tiistai 11. tammikuuta 2011

Mikä dialogissa on nyt niin ihmeellistä?

Dialogisen keskustelun oppiminen on "niin ihmeellistä" monista syistä. Tässä kerron pari asiaa. Dialogin opetteleminen vaatii itseensä ja toimintaansa perehtymistä. Pinnallinen pikku pohdinta on tässä urakassa riittämätöntä. Omaan itseensä ja toimintaansa perehtyminen on tavoitteellista työtä. Jos valitset ahkeran työn, saat myös monta hyvää asiaa palkinnoksi.

Edellä kirjoittamani tarkoittaa, että valitessasi oman itsen ja toiminnan tiedostavan tutkimsen ja kehittämisen, laajennat ajatteluasi ja toimintaasi uusiin ulottuvuuksiin. Luovut monesta vanhasta ja löydät asioita, joita et pysty etukäteen ajattelemaankaan.

Esimerkiksi nämä esiin tuomani asiat ovat sitä "niin ihmeellistä".

19 kommenttia:

  1. Ah, tästä "niin ihmeellisestä" tuli mieleeni laulu "jos metsään haluat mennä nyt...". Eli annetaan itselle mahdollisuus tutustua johon uuteen tai ainakin avata silmät (ja korvat) uuden mahdollisuudelle. Dialogissa voi luvan kanssa hieman samoilla "metsässä" ja antaa luvan löytää matkan varrella jotain ihmeellistä ja uutta. (Minttu)

    VastaaPoista
  2. Itsetutkiskelun ja oman toiminnan analysoimisen ja uusille mahdollisuuksille avautumisen lisäksi ”ihmeellistä” ja tavoittelemisen arvoista opettajalle dialogiosaamisen kautta voisi olla myös se, että oppilaiden oppiminen edistyy usein yhdessä tehokkaammin (ja hauskemmin). Dialogiosaaminen voi avata monta uutta mielenkiintoista porttia myös koulurakennuksen ulkopuolelta. Lisäksi tarkalla ja huolellisella kuuntelulla voi löytää kanssaihmisistä uusia ja positiivisesti yllättäviäkin ”ihmeellisiä” piirteitä. (Mari)

    VastaaPoista
  3. Dialoginen keskustelu on ihmeellistä, ja se voi olla suorastaan hämmentävää silloin kun keskustelukaverina on huonosti englantia puhuva, eri kulttuurinen omaava henkilö. Vähäisenä tekijänä ei ole se, että oma käsitys dialogiasta kulkee edelleen euroopan aikaa ja se ei käykkään sellaisenaan Aasiassa. Hämmentäväksi dialogin tekee outo, vieras kehonkieli ja sillä annettavat vastaukset esim. pään keinuva liike (muistuttaa meidän ei-viestiä) tarkoitti jotakin, josta minulla ei ollut pienintäkään käsitystä. Lisäksi dialogin tekee hämmentäväksi se, että sanallinen vastaus oli yes-no , ja tarkoitta mitä????
    Kuitenkin dialgiaa on onneksi mahdollisuus oppia ja olenkin saanut ostettua ruokaa kojuista, päässyt kolmipyöräisellä lähes sinne minne olen halunnut mennä sekä saanut uudet sohvanpäälliseset yes-no kommentista huolimatta. Muutaman ensikommelluksen jälkeen tiedän että yes-no tarkoittaa kyllä. No, sana tulee singhalan jäänteenä myös englannin kieleen. Pään keinuva liike tarkoittaa: kyllä käy, se on ok jne. joka on tullut nyt myös jokapäiväiseksi viestintätavaksini täällä. Suomessa tapa herättää kummastusta...joten toivottavasti muistan: maassa maan tavalla, jotta dialogiakin toimisi paremmin. (Marita)

    VastaaPoista
  4. Maritalle kiitos kulttuurisen näkökulman mukaanottamisesta, sitä en ollut itse ajatellutkaan. Taitaa dialoginen keskustelu olla haastavampaa vieraassa kulttuuriympäristössä, kun se suomalaisessakin vaatii enemmän keskittymistä kuin se "tavallinen" keskustelutyyli. (Minttu L.)

    VastaaPoista
  5. Thank you Marita for introducing a multicultural dimension to dialogue. Though I work in my own country, I come across cultural diversity in my trainings all the time (Kenya has 42 ethnic groups). Dialogue is also an amazing concept to me and my future work. If I teach in Finland, I will be interacting with students from a different cultural. For me, I need continuously recognize my culturally influenced ways of communicating and how I can use them in creating dialogue in a multicultural setting. I also continually need to learn my students ways of interacting and how this two can be used in dialogue with them or between the students.

