnan toiveena ja tavoitteena on kouluttaa nuorista yhteiskuntakelpoisia, vastuuntuntoisia, työtätekeviä kansalaisia, niin mikä menee niin pieleen, kun etenkin nuorista miehistä monet syrjäytyvät?
    Nuorisoyhteistyö Allianssin mukaan nuorten syrjäytyminen on lisääntynyt. 8 000 nuorta jokaisesta ikäluokasta jää ilman jatkokoulutusta ja nuorisotyöttömyys kasvaa. Neljäsosa työvoimaan kuuluvista nuorista on työttöminä, kun opiskelijoita ei lasketa mukaan.
    http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/04/18/nuori-putoaa-putkesta--lasku-12-miljoonaa/20115003/139

    Onko se tässä-nyt-mulle-kaikki-heti-ajattelu, jossa ei viitsitä ponnistella tavoitteiden eteen, vaan asiat pitäisi saada ilmaiseksi?/Paula

    VastaaPoista
  10. Dialogissa ei ollut vääriä vastauksia, vääriä kysymyksiä vaan keskustelussa edetään ryhmän mukaan niin, että pyritään löytämään yhteinen ymmärrys tai jopa muuttamaan sitä. Jokaisen ryhmässä olevan esiin tuoma on tärkeä ja se on huomoitava. On opettajan ammattitaitoa ohjata keskustelua niin, että jokaisella on tilaa ja mahdollisuuksia, ilman lannistamista. (Pauliina T.)

    VastaaPoista
  11. Dialogissa mielestäni dialogin ohjaajalla on merkittävä asema. miten vie vuoropuhelua eteenpäin. Dialogi luo parhaimmassa tapauksessa yhteenkuuluvuuden tunteen ja ryhmäyttäminen on helppoa. Dialogissa myös hiljaisimmat saavat puheenvuoron. Vastaavasti vahvimpien vuoropuhelua voi rajoittaa. Dialogin avulla puhetta voi myös johdatella tiettyyn suuntaan. Dialogi perustuu juuri siihen, että siinä kannustetaan ottamaan osaa vuoropuheheluun. Kuten edellä on todettu dialogin ohjaajalla on suuri merkitys siitä miten dialogi onnistuu. (Leo L.).

    VastaaPoista
  12. Näkisin kulttuurin yhden suurimmista muutoksissa niin yksilö-, yritys- kuin oppilaitostasollakin liittyvän näkyvyyden osalta etenkin "läpinäkyvyyteen". Koska internet on varsinkin sosiaalisen median myötä mahdollistanut aivan uudenlaisen kommunikaatiokulttuurin, ei perinteistä "kontrollipainotteista" tapaa toimia enää hyväksytä. Avoimuus ja läpinäkyvyys on nostettu merkityksellisiksi asioiksi. Tämä liittyy mielestäni myös keskeisesti dialogiseen olemiseen, koska kun olet aidosti läpinäkyvä ja avoin, olet myös valmiimpi dialogiin omana itsenäsi. Lisäksi avoimena oleminen madaltaa kynnystä vastapuolelle yhteydenpitoon ja siten parantaa mahdollisuuksia dialogin käynnistymiseen. (IlkkaK)

    VastaaPoista
  13. Läpinäkyvyys ja avoimuus varmasti helpottavat dialogin käynnistämistä, mutta valitettavasti kontrollin puuttuminen altistaa osallistujat myös erilaisiin sosiaalisiin medioihin nykyään kiinteästi liittyvälle kiusaamiselle ja mustamaalaamiselle. Dialogisella opetuksella onkin tässä mielessä varmasti merkitystä myös laajemmin. Voitaneenhan sillä siirtää dialogin periaatteisiin sisältyvät toisten arvostus ja rehellisyys myös luokkatilan ulkopuolelle, esimerkiksi sosiaalisiin medioihin. Tällaisen tasa-arvoisen ja vastavuoroisen toiminnan omaksumisessa onkin opettajalla dialogin ohjaajana suuri merkitys, aivan kuten Pauliina ja Leo jo totesivat.(Sami P.)

    VastaaPoista
  14. Tuo läpinäkyvyys kaikessa ihmisten kanssakäymisessä niin todellisessa kuin virtuaalisessakin ympäristössä lisää tarvetta opetella ja opettaa dialogisen olemisen tapa. Läpinäkyvyys osaltaan vähentää väärinkäsityksiä ja poistaa turhien ristiriitojen mahdollisuutta, mutta dialogissa on osattava olla. Läpinäkyvässä yhteisössä toimijan on hallittava sen "etiketti". Itsesäätelytaito ja hyvä itsetuntemus ovat ensiarvoisia sujuvan ja muita kunnioittavan kanssakäymisen onnistumiselle. (M-A R)

    VastaaPoista
  15. Jokaiselle pitää antaa mahdollisuus ilmaista oma mielipiteensä, mutta ketään ei saa pakottaa siihen. Tavoitteena voisi olla sellaisen yhteisön rakentaminen, jossa jokaisella on turvallinen mahdollisuus dialogiin. (Outi M.)

    VastaaPoista
  16. Tässä kun olen pohdiskellut mielessäni dialogin olemusta, olen tavallaan suorastaan juuttunut, Leon esille tuomaan dialogia johtavan henkilön rooliin. Se tuntuu olevan merkittävä, olennainen elementti dialogin onnistumisessa, joskin hiukan piilossa ehkä.

    Toisaalta voiko aidolla dialogilla olla johtajaa? Eihän dialogi ole vain näytelmä, jonka joku ohjaa sen tavoitteisiin. Vai onko dialogin ohjaus suorastaan synergistä siten, että sen kaikilla osallistujilla on osuutensa sen myös johtamisessa eteenpäin?

    Ja taas toisaalta kun puhutaan dialogista oppimisprosessin osana automaattisesti mieltää,että yksi osallistujosta on vetovastuussa. (Minna T ex K)

    VastaaPoista