torstai 16. joulukuuta 2010

Mitä tarkoittaa olla tiedostavasti läsnä dialogissa?

Ehkä haasteellisimpia asioita dialogin onnistumisessa on pystyä olemaan tiedostavasti läsnä. Jos kykenet siihen, mielesi on täysin avoin vastaanottamaan toisen kertomaa asiaa. Voit harjoitella tiedostavasti läsnäoloa kuunnellessasi toista. Se tarkoittaa, ettei mikään väliin tuleva estä Sinua kuulemasta kaikkea, mitä kaveri sanoo. Miten tähän voi oppia?

 Eräs mahdollisuus oppia tiedostavasti läsnäoloa on harjoitella kiinnittämään huomiota hengitykseensä. Opettele tällöin kiinnittämään huomiota, tietyssä valitsemassasi tilanteessa, vain hengitykseesi - siis molempiin vaiheisiin, siihen kun hengität sisään ja kun hengität ulos. Harjoittele tätä esimerkiksi 5 min päivässä. Näin tavoitat hetkellisesti tiedostavan läsnäolon tilan, jossa mikään väliin tuleva ei häiritse Sinua ja olet erittäin valpas. Taito automatisoituu sinnikkäästi harjoitellessa.

36 kommenttia:

  1. Kiitos konkreettisista tavoista harjoitella sitä, miten on tietoisesti läsnä. Läsnäolon tunne on jotenkin voimaannuttava, joskin valitettavan hetkellinen vain. Mutta ehkä harjoittelulla tästä hetkestä saa välillä pidemmänkin. Tuntemus tietoisesta läsnäolosta taitaa olla lähellä käsitettä flow-tilasta. (Minttu)

    VastaaPoista
  2. "...kiinnittää huomiota hengittämiseen..." Vain huomion kiinnittäminen vai tulisiko hengittää jollain määrätyllä tavalla?
    Konsta

    VastaaPoista
  3. Tämä harjoitus on kokeilemisen arvoinen. Haluaisin ehdottomasti pystyä paremmin olemaan tiedostavasti läsnä. Toivottavasti sitkeys palkitaan ja useamman harjoittelukerran jälkeen saan huomata hallitsevani tiedostavan läsnäolon. Taito, joka ei aina tunnu onnistuvan sataprosenttisesti. (Sari)

    VastaaPoista
  4. Tuohon hengittämisen tapaan vastaan. Aluksi riittää, kun kiinnittää huomionsa vain hengitykseen ja sulkee koko ajan kaiken muun pois mielestään. Jos jatkat harjoitusta esim. 10 minuuttia kerrallaan, huomaat kuinka hengitys muuttuu yhä syvemmäksi. Tärkeää on, että se kaikki muu todellakin on sivussa. Syvähengityksen osaaminen auttaa harjoittelua. Siis eikun innolla harjoittelemaan ja löytämään läsnäolo hetkessä.

    VastaaPoista
  5. Minä tunnustan ihan suoraan, että en insinöörin putkiaivoilla ymmärrä sitä, miten hengittämiseen keskittymällä keskittyy paremmin ymmärtämään dialogia? Jos tosissaan keskittyy omaan hengittämiseen, koko huomio keskittyy omaan tekemiseen ja ei edes kuule mitä toinen sanoo; en minä ainakaan. Verkkodialogi on asia erikseen. Vai ymmärränkö tämän hengittämisasian liian konkreettisesti? (Tiina H)

    VastaaPoista
  6. Blogikirjoituksen sanoista ”sinä” ja ”valpas” tuli mieleeni ystäväni rouva Valpas ja hänen taitonsa kuunnella muita joka on hämmästyttävä. Miten hän tekee sen? Hän istuu ja katsoo suurilla silmilään, jotka hymyilevät ja viestittää koko kehollaa, tässä olen ja haluan jutella kanssasi, olen aidosti kiinnostunut sinusta. Hengittääkö hän opetetulla tavalla? En tiedä, mutta jos niin on, minunkin olisi syytä kokeilla tätä. Yksi asia joka tuli mieleeni tiedostavasta läsnäolevasta henkilöstä. Mielestäni tiedostavasti läsnäoleva henkilö ei vastaa puhelimeen, jos se soi vaan hän huomaamatta sulkee sen, laittaa vaikka pöytälaatikkoon keskustelun ajaksi. Uskon että olemme kaikki olleet tilanteessa, jossa meillä on ollut dialogi toisen ihmisen kanssa ja sitten puhelin soi. Mitä tapahtuu? Usein puhelin voittaa läsnäolevan henkilön ja siinä sitä odotellaan että toinen saa puhelunsa loppuun...ja aloittaa kysymyksellä :Mihinkäs me jäätiinkään?

