torstai 30. syyskuuta 2010

Miten saada osallistujat arvioimaan toimintaansa avoimesti ja realistisesti oppivassa yhteisössä?

Arvioida omaa toimintaa avoimesti ja realistisesti on kynnyskysymys. Avoin arviointi edellyttää luottamusta, uskoa ja tunnetta että on hyväksytty sellaisena ihmisenä kuin on. Oppimiskulttuurissamme on kuitenkin tässä kohtaa monesti kysymystä.

Jos on opettajana käsitellyt itsessään epätäydellisyyttäään, silloin osaa kuljettaa myös opiskelijoita oivaltamaan että on ihmisenä sellaisenaan hyväksytty ja kuuluu joukkoon. Mitä enemmän osallistujien toiminta yhteisössä lähtee kilpailevasta, omaa paremmuutta osoittamaan pyrkivästä egosta, sitä vähemmän on luottamusta ja uskoa siihen että on hyväksytty ryhmässä sellaisenaan. Toisaalta mitä enemmän osallistujien toiminta yhteisössä lähtee egon "takana" olevasta itsestä, sitä avoimemmin he voivat ilmaista ajatteluaan, tunteitaan ja tekemisiään.

Luottamus synnyttää luottamusta ja avoimuus (tarkoituksenmukaisesti tilanteen mukaan) lisää avoimuutta. Seurauksena uskallus ja rohkeus tuoda itsestään yhteisössä julki sellaista, joka osoittaa muuta kuin täydellisyyttä, lisääntyy tai rohkeus kertoa siitä, mikä on hyvää, kasvaa.  Vähitellen yhä useamman pelko vähenee, kun huomaa ettei koko ajan tarvitse ansaita omaa olemassoloaan. Näin osallistujat alkavat arvioida itseään entistä realistisemmin.

40 kommenttia:

  1. Vaatii usein rohkeutta yksilöltä kommentoida asioita ryhmän edessä. Turvallisessa ympäristössä, jossa on hyvä olla ja positiivinen ilmapiiri on helpompaa rohkaistua. Ei ole aina olemassakaan oikeaa tai väärää kommenttia, vaan rohkeus avata suunsa ja ilmaista itseään. (Natascha)

    VastaaPoista
  2. Olen samaa mieltä, että vaatii rohkeutta kertoa varsinkin eriäviä mielipiteitä ryhmän edessä. Tämä vaatii henkilöltä hyvää itsetuntemusta ja itseluottamusta. Vaikka muut mielipiteet eroavatkin omista, hyvällä itsetunnolla varustettu henkilö osaa perustella oman kantansa kuitenkaan tyrmäämättä muiden mielipiteitä. Mielestäni turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri on kaiken perusta, jotta vaikeistakin asioista voidaan keskustella ryhmässä. Ohjaajalla on keskeinen merkitys siinä, miten hän tätä luottamuksellisuutta ryhmäänsä luo. Opettajan ollessa avoin ja tasapuolisesti kaikkia kohteleva, joka myös myöntää olevansa virheitä tekevä erehtyväinen ihminen, helpottaa kaikkia osallistumaan toimintaan. (Satu M-H)

    VastaaPoista
  3. Itse olen ollut aiemmin todella suuri jännittäjä ja varmasti jännitän vieläkin, mutta olen huomannut suureksi avuksi sen, kun esitystä tai puhetta aloittaessani mainitsen sen, että jännittää, esim. sanon vain, että "kylläpäs tämä tilanne nyt jännittää minua", niin tuon asian lausuminen ääneen vaikuttaa jo itseeni siten, että jännitys laimenee. Voisin uskoa, että tuollaisen inhimillisyyden esilletuominen voi olla apuna myös monelle kuulijalle, jotka kärsivät samoista ongelmista. (Eija)

    VastaaPoista
  4. Äsken toinen opettaja kertoi omaa turhautumistaan itsetuntemus ja voimavarat -kurssin osalta, jota olemme opettaneet ryhmällemme. Opiskelijan palaute oli, että "mehän teimme sen hyvin." Totesin siihen, että nyt tuli suora palaute opiskelijalta ja hänen onnistumisen kokemuksestaan. Opettaja oli ollut tunnilla ja tehtävässä läsnä, joten oma turhautuminen tai epävarmuus ei ollut haitannut nuorten oppimista vaan oli osa prosessia. Näen, että yhä enemmän tarvitaan epävarmuuden sietämistä ja toisaalta epämukavuusalueilla liikkumista. Se, että opettajana pystyy myöntämään ettei tiedä onnistuiko, on realistista arviointia. Samalla se on rohkeutta myöntää ettei ole valmis vaan tarvitsee itsekin kokemusta uusien asioiden opettamiseen ja ohjaamiseen. Tärkeintä on sitoutuminen ja haasteisiin vastaaminen. Opetuksessa itsetuntemuksen lisääntyminen on positiivinen haaste, jossa on mahdollisuus koko ajan kehittyä ja kasvaa. (Mira)