    The fact that culture is not static and changes from time to time is encouraging. Culture is learnt, we are not born with it. This means that culture can also be re-learnt. (For example, I come from a culture where keeping time comes secondary to being with people. I have learnt in Finland that keeping time is key to interpersonal relationships; Marita has also learnt to be flexible to adapt to Asian culture as when necessary). It is encouraging to know that we can learn from each other the best ways of communicating irrespective of our different cultures. It is also important for both teachers and learners to recognize that cultural differences do not have to disable dialogue. Cultures do not talk, people do. Therefore, the people with different cultural orientations have a challenge to find ways of how well they can make dialogue a success. (Paula K)

    VastaaPoista
  6. Ihmeellistä juu...tuo Marin kommentti dialogista sellaisen kanssa, joka puhuu vierasta kieltä. Minulla on kokemusta siitä ja siitä voi tulla hassuja väärinkäsityksiä.Niin kuin Mari tuossa aikasemmin kertoikin. Väitän kuitenkin, että vaikka ei olisi yhteistä kieltä, löytyy kyllä kuitenkin erilaisia keinoja käydä dialogia.Kuvat, piirtäminen jopa laulaminen ja musiikki voivat toimia välineenä. Olen ollut mukana 2007 alkaen kansainvälisessä hankkeessa, joka on suunnattu juuri niille nuorille, joilla on huono kielitaito. Metdeina käytetään Nonformaalia oppimista ja erilaisia oppimisympäristöjä ja tapoja. Ihmeellistä, mutta totta (Päivi H.)

    VastaaPoista
  7. Tämän lyhen aikaa mitä olen opiskellut dialogi oppimista, niin voisi arvoida, että opetusmenetelmänä tällä saavutetaan positiivisessa mielessä "ihmeellisiä" tuloksia. Tarkoitan sitä, että oppiminen on tehokkaampaa ja syvempää sekä mielenkiintoisempaa. Opettaja ja oppilaat oppivat tuntemaan toisiaan aivan eri tasolla kuin perinteisessä luento-oppimismenetelmässä.
    Suurin probleema on kuitenkin siinä, että kuinka tämän "ihmeitä" tekevän oppimismenetelmän saa toimivaksi oppimismentelmäksi arkipäivän opetukseen. Menetelmän käyttöönotto vaatii todellakin hyvää itsetuntemusta opettajalta sekä halua oppia oppilaiden ajatusmaailmaa. (Jari P)

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoinen näkökulma tosiaan tuo kulttuurinen...Muistan tapahtumia täällä eräällä suomalaisella maatilalla - mansikanpoimijoiden kesätyöpaikalla, jossa keskusteltiin noin 10 eri kansallisuuden kanssa samoista työkäytänteistä. Keskustelu tosiaan oli haasteellista, koska yhteinen kieli puuttui osalta kokonaan.. Asiat tulivat selväksi näyttämällä konkreettisesti, mitä työpaikalla piti tehdä, aivan kädestä pitäen. Innokas työporukka näytti kielimuurista huolimatta ymmärtävän, miten työt tehtiin. Muutaman nuoremman kielitaito auttoi toki selvittämään asioita eteenpäin. Dialogia käytiin viittomalla, näyttämällä ja kehonkieltä tulkitsemalla. Vaati luovaa mieltä ja myös tarkkaavaisuutta tulkita, miten asiat omaksuttiin. (Mikko Y-K).

    VastaaPoista
  9. Olen tämän opiskelun myötä tutustunut dialogisen keskustelun periaatteisiin ja opettelemassa käytäntöön soveltamista. Voin helposti uskoa, että Jari P:n sanoin "tällä saavutetaan positiivisessa mielessä ihmeellisiä tuloksia". Voin kuvitella, miten innostavaa ja palkitsevaa on, kun ryhmässä saadaan aikaan keskustelua aiheeseen keskittyen, tasapuolisesti osallistuen, keskeneräistäkin ajattelua esille tuoden ja huomioiden, omia ajatuksia perustellusti esittäen, kaikkia kuunnellen, yhdessä eri ajatuksia ja mahdollisuuksia pohtien ja yhteiseen ajatteluun pyrkien. Näin saadaan esille mahdollisimman paljon tietoa toiminnan perusteeksi. Perinteisissä työpaikkapalavereissa asiat esitellään ja päätetään nopeasti - oletettavasti dialogisena keskusteluna asioiden käsittely vaatisi aikaa ja keskittymisrauhaa enemmän, mutta positiivisena seurauksena olisi todennäköisesti valmiimpaa ja yhteisempää ajattelua. Samoin opiskelu- ja opetustilanteissa uskon dialogisin menetelmin syntyvän perusteellisempaa, syvempää ja pysyvämpää oppimista kuin vaikkapa luento-opetuksessa.

    Oman toiminnan kehittäminen, dialogisten menetelmien oppiminen ja niiden käytön ohjaamiseen oppiminen vaativat harjoittelua, mutta tuntuvat hyvinkin tavoittelemisen arvoisilta! (Erja M)

    VastaaPoista
  10. Juuri nuo Erjan mainitsevat työpaikka palaverit tulivat ensimmäisenä mieleeni, kun aloin pohtimaan tuota oman itseni toimintaan perehtymistä ja omien toimintatapojen tunnistamista. Usein olen asioista voimakkaasti jotain mieltä ja palavereissa saatan "kuulla" mutta en "kuunnella" vastakkaisia näkemyksiä. Usein on käynyt niin, että kun alankin pohtimaan vastapuolen erilaista näkemystä käsiteltävään asiaan, huomaan sen tuntuvan sittenkin hyvältä ehdotukselta. Eli kun vaan annan mahdollisuuden dialogille ja olen sille avoin, opin usein paljon uutta ja näkemykseni asioihin avartuu. Onneksi tunnistan tämän piirteen itsessäni ja olen tietoisesti yrittänyt kehittää dialogista osaamistani tässä kysmyksessä.

    Heini V.

    VastaaPoista
  11. Minäkin olen opintojeni myötä kiinnostunut dialogisesta keskustelusta ja sen opettelemisesta. Dialogista keskustelua voi mielestäni hyödyntää moneen tarpeeseen – niin opiskelu- ja opetustilanteissa kuin työpaikallakin. Tavallisen työpaikkapalaverin menetelmäksi en sitä ehkä ottaisi, mutta ehdottomasti silloin kuin tavoitteena on luoda jotakin uutta tai kehittää jotakin olemassa olevaa.

    Jotta tätä menetelmää oppii käyttämään, vaatii se siis omaan itseensä ja toimintaansa perehtymistä. Voisiko tätä reflektointia tehdä ryhmässä? Eli dialogisen keskustelun avulla tarkastella itseään ja omaa toimintaansa suhteessa muihin ja saada muiden näkemys omasta ja muiden toiminnasta mukaan tarkasteluun? (Nina L)

    VastaaPoista
  12. Dialogi, miten sen sisäistän niin, että se on osa minua vai onko se jo? Mielestäni dialogiseen ajatteluun kehittyminen lähtee siitä, että tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa vuorovaikutuksessa. (Pauliina T.)

    VastaaPoista
  13. Dialogisen keskustelun oppiminen vaatii itseensä ja toimintaansa perehtymisen lisäksi jatkuvaa halua kehittyä dialogiosaajana. Kerran opeteltu pedagoginen käytäntö ei pysy voimissaan ilman säännöllistä itsensä ja oman vuorovaikutuksensa tutkiskelua. Dialoginen keskustelu tuo opetukseen ja oppimiseen opiskelijakeskeisen tasapuolisen osallistumismahdollisuuden. Elli

    VastaaPoista
  14. Tänään tunnilla oli kolme opettajaa. Käsittelimme miten opiskelijat(maahanmuuttajataustaiset opiskelijat) voisivat tehostaa ajankäyttöä paremmin itseopiskelussa. Erityisopettaja, suomenkielen opettaja ja minä. Emme valmistelleet tuntia yhdessä kovinkaan paljon. Samalla erityisopettaja seurasi minun pedagogista osaamista omaan opettaja opiskeluuni. Sovimme vain, että oppilaat kertoisivat jostain toisesta oppilaasta hyviä puolia sekä ihmisenä, että ammatillisesti. Tehtävä alkoi parityöskentelynä. Oppilaat saivat pareissa esiintyä ja parityöskentely sujui hyvin. Lopuksi pidin yhteenvedon jokaisesta henkilöstä erikseen ja se johdatti vuoropuheluun, missä ihmeteltiin jopa miksi erityisopettaja oli tullut luokkaan. Maahanmuuttajataustaiset opiskelijat reagoivat hyvin voimakkaasti, koska ihmettelivät, miksi he tarvitsevat jollain tavalla juuri erityisopettajaa. (Maahanmuuttaja lapset joutuvat usein erityisopettajan opetettavaksi ala-asteella). Vuoropuhelu oli erityisen antavaa ja erityisopettajan tulo luokkaan tavallaan toi tiettyä uutta elementtiä opetukseen. Dialogi toimi hyvin ja se vaikutti positiivisesti siihen, että saimme viestitettyä asian tällä tavalla eteenpäin. Kuten edellä on todettu dialogiosaaminen vaatii opettelua, mutta joskus se voi onnistua ihan Ex Tempore. (Leo L.)

    VastaaPoista
  15. Erityisen merkityksellistä dialogista tekee nimenomaan se, että opit siinä myös itsestäsi paljon. Kun tiedostat dialogin perusajatuksen, on sinun väistämättä myös tutustuttava ja perehdyttävä omiin kykyihisi ja toimintatyyleihisi. Näin käynnistyy myös erityisen arvokas itsearviointi, jolloin voit sopivalla tavalla kritisoida itseäsi ja siten kehittyä. Tärkeintä olisi osata etääntyä ja katsoa ikäänkuin ulkoapäin omaa dialogikäyttäytymistään ja oppia siitä ulkopuolisen perspektiivissä. Kun tunnet itsesi, ymmärrät myös omaa toimintaasi paremmin ja siten voit kehittyä paremmaksi dialogin osaajaksi. (IlkkaK)

    VastaaPoista
  16. Dialogiosaaminen oli itselleni uusi termi, mutta sen sisältö juuri sitä mitä halusinkin opettajan kouluuksessa oppia. dialogiosaamisen oppiminen ja tuominen luontaiseksi osaksi omaa toimintaa onkin sitten hiukan vaikeampaa. Oppimista on paljon eikä muita vaihtoehtoja ole kuin vain yrittää harjoitella sitä päivittäisessä toiminnassa. Olen saanut omalle opetustyölleni tavallaan uutta intoa tämän aiheen myötä. Joskus kun dialogit sujuvat hyvin varsinkin haastavien oppilaiden kanssa, saa paljon positiivista energiaa ja onnistumisen tunnetta myös itse. kuten edellisessäkin viestissä mainitaan olen olen myös itse pyrkinyt katsomaan omaa toimintaani sivusta, jolloin olen onnistunut välttämään omien puolustusmekanismieni negatiivista vaikutusta dialogiin. toisin sanoen en anna henkilökohtaisten tunteiden torpedoida keskustelua.

    -Petri J-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oppiminen on onnistumisen elämysten keräämistä niin oppijalla kuin opettajalla.

      Jouni K

      Poista
  17. Dialogi on minulle yllättävän vaativaa,sillä silloin täytynyt irtautua ennaltamäärätystä opettajan roolista. Itseään peliin laittaessa on pitänyt myös muistaa mitkä ovat itselle niitä vaikeita asioita, joista provosoituu tai joilla provosoi.

    Dialogin kautta on voinut pääasiallisesti tarkastella itseään, sillä teknisillä aloilla opetus on ollut kovin ennaltamäärättyä. Dialogin merkitys on ollut opiskelijoille ennenkaikkea motivoiva. Useimmiten ongelmat eivät ole ilmenneet varsinaisessa opetuksellisissa asioissa vaan vuorovaikuksessa, jos opetus ei ole mennyt perille useimmiten se on johtunut huonosta dialogiosaamista eikä niin opetuksen epäolennaisuudesta. (Oskari Salmi)

    VastaaPoista
  18. Jaan Oskarin kanssa tunteen dialogin oppimisen ja opettajan roolista irtautumisen vaikeudesta. Itse olen aina kokenut onnistuvani hyvin tilanteissa, joissa asioita edistetään ryhmätyönä, edellyttäen, että tehtävä on minulle henkilökohtaisesti mielekäs. Nyt pohtiessani kriittisesti omaa tapaani toimia, ei asia taidakaan olla kovin yksiselitteinen. Tapani toimia ryhmätyössä ei aina tue dialogista keskustelua, minulla on liian voimakas tarve edetä asioissa.

    En ole kokenut, että minua olisi pakotettu tietynlaiseen opettajan rooliin, kuitenkin toimintatapani opettajana on hyvin "perinteinen" ja poikkeaa tilanteista, joissa olen tuntenut olevani parhaimmillani.

    Dialogitaitoni vaativat kehittämistä ja toisaalta tarvitsen rohkeutta käyttää dialogia myös opetuksessa. Ihan helppoa ei taida kumpikaan olla, mutta toisaalta kehittäminen ja siinä onnistuminen on vain itsestäni kiinni. Jos tämä ahkeralla työllä ratkeaa, on dialogi kyllä ihmeellistä.
    (RamiT)

    VastaaPoista