    VastaaPoista
  7. Hengittymiseen keskittymisen kautta saat kokemuksen läsnäolemisen tilasta tässä ja nyt. Mieli on puhdas siellä tavallisesti risteilevästä aineistosta.

    Dialogiss pysähtyminen ja keskittyminen on olennaista. Tätä vaatii erityisesti hyvä kuuntelu, toisen puheen sanatarkasti vastaanottaminen.

    Kokemukseni mukaan tämä taito on erityisen haasteellinen oppia. Omaa toimintaa täytyy osta hyvässä kuuntelussa säädellä, sulkea siis pois kuuntelua häiritsevät asiat.

    Tämä säätely tarkoittaa, että aivojen tietyt alueet ovat oppineet vastaamaan säätelystä. Tätä aivotoimintaa voi harjoituttaa hengitysharjoituksella.

    Hengitysharjoitus ikään kuin siivoa oman mielen aineistot syrjään. Kun tästä oman mielen sisältöjen sivuun siirtämisestä tulee automaatio, sen jälkeen on erittäin valpas kuuntelemaan toisen puhetta.

    VastaaPoista
  8. Toinen aktiiviurheilua aikoinaan harrastanut insinööri putkiaivoineen puolestaan miettii hengitysharjoitusten analogiaa urheilun mentaaliharjoituksiin ja esim. joogassa harjoitettavan syvähengityksen automatisointiin. Joogassahan tietoisuus keskitetään yhteen kohteeseen mielenrauhan aikaan saamiseksi. Samalla myös oman toiminnan tarkkailun ja muuttamisen tulisi helpottua. Lieköhän olemassa erillistä dialogijoogaa:)
    (Ilkka)

    VastaaPoista
  9. Dialogijooga kuulostaa mielenkiintoiselta!
    Joogataustalla tällainen tiedostavan läsnäolon saavuttaminen voisi todellakin olla helpompaa. Mahtaako lukijoissa olla joku joogaa harrastanut? Voisitko kommentoida asiaa?
    Itse en ole onnistunut löytämään tätä tiedostavaa tunnetta. Sinänsä mielenkiintoista huomata miten ajatukset ehtivät karkaamaan moneen eri suuntaan yhden hengityksen aikana. Ehkäpä minun olisi syytä kiinnittää huomiota omaan käyttäytymiseeni keskustelutilanteessa, mahtaako keskittymiseni herpaantua sielläkin? (Sanna N.)

    VastaaPoista
  10. Urheilun mentaaliharjoituksia tuli harjoitettua budolajien parissa nuorempana. Niissä hengitystekniikka poikkeaa hieman Helenan mallista: rauhallinen sisäänhengitys nenän kautta ja uloshengitys aina suun kautta. Silmät kiinni, istuen japanilaisittain polvi-istunnassa tyhjennettiin mieli harjoitusten jälkeen muutamaksi minuutiksi, kunnes kouluttaja komentaa pehmeästi 'mokuso yame' eli mietiskely seis. Kun mielen pyrkii aktiivisesti tyhjentämään keskittymällä vain hengittämään, itse asiassa harjoituksissa tehdyt asiat jäävät paremmin mieleen - paradoksaalista meille insinööreille eikös vain...mutta toimii
    (Jukka)

    VastaaPoista
  11. Thank you Marita for introducing a multicultural dimension to dialogue. Though I work in my own country, I come across cultural diversity in my trainings all the time (Kenya has 42 ethnic groups). Dialogue is also an amazing concept to me and my future work. If I teach in Finland, I will be interacting with students from a different cultural. For me, I need continuously recognize my culturally influenced ways of communicating and how I can use them in creating dialogue in a multicultural setting. I also continually need to learn my students ways of interacting and how this two can be used in dialogue with them or between the students.
    The fact that culture is not static and changes from time to time is encouraging. Culture is learnt, we are not born with it. This means that culture can also be re-learnt. (For example, I come from a culture where keeping time comes secondary to being with people. I have learnt in Finland that keeping time is key to interpersonal relationships; Marita has also learnt to be flexible to adapt to Asian culture as when necessary). It is encouraging to know that we can learn from each other the best ways of communicating irrespective of our different cultures. It is also important for both teachers and learners to recognize that cultural differences do not have to disable dialogue. Cultures do not talk, people do. Therefore, the people with different cultural orientations have a challenge to find ways of how well they can make dialogue a success. (Paula K)

    VastaaPoista
  12. On toisaan eroa onko paikalla vai läsnä. Oppilaille pitäisi antaakin läsnäolovelvoite, eikä paikallaolovelvoite. No joo virallisesti se taitaa ollakin läsnäolovelvollisuus. Sama koskee tietysti opettajaa...
    Jos läsnäolo on opettajalle vaikeaa niin on se myös oppilaalle. Kuinka koko ryhmän saisi läsnäolevaksi? Ryhmä hengitysharkoillako? Vai käyttäisikö vain dialogia, jossa vapaaehtoisen pakon kautta joutuisi olemaan läsnä, ottamalla/kuuntelemalla puheenvuoroja?

    Kuuntelemisen merkitys on hyvin tärkeää vuorovaikutustilanteissa. Olen muutamia kertoja törmännyt aikaisemmassa työpaikassa kiireisten käyttöönotto projektien keskellä lausahduksiin " miten sinulla on Jari aina aikaa kuunella mielipiteitäni". Olen mennyt vähän hämilleen, että niin mikähän tässä on vialla, että olen pysähtynyt kuuntelmaan toisten ajatuksia. Olenkin vastannut, että "en kyllä hoksannut tilanteessa mitään erikoista, ja että kyllähän sitä pitää kuunella muita ja tehdä näin yhteistyötä muiden kanssa. Siten saamme aikaan hyviä tuloksia." On se vaan hämmentävää kuinka pienellä huomaamattomalla eleellä, olemalla läsnä, voi tehdä toisen ihmisen hyväntuuliseksi. Toivon vaan, että kyky olla läsnä ei katoaisi mihinkään. (Jari P)

    VastaaPoista
  13. Kansainvälisessa nuoriostyössä työskentelevä Sosiaalisen nuorisotyön koordinaattori haluaa tuoda esille tuon hiljentymisen taidon tärkeyden. Kansainvälisessä nuorisotyössä käytetään yhtenä metodina erityisnuorten kanssa työskentelyssä Spirit-time hetkeä. Kun ryhmä on tiiviissä vuorovaiktuksessa toistensa kanssa on erittäin tärkeää oppia myös olemaan hiljaisuudessa ja kuunnella itseään, jotta voi taas kuunnella muita. Minä olen myös kokeillut tätä. Spirit-timen aikana jokainen valitsee itselleen mieluisen paikan, jossa viipyy puoli tuntia. Matkaevääksi ohjaaja kertoo tarinan, jota sitten mietiskellään ja etsitään siihen vastauksia. Tätä harjoiteltiin joka päivä viikon ajan...ja minä menin joka päivä saman hevosen tykö ja meille syntyi hyvä luottamussuhde...katsekontaktin avulla :) suosittelen. Ei varmaan olisi pahitteeksi kokeilla myös opiskelioiden kanssa?(P.H)

    VastaaPoista
  14. Luulen ymmärtäväni tämän hengitysharjoituksen perusidean, mutta minulle jäi tästä kuitenkin epäselviä asioita, joihin kysyisin tarkennusta.

    Tuleeko valpas läsnäolon tila heti hengitysharjoituksen jälkeen vai sen aikana ja kuinka kauan se kestää? Tulisiko kuitenkin juuri siinä tilanteessa, jossa haluaisin olla läsnä puhekumppanin kanssa hengittää myös syvään? Vai pitäisikö juuri ennen keskustelutilaisuutta hengitellä syvään, vähän kuin joogata ensin? Vai riittääkö, että hengittelen syvään milloin on aikaa ja sitten vain olen valpas kun pitää olla?

    Tämä tuntuu ideana hieman ristiriitaiselta, että kun keskittyy vain omaan hengitykseen, voi paremmin keskittyä muihin ihmisiin. Mikä on tässä toimintajärjestys, ensin hengitys, sitten toisiin keskittyminen, vai hengitys ja keskittyminen samaan aikaan vai kenties jotain muuta, että niillä ei ole varsinaisesti ajallista sidosta toisiinsa. Siksi tässä heräsi näitä kysymyksiä. (Sarri)

    VastaaPoista
  15. Hengitysharjoitus auttaa käsittääkseni keskittymiskyvyn parantamiseen vai kunka?

    Hengitysharjoituksia kannattaa tehdä päivittäin, itsekin olen tehnyt niitä jo viikon verran ja kehitystä on ollut havaittavissa jo runsaasti.Onko kukaan kokeillut yhtä usein kuin minä?
    Ne ketkä ovat kokeilleet kommentoikaa onko kehitystä tapahtunut? (Jari Ahola)

    VastaaPoista
  16. Hengitysharjoituksista!

    Minä olen tehnyt hengitysharjoituksia lauluharrastuksen myötä, joten se on minulle tuttua. Minusta hengitysharjoitukset auttavat nimenomaan olemaan läsnä tilantanteissa ja keskittymiskykyyn.Äänenavauksen yhteydessä hengitysharjoitukset auttavat kohdistamaan ääntä oikein ja silloin laulaminen ei rasita kurkkua.Se auttaa myös keskittämään äänentulon syvemmältä, jolloin lauluääneen tulee tiettyä pehmeyttä. Hengitystekniikasta on hyötyä siis monella tavalla.Itse en näkisi niitä kyllä järkeväksi tehdä hengitysharjoituksia muiden läsnäollessa, koska silloinhan me emme ole läsnä vuorovaikutustilanteessa vaan keskitymme omaan hengitykseen. Mitä mieltä Helena on tästä asiasta? (Päivi H)

    VastaaPoista
  17. Minäkin Säestän Sarria. Jäin myös ihmettelemään hengityksen ja dialogin välistä ajoitusta. Onko siis tärkeää tyhjentää mielensä ennen dialogia vai keskittyä hengittämiseen sen aikana? Joskus dialogitilanteet voivat tulla yllättäen. Jos onnistuisimme opettajina niin hyvin, että useimman keskustelut käytäisiin dialogina, silloinhan me emme aina voisi tietoisesti valmistautua ennen keskustelua – ainakaan kovinkaan kauan ennen. Tulkitsen tämän siis niin, että on tärkeä hallita hengitystekniikka juuri toista kuunnellessa ja ymmärtäessä, jotta pystyy keskittymään juuri häneen. Kaiken kaikkiaan toisen sanatarkka kuunteleminen ja erityisesti ymmärtäminen tuntuu erittäin vaikealta ja hyödylliseltä taidolta, jota täytyy varmasti harjoitella ahkerasti. Ehkä tämän keskustelun innoittamana vielä onnistun. (Emmi V)

    VastaaPoista
  18. Joogataustoista!

    Vastaan Ilkan aloittamaan joogakeskusteluun. Mukavaa, että joku on sen jo tähän yhdistänyt!
    Olen harrastanut joogaa jo muutaman vuoden. Huomasin heti alussa, että hengittäminen on vaativa "oma lajinsa". Joogassa ollaan aina harjoitussarjojen välillä lyhyitä tai pitkiä aikoja levossa ja keskitytään vain hengittämään. Näen nämä lepoajat itseensä keskittymisen -aikoina. Sen jälkeen kun on keskittynyt hetken itseensä, hengitellen, voi taas aloittaa harjoituksen, johon sitten keskittyykin "täysillä" eli "tiedostavan läsnäolevasti".
    Ehkäpä hengittäminen saa ikäänkuin aivot ja vartalon auki, ottamaan toista asiaa vastaan. Ainakin kovin lämmin ja hyvä olo siitä tulee, joka puolestaan varmasti edesauttaa läsnäolevaan olemukseen. (Virpi)

    VastaaPoista
  19. Hei tuohon joogaanhan se varmaankin jotenkin liittyy,tuo hengitysharjoitu.Itselle jooga ei ole tuttua ja itsekin mietin tuossa että mihin kohtaan sitä hengitellään ,jotta voi keskittyä?
    Olisiko se niin että kun toista kuuntelee,niin samalla hengittelee syvään ja rauhallisesti?Vai saako toinen henkilö sen kuvan,että ei kuuntele,vaan huokailee?
    Kaikenlaista syntyy ajatuksiin,mutta ainakin aion harjoitella kotosalla jo tätä,katsotaan milloin se tulisi tavaksi käyttää:)
    (Ranja K)

    VastaaPoista
  20. Aidon läsnäolon saaminen yhdessäolon aikana on niin hieno kokemus että sitä haluaa jakaa eteenpäin. Myös hiljainen ja ujo opiskelija ansaitsee tätä huomiota, ei pelkästään ne joilla on hyvät mielipiteet, ovat lahjakkaita, hauskoja ja mielenkiintoisia. Ajattelen, että toiseen ihmiseen fokusoiminen on osa tätä 'olla tiedostavasti läsnä dialogissa'. Fokusoiminen tarkoittaa tässä tapauksessa että unohtaa omaa itsensä dialogin aikana vaikka osallistuukin aktiivisesti. Minun mielipiteiden esilletuominen ei ole tärkeintä vaan toisen ihmisen esillenostaminen. Mitä mieltä olette tästä, olenko ymmärtänyt asian väärin?
    terveisin Carola F

    VastaaPoista
  21. Hiljaisen ja ujon opiskelijan saaminen huomion keskipisteeksi, hänen nostamisensa esille onkin ryhmän ohjaajan haasteellisimpia tehtäviä. Vai voiko pelkkä ohjaaja tätä tehdä - pitääkö koko ryhmän osata jakaa "puheaikaa" tasapuoliseti keskenään?
    Ihmettelee Anu K.

    VastaaPoista
  22. Jatkan kahden edellisen kirjoittajan ajatuksilla. Voisiko dialogiin saada syvällisyyttä harjoittelemalla ensin pinnallista dialogia. Ajatuksella, että puhutaan mitä puhutaan, kunhan puhutaan. Annetaan kaikille huomionsa. Eikä yritetä päästä joihinkin syväteho-tavoitteisiin ensimmäiseksi. Luulisin ja tiedän, että koulutuksista riippuen voisi toimia. (Kari)

    VastaaPoista
  23. Tiedostavan läsnäolon harjoitteleminen on todella harjoittelemisen arvoista. Hyvin usein huomaa, että vaikka mikään ulkoinen väliintuleva asia ei häiritsisi, niin oma ajatus lähtee kulkemaan omia polkujaan. Oikea hengitystekniikka voi todellakin auttaa olemaan läsnä paremmin. Aluksi voi tosin käydä niin kuin Tiina totesi, että kaikki huomio keskittyy omaan hengittämiseen.
    En voi olla tässä lainaamatta paikallisen lehden artikkelia, missä kerrottiin kahden poliitikon väittelystä.
    Poliitikko Janne tyrmäsi omassa puheevuorossaankaikki poliitikko Antin puheet ovat "uupaduupana".
    Tähän poliitikko Antti vastasi, että "Ei tässä mitään duupadaapaa puhuta".
    Olisi toivottavaa, että poliitikot vaalikeskustelussa kuuntelisivat toistensa argumentteja, jotta he riitelisivät samasta asiasta.
    Nytkin poliitikko Janne väitti poliitikko Antin puhuvan uupaduupaa, mutta poliitikko Antti kiisti puhuvansa duupadaapaa.
    Ehkä tässäkin oli joitain ulkoisia häiriötekijöitä ja väittelijät eivät keskittyneet toistensa argumentteihin.
    Voiko tähän kuuntelemisen taito riippua myös henkiön persoonasta? Eli ovatko toiset syntyään parempia kuuntelijoita kuin toiset? Oppivatko kaikki kuuntelemaan toisiaan vai ovatko jotkut niin täynnä omaa erinomaisuuttaan, että eivät kykene tai halua kuunnella toisia.
    (PekkaV)

    VastaaPoista
  24. Mielestäni dialogiin osallistuvien tulisi olla terveitä ja virkeitä, jotta tiedostavasti läsnäoleminen onnistuisi toivottavalla tavalla ja dialogin aikana saataisiin myös tuloksia aikaiseksi. Väsynyt ja poissaoleva osallistuja ei jaksa eikä pysty keskittymään esim. sanatarkasti kuuntelemaan dialogin etenemistä. Väsyneenä ajatukset väkisinkin harhailevat.

    Tietoisesti läsnäoleva tiedostaa myös keskustelun edetessä mahdollisen oman minäkeskeisyyden ja pyrkii antamaan tilaa myös muille. Läsnäolo dialogissa tarkoittaa myös keskustelun kannattelemista sekä oman puheenvuoron tietoista rajaamista vaikka asiaa olisikin enemmän kuin ehtii sanoa. Dialogissa pyritään tasavertaiseen puheenvuoron ottamiseen ja antamiseen. Tiedostavasti läsnäolevat saavuttavat dialogin lopuksi synteesin.
    Terv Mika

    VastaaPoista
  25. Kerrankin mielenkiintoinen keskustelu. Tarkka kuuntelutaito on mielestäni vähintään yhtä tärkeää kuin tiukka luku-/kirjoitustaito. Käsittääkseni Pisa testissä ei kuuntelutaitoa ihan suoranaisesti ainenkaan testata. Suhtaudun kuitenkin hieman epäillen tähän hengitysharjoituksen kuuntelutaitoa parantavaan vaikutukseen. Haluaisinkin kysyä, onka tästä asiasta tieteellistä näyttöä? Lisäksi haluaisin laajentaa pohdintaa siihen, onko oppilaille teetetty systemaattisesti tälläisiä hengitysharjoituksia (siis muillekin kuin budolajien, joogan ja musiikin opiskelijoille). Voisin vain kuvitella kuinka helppoa olisi opettaa luokkaa, jossa opettajan lisäksi myös oppilaat ymmärtäisivät tiedostavan läsnäolon merkityksen. (Markus V)

    VastaaPoista
  26. Hengittämisen "opettelu" tuntuu tosi tärkeältä, vaikka toimintohan on automaattista, en voi vaan lopettaa hengittämistä tahdonvoimallakaan. Kun nykyään kaikilla tuntuu olevan kiire kaiken aikaa seuraavaan asiaan, tulee tunne että hengityskin on nopeaa ja pintapuolista. Ikään kuin ei olisi aikaa rauhalliseen hengitykseen.

    Tätä hengitystekniikkaa alan tietoisesti harjoittelemaan. PKi

    VastaaPoista
  27. Hengitysharjoitukset ovat minullekin tuttu juttu lauluharrastuksen kautta, mutta kuten Päivi H, minäkin koen että hengitysharjoitusten tekeminen kesken dialogiin osallistumisen, aiheuttaa oman keskittymisen kiinnitymisen hengittämiseen, eikä meneillään olevaan dialogiin. Jos hengittämisestä "oikein" tulee tapa, jota ei tarvitse erikseen miettiä, silloin tilanne saattaisi olla toinen.

    Dialogia ei varmasti synny, mikäli jompi kumpi dialogiin osallistuvista ei ole tiedostavasti läsnä. Olen usein törmännyt tilanteeseen, missä yritän saada keskustelua aikaiseksi henkilön kanssa, jonka keskittyminen on kohdistunut samanaikaisesti johonkin muuhun asiaan, kuten television katsomiseen tai xboxin pelaamiseen ;D. (Heidi A)

    VastaaPoista
  28. Mielenkiinoista! Edellisessä kommentissa otettiin esille kiire syynä siihen, että ei kuunnella kaveria ja olla tiedostavasti läsnä. Mietin mitä muita syitä mahtaa olla. Omalla kohdalla ainakin jännitys (en silloin kuuntele kunnolla, kun mietin mitä pitää kohta itse sanoa), levoton olo/ muut asiat pyörivät mielessä ja se, että asia ei kiinnosta.

    Hengittäminen rauhallisesti ja sen kautta rentoutuminen voivat luultavasti auttaa näissä asioissa. Olen käyttänyt keinoa itse jännittämisen hallintaan. Hengittäminen auttaa myös keskittymään, jos muut asiat ovat mielessä tai asia ei tunnu itseä koskettavalta. Luulen, että hengitystä joutuu kyllä vähän etukäteen harjoittelemaan. Itse tilanteessa en ainakaan itse pysty siihen kauaa keskittymään. Ajattelen vain aluksi, että vedän syvään henkeä pari kertaa ja rauhoitun. Sitten sen pitäisi jo sujua automaattisesti.

    ps. olen myös budolajien entinen harrastaja :)

    Marjaana K

    VastaaPoista
  29. Voisiko erään kirjoittajan (P.H) kuvaama Spirit-time hetki olla eräänlainen rentoutustapahtuma. Itse sain viime kesänä mahdollisuuden olla eräässä tilaisuudessa paikalla tällaisessa koko kehon rentoutumishetkessä. Siinäkin oltiin vanhan viisaan matkassa ja samalla hengitettiin rauhallisesti ja rentoutettiin koko keho. Itse en ole kokeillut hengitysharjoituksia, mutta neuvon menemään metsään tai meren rantaan kuuntelemaan luontoa. Sen jälkeen jaksaa taas kunnella oppilaita ihan eri tavalla. (Jarmo K:)

    VastaaPoista
  30. Markus V:n terveen epäilevä ote hengitysharjoitusten kuuntelutaitoa parantavaan vaikutukseen sai pohtimaan tätä lisää. Olen harrastanut aikidoa ja pilatesta, molemmassa kurinalaisuus, oikea hengitys, ryhti ja ylipäätään kehon kulloinenkin asento auttavat keskittymään fysiseen suoritukseen. Harjoituksissa ei turhia puhuta, joten kuunteluun valmentavasta vaikutuksesta on vaikea antaa varmaan lausuntoa. Pilateksessa hyvä ryhti keskikehon lihasten tukemana ja syvähengitys tietyissä tilanteissa tuo rennon ja keskittyneen olon samalla parantaen hapenottoa. Pelkästään oikein hengittelevän opettajan valppaus ja läsnäolo ei yksin riitä. Ongelmana onkin saada myös oppilaat "hengittelemään" oikein tai pikemminkin olemaan aidosti läsnä vuorovaikutustilanteissa.

    Luin taannoin artikkelin, jossa todettiin kaikkien maailman uskontojen sisältävän mielen tyhjentämisen arkimurheista rutiinien ja toiston avulla, minkä jälkeen yksilö on valmis vuorovaikutukseen hengellisen yhteisönsä kanssa. Ehkä tämä Helenan ehdottama hengitysharjoitus on vain yksi rutiini muiden joukossa, kun pyritään karsimaan dialogiin keskittymistä vaikeuttavia häiriötekijöitä. Jos osallistujat hengitystekniikan avulla saadaan elämään hetkessä, keskittymään olennaiseen, he arvatenkin pystyvät vuorovaikuttamaan intensiivisemmin keskenään, kun ajatus ei aina karkaa harhateille. Samantyyppistä mielen tyhjentämistä käytetään mm. Ilkan edellä mainitsemissa urheilijoiden mentaaliharjoituksissa: kaikki turha pois ajatuksista ja keskittyminen haluttuun tavoitteeseen. Rutiininomaiseen lähes automatisoituneeseen keskittymisrituaaliin turvautuminen toimisi varmaan jonkun vakituisen ryhmän kanssa, esim. edellä P-H:n kuvaama koulutettavien yksilöllinen Sprit time -valmistautuminen ajoi varmaan saman asian kuin syvähengittely.

    Onko kukaan menestyksekkäästi testannut keskittymisrituaaleja omilla opetusryhmillään, olivatpa ne sitten hengitykseen perustuvia tai muita ?

    (Outi K)

    VastaaPoista
  31. Siis silloin kun mielessä kohisee toisin sanoen sisäinen papattaja ei hiljene, keskityn tarkkailemaan hengitystäni joksikin hetkeksi... mieleni valtaa avoin rauha!
    Dialogin/viestinnän onnistumiseen vaikuttaa hyvin paljon se, miten läsnä olevia keskustelijat ovat. Tietoinen läsnäolo on intuitiivisen viestinnän tasolla toimiva taito olla kohtaamisessa henkisesti mukana ja kuunnella toisen sisäisyyttä. Läsnäolo ei ole vain fyysistä läsnäoloa tai sitä, että avaa suunsa ja puhuu tai että on hiljaa ja on kuuleviaan. Se vaatii sitä, että kuuntelijoina olemme sisäisesti hiljaa (papattaja tukittuna), sillä aikaa kun toinen puhuu. Pyrimme kuuntelemaan hänen ajatuksiaan ja ideoitaan emmekä vain hänen sanojaan. Intuitiivisessa viestinnässä kyse on sanojen takana tai niiden sisällä olevista merkityksistä, ihanteista ja maailmankatsomuksesta. /Sirpa H.

    VastaaPoista
  32. Kuten pari aiempaa keskustelijaa jo mainitsi, insinöörille hengitykseen keskittyisen ja kuuntelemisen yhteys jäi hieman epäselväksi. Itse kykenen keskittymään niin intensiivisesti, etten huomaa mitään häiriötekijöitä. Jotkut kokevat tämän uppoutumisen jopa pelottavana, ja pohdin, miltä sen kohdentaminen puhtaasti dialogiseen keskusteluun vaikuttaisi? Kiusaantuisiko keskustelun toinen osapuoli? Tavallaan keskustellessa ei kuitenkaan halua, että kaikki yksityiskohdat muistetaan. (JKJ)

    VastaaPoista
  33. Kun ihminen on dialogissa tiedostavasti läsnä, hän sekä kuuntelee, että myöskin kuulee.On tärkeää viestittää vastapuolelle olevansa aidosti läsnä. Tämän voi tehdä pitämällä katsekontaktia yllä ja myötäilemällä toisen puhetta lyhyillä välisanoilla ("aivan", "todellakin", "olen samaa mieltä"yms.). Katse ei voi harhailla muualla, samanaiaikaisesti ei voi näpytellä tekstiviestiä tai puuhailla jotakin asiaan kuulumatonta. Toinen ihminen kyllä vaistoaa aidon dialogin.(Heli M.)

    VastaaPoista
  34. Olen opetus- ja kokoustilanteissa nyt kaksi viikkoa harjoitellut dialogia ja tiedostavaa läsnäoloa. Olen päässyt havainnoimaan oman kehitykseni ja sen positiiviset vaikutukset ryhmään. Opin itse tilanteissa enemmän kuin aiemmin ja pystyn paremmin toimimaan ohjaanana opiskelijoille. Ohjaan paljon opinnäytetöitä, ja ohjaustilanteet ovat erityisen hyviä dialogin harjoitteluun. Avoin, rehellinen ja positiivinen läsnäolo lisäävät selvästi opiskelijan itsetuntoa ja siten madaltaa opiskelijoiden kynnystä tuoda esille omia ideoita työnsä tiimoilta.
    Käänteisesti olen havainnut myös sen, miten vuorovaikutustilanne muuttu, kun ohjaaja ei ole tiedostavasti läsnä, vaan tekee ”rutiini suorituksen”. Tällaisen ryhmänohjaajan päähuomio ei ole vuorovaikutuksessa ja dialogin aikaansaamisessa, vaan käsiteltävän asiakokonaisuuden sujuvassa läpiviennissä.
    Ryhmässä, joka koostuu dialogin hyvin hallitsevista ihmisistä, asian käsittely liitää helposti flow-tilaan. Positiivinen ja avoin ilmapiiri tukee luovaa työskentelyä jolloin asioiden ja ideoiden eteenpäin vieminen on hyvin helppoa. Kaikki osallituvat ja asiakokonaisuudet kehittyvät kuin itsestään. Tunne on samalla tavalla vapauttava ja euforinen kuin onnistuneen urheilusuorituksen jälkeen tai joogassa.
    Hengityksen rytmittäminen oikein tekee ihmisen hyvin tietoiseksi omasta kehostaan. Tietää, missä ja miten seisoo. Pääsen heittämään hengittyskeskusteluun uuden lajin: harrastan tanssia ja siinäkin opettelemme liikkeettä hengityksen rytmittämisen kautta. Jännitävässä tilanteessa, parketilla tai luokan edessä, hengittäminen helposti ”unohtuu”. Lihakset alkavat jännittyä, hartiat nousevat, fokus tilanteesta katoaa. Eikä taaskaan ollut suoritus finaalikierroksen arvoinen: kukaan ei reagoinut opetustilanteessa yhtään mitenkään, dialogia ei syntynyt, eikä yksikään tuomari piirtänyt ruksia arviointikaavakkeisiin ;-)
    (M-A R)

    VastaaPoista
  35. Samoin jäi minua vaivaamaan hengitysharjoitusten ja kuuntelemisen välinen yhteys. Auttaako kyky keskittyä hengittämään kuuntelemisessa, kun kuuntelemisessa on tarkoitus keskittyä toiseen ihmiseen ja hengittämisessä keskitytään omaan itseen? Pystyykö harjoittelemalla keskittymistä hengitysharjoitusten avulla todella parantamaan kuunteluaan ja keskityttyä vastaanottamaan toisen sanomaa? Vai onko kyse kahdesta erilaisesta asiasta? (Outi M.)

    VastaaPoista
  36. Aiemmin, minulla oli vaikeuksia kuunnella, mitä toiset sanoivat, koska keskityin liikaa omaan sanomiseeni mm. että onhan asiani varmasti kontekstisidonnaista, järkevää, asialista jne. Oli hävettävää ja surullista, kun ei oikein voinut luoda avointa keskustelua, kun kaikki pyöri vain oman ongelman ympärillä. Vanhemmiten olen oppinut rakastamaan kuuntelemista ja hyväksymään sen, että vaikka minulla ei olisi mitään ns. järkevää ja asiaanliittyvää sanomista, on silti ihana kuunnella, mitä muilla on sanottavanaan! Olen todella oppinut nauttimaan kuuntelemisesta, ja tämä on tuonut ihmissuhteeni ja vuorovaikutuksen työssäni luonnolliselle, rehelliselle ja aidolle pohjalle!

    ”Cherish Yesterday – Dream Tomorrow – Live Today”.

    Tämä citaatti, ei koske vain kuuntelemista, vaan kokonaisvaltaista harmoniaa, itsetuntemusta ja itsensä arvostamista.

    VastaaPoista