    VastaaPoista
  5. Niin kuin Satu toi ilmi, turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri ryhmässä on tärkeää. Itse koen tämän erityisen tärkeäksi varsinkin niiden epävarmimpien osalta. Mutta miten luoda tällaista luottamuksellista ilmapiiriä ryhmään, jossa on muutamia vahvoja persoonia, jotka tuovat esiin liiaksikin omia näkemyksiään? (Milka)

    VastaaPoista
  6. Oman toiminnan arviointi realistisesti on todella haastavaa, sillä me ihmiset olemme erilaisia ja siten myös tavoitteemme ovat erilaisia. Joten usein onkin helpompi kysyä palautetta ulkopuolelta kuin antaa sitä itselleen. Miettiessäni omia arviointeja, niin voin todeta olevani itselleni paljon ankarampi kuin muille. Vaikka toisaalta taas en kuitenkaan ole täydellisyyden tavoittelija, kuten mm. eräs opiskelukaverini on. Toivoisinkin vinkkejä, kuinka itsensä pystyisi laittamaan paremmin samalle viivalle muiden kanssa, kun miettii osaamisiaan jne.?

    Yhteisön kilpailullisuudesta puhuttaessa mieleeni tulevat tenttien arvostelut, joissa monet opettajat käyttävät Gaussin käyrää. Vähentääkö tämä teidän mielestänne yhteisön kilpailullisuutta, että toiset opiskelijat ikään kuin kärsivät siitä, että toiset ovat vielä parempia kuin he itse? Itse koen tämän Gaussin käyrän käyttämisen vastenmielisenä, ettei kaikkia hyvin tentissä menestyneitä opiskelijoita voisi palkita hyvällä arvosanalla. Sillä tämähän kertoo myös siitä, että opettaja on onnistunut tehtävässään eli opettamisessa hyvin, ja se lisää opiskelijoiden luottamusta myös opettajan taitoihin. (Tiina V)

    VastaaPoista
  7. Kuten Eija mainitsi, omasta jännittämisestä kertominen auttaa rikkomaan jännitystä. Olen itsekin jännittäjänä kokeillut samaa tullen samaan lopputulokseen. Olen myös joskus maininnut omista, toistuvista tavoistani, joissa teen virheitä. Oman epätäydellisyyden myöntäminen on helpottanut. Mutta kommenttien omista virheistä pitää tulla luonnollisesti, niistä ei saa tulla "rutiinia". Rutiininomaisesti käytettynä avoimuus häviää, mikä näkyy ja silloin luottamusta ei synny.

    Mutta kuten Tiinakin totesi, niin itseään kohtaan on usein paljon armottomampi kuin muita kohtaan. (Saija)

    VastaaPoista
  8. Arvioinnin on mielestäni (kuten aikaisemminkin on edellä mainittu) oltava avointa arviointia, ja että kaikki oppilaat ovat hyväksyttyjä sellaisena ihmisenä kuin he ovat.

    Opettajan tulisi pyytää oppilaalta oma arviointi tekemisestään työstä ennenkuin antaa itse arvionsa oppilaalle, koska hän näkee oppilaan kommenteista miten hän on itse kokenut omaa tekemistään tai oppimistaan.

    Opettajan tulisi ottaa arvioinnissa huomioon oppilaan hyviä puolia esiin, ja jos oppilas arvioi itseään liian rankasti. opettaja voi esimerkiksi kertoa miten hän on edistynyt aikaisemmasta kerrasta tähän päivään ja mitä oppimista tällä välillä on tapahtunut. Mihin asioihin oppilaan tulisi kiinnittää vielä huomiota. Kaikessa toiminnassa tulisi rehellisyys ja kannustaminen näkyä.(Susanna)

    VastaaPoista
  9. Palautui mieleen edellisiä kommentteja lukiessani, että tarvitaanko tenttejä ollenkaan juuri tuon Gaussin käyrä-mallin takia. Erotellaanko opiskelijat sen takia kuin "jyvät akanoista" liian suoraviivaisesti? Toisaalta menestyvä ja kilpailuhenkinen opiskelija myös haluaa ja tavoittelee palkitsemista, joten millä muulla tavalla oikeudenmukainen palkitseminen tapahtuisi ilman ns. pärstäkerroin-arviointia. Ihan niinkuin Tiinakin kirjoitti saahan opettajakin siitä oman palkintonsa ja palautteen onnistumisestaan, kun on tenttiarvosanat, jotka kertovat menestymisen hyvin konkreettisesti. (Katriina K)

    VastaaPoista
  10. Jäin itse pohtimaan Milkan kommentointia luottamuksellisen ilmapiirin luomisesta ryhmätilenteessa. Ryhmissä on aina muutamia voimakkaita oman äänen kannattajia ja tätäihan pohdimme ääneen eräässä ryhmässä, joka on vasta ryhmäytymisprosessin alkumetreillä. Mielestäni on arvokasta pohtia yhdessä ryhmäläisten kanssa sitä, millaisia me olemme yksilöinä, olemmeko ns. "tarkkailijoita" hiljaa seuraamme ryhmän kommentointia vai onko joku meistä aina se yksi äänessä oleva. Ryhmässä syntyy luottamusta ja arvostusta toinen toisiamme kohtaan, kun ymmärrämme ne lainalaisuudet, mitkä "meidän ryhmässä" vallitsee. Toisaalta meidän on annettava tilaa tarkkailijoille ja toisaalta vastavuoroisesti äänekkäille, mutta päinvastoin opettajan voimme vaihtaa myös ryhmässä rooleja, pyytää äännekkäimpiä harjoittelemaan tarkkailija roolia ja tarkkailijoita osallistumaan keskusteluun. Opiskelijoilta voimme pyytää palautetta vuorovaikutustaidoistamme ja ryhmän ohjaamisen taidoista ja mielestäni tasapuolisella ja huomioonottavalla kuuntelulla edistämme ryhmän erilaisten roolien mahdollisuuksia osallistuvaan dialogiin. Eräs "tarkkailija" kertoi juuri tällä viikolla, miten tärkeää on erottaa hiljaisen rooli tarkkailijan roolista, ne eivät ole sama asia, sillä tarkkailija kyllä osallistuu erilaisiin tehtäviin ja keskusteluun, kun taasen hiljainen voi syrjäänvetäytyä. Luottamus syntyy avoimuuden kautta keskustellen ja ryhmäytymisen myötä. Kuinka saisimme tyystin hiljaisen ja syrjäänvetäytyvän osallistumaan ryhmän toimintaan? Mia T

    VastaaPoista
  11. Ompa hauska lukea näitä kommentteja ja huomata kuinka väärin onkaan toiminut epävarmoissa tilanteissa linnoittautumalla eli eristämällä itsensä oppilaista. Epävarmana ja esiintymispelkoisena hedelmällisempää olisikin avautua tästä oppiplaille sen sijaan että vetää visiirin alas ja tukahduttaa näin kaiken dialogin. Avoimuus synnyttää avoimuutta.

    VastaaPoista
  12. Jokainen meistä tekee alitajunnassa arvioita ihmisistä ja tilanteista. Vaikeita tapauksia ovat ihmiset ja tilanteet, mitkä rajoittuvat pintapuoliseen arvioon (ulkonäky, vaatetus jne.). Mielestäni olemalla se oma itsensä (aina = aika vaikeata), mikä on helpoin ensinnäkin itselle ja sitä kautta muut huomaa että sinä todella olet ihan normaali ihminen. Aikaisemmin olin hyvin kriittinen itselle, että puhuin välillä "huono suomi". Kas kumma, jossain vaiheessa se meni niin että oppilaat ovat tarkempia kuulemaan ja jopa korjaamaan jotain minun sanomisia (hyvässä hengessä, koska itse haluan että minun puhekielen virheitä/ääntämisiä korjataan). Itsekriittisyys ei ole sinänsä laskenut vaan itsetuntemus on kasvanut ja hyväksynyt sen mitä olen. Pahan toisella puolella on hyvä ja hyvän toisella puolella on paha. Se on hyvä jos joskus ei mene kaikki niin kuin pitää, etsi sitten se hyvä puoli siitä. (peeter)

    VastaaPoista
  13. Vuorovaikutus- ja viestintätaidot kuuluvat jo monen ammattialan perusopintoihin, mutta kuitenkin arkielämämme kohtaamiset niin opiskelijoiden kuin työyhteisön palavereissä saavat meistä esiin inhimilliset, ositain vaistomaiset tulkintamme toisen sanomasta. Usein muodostamme mielessämme tietyn mielikuvan toisesta, jonka perusteella sitten tulkitsemme kaikkea sitä vuorovaikutuksessa tulevaa informaatiota. Useinkaan emmme tule muuttaneeksi tätä tulkintaamme, emmekä kuule ja tulkitse oikein toisen dialogista puhetta. Syntyy väärinymmärrystä ja pahaa mieltä, virheellistä päättelyä joka vaikeuttaa kohtaamisia jatkossa. Olen omakohtaisesti myös kokenut, kuinka ihmisen avoimuutta ja rehelliyyttä epäillään. Avoimuuden ylläpitäminen keskustelussa on sen jälkeen entistä haasteellisempaa. Uusien idoiden esilletuominen tulkitaan usein oman itsen esille tuomiseksi ja keskinäiseksi kilpailuksi.
    Aikuisopiskelijoilla on usein jo rutkasti työkokemusta, joka antaa kokemuksen tuomaa perspektiiviä. Tosaalta omien toimintatapojen kyseenalaistaminen, omien rutiinien murtaminen ja asioiden yhdessä hämmästely saattaa viedä eteenpäin omaa oppimista ja tuottaa uusia innovatiivisia oivalluksia ja ratkaisuita. Tässä ammatillisen kasvun prosessissa opettaja on merkittävä tukija ja mahdolistaja. (Kaarina K.)

    VastaaPoista
  14. Arvioinnin rehellisyys sekä itsearvioinnissa että ulkopuolisessa arvioinnissa on vaikeasti toteutettavissa, koska vaarana on, että oppija menettää luottamusta itseensa ja on kaiken kaikkiaan liian ankara itselleen, kuten Tiina totesi. Gaussin käyrä edesauttaa pikemminkin siinä, miten oppijat saadaan paremmuusjärjestykseen ja sillähän ei sinällään ole mitään tekemistä oppimisen kanssa. Mikä voisi siis olla ratkaisu? Susanna tuo mielestäni esiin tärkeän näkökohdan esittämällä, että opettaja voi kertoa oppilaalle tämän henkilökohtaisesta edistymisestä pitkällä ajanjaksolla. Tällöinkin on tärkeää puhua edistymisestä oppijan kanssa rehellisesti ja tietenkin kannustavasti, jotta hän ymmärtäisi, mitkä asiat tai kokonaisuudet pitäisi vielä hallita. Jotta voi mennä eteenpäin, täytyy tietää tarkasti, missä ollaan nyt. Eija v.

    VastaaPoista
  15. Tiina tahtoisi laittaa itsensä samalle viivalle muiden kanssa. Älä laita! Kun itse arvioin opiskelijoiden töitä, kysyn aina ensin: " tuliko siitä sitä, mitä piti?" tai "oletko kauhian ylpiä itsestäs?" Yleensä opiskelijan palaute on rehellinen ja totuuden mukainen. Saman kysymyksen esitän usein itselleni kun olen opettanut jotain uutta aihetta. Jos löydän puutteita, ne tulee korjata, jos olen ylpiä, olen mielestäni onnistunut. (Juha H)

    VastaaPoista
  16. These were the best comments on any of the blogs. It seems that people are most passionate about this topic. Surely a person needs self confidence and courage to respond in a dialogue. In addition they need a feeling of trust. I began to think what I needed to respond to Helena’s writing and all of your comments. First and foremost I need to understand what was written. Not just the words but the subtle meaning between the lines. Next I needed to have the skills necessary to make myself understood in the conversation. I have a concept in my mind but how do I get you to understand what I am trying to say. I don’t want you to think that I am responding just to hear my own voice or read my thoughts on paper. Finally, I have taken the risk that by writing in English you will be able to understand my thoughts. If any of these assumptions of mine are incorrect the dialogue will be broken. In a verbal dialogue this thought process needs to take place in a split second or the rhythm of the exchange is lost. To me it is like playing music in a band. You can hit all of the right notes, but if your timing is off the song doesn’t sound pleasing. (David)

    VastaaPoista
  17. Jatkaisin Susannan kommentointiin, että mielestäni nimenomaan oppilaan tulee tuntea olevansa hyväksytty omana itsenään ja että hän ymmärtää oppimispolun rakennettavan juuri häntä itseään varten ei niinkään, että vertailee jatkuvasti omaa suoritustaan muihin. Tärkeää on nähdä oman edistyminen edelliseen suoritukseen nähden. Opettaja on tässä kohtaa paras sparraaja. Opettajan tulee nähdä jokaisen oppilaan hyvät puolet. Paras ei aina ole se, joka saa parhaat tenttinumerot.
    Tässä kohtaa voi ottaa esimerkin yliopisto maailmasta. Kaksi opiskelijaa pääsevät tutkijan töihin yliopistolle. Toinen on täsmällinen ja ahkear ja on aina saanut parhaat tenttinumerot ja toinen on sosiaalisempi, rohkeampi tyyppi, mutta ei aina niín hyvin pärjännyt tenteissä. Tutkimustyössä osoittautuu, että tämä sosiaalisempi, rohkeampi tyyppi uskaltaa tuoda tutkimustyössään uutta näkemystä tutkittavaan alaan, hän on rohkeampi kannanotoissaan, innovatiivisempi ja näkee erilaisia mahdollisuuksia ratkaisuiksi.
    Eli opettajan tulee kannustaa monipuolisesti oppilaita ja heidän ominaisuuksiaan. (Tuija)

    VastaaPoista
  18. Kun osallistujien toiminta yhteisössä lähtee kilpailevasta, omaa paremmuutta osoittamaan pyrkivästä egosta, on "koulutuksen tässä vaiheessa" minun vaikea löytää konkreettisia toimintatapoja tilanteen muuttamiseksi dialogin mukaiseen avoimuuteen jossa kaikki voivat ilmaista ajatteluaan, tunteitaan ja tekemisiään. Haastavaa !!
    (Kai)

    VastaaPoista
  19. Opettaja voi valmentaa ryhmää dialogiseen oppimiseen ja työskentelyyn oppimistilanteissa lähes milloin vain. Kannattaa selittää opiskelijoille tavoite oppia ajattelemaan ja tekemään yhdessä, että tehdäänkin nyt näin. Valmennus sisältää harjoituksia. Voit käydä katsomassa joitakin dialogisen oppivan yhteisön luomiseen tarkoitettuja harjoituksia osoitteessa www.hamk.fi/diale . Harjoitukset ovat siellä englanniksi, mutta se ei tuottane haittaa. Jokaiselle opiskelijalle olisi valtavasti hyötyä dialogiosaamisesta koko elämää ajatellen. Näin siis kulkee ajatteluni.

    VastaaPoista
  20. Uskon vahvasti aitouteen dialogissa. Kun olemme aidosti kohdanneet oman itsemme me voimme kohdata aidosti myös toisemme. Miten tällaisen aidon dialogin saisi toimimaan ryhmässä. Niinkuin Helena tuossa edellä mainitsikin sitä pystytään harjoittelemaan ryhmän kanssa, mutta jos on kysymyksessä ryhmä, jonka kanssa on tekemisessä lyhyen ajan, niin se onkin haasteellisempaa. Opettajan persoonallisuuden likoon laittamisella on iso merkitys. Antaa jotain itsestään ja olla läsnä tilantessa.On tärkeää antaa myös tilaa ryhmälle ajatella itse. Tämä vapauttaa ryhmän antamaan itsestään jotakin ryhmään.(Päivi H)

    VastaaPoista
  21. Uskon vahvasti aitouteen dialogissa. Kun olemme aidosti kohdanneet oman itsemme me voimme kohdata aidosti myös toisemme. Miten tällaisen aidon dialogin saisi toimimaan ryhmässä. Niinkuin Helena tuossa edellä mainitsikin sitä pystytään harjoittelemaan ryhmän kanssa, mutta jos on kysymyksessä ryhmä, jonka kanssa on tekemisessä lyhyen ajan, niin se onkin haasteellisempaa. Opettajan persoonallisuuden likoon laittamisella on iso merkitys. Antaa jotain itsestään ja olla läsnä tilantessa.On tärkeää antaa myös tilaa ryhmälle ajatella itse. Tämä vapauttaa ryhmän antamaan itsestään jotakin ryhmään.(Päivi H)

    VastaaPoista
  22. Opiskelijat ovat hyvin valmiita ja avoimia arvostelemaan muita opiskelijoita ja varsinkin opettajia. Tämä suuri ero arvioinnin ja arvostelun välillä, ja josta opiskelijat eivät aina ole tietoisia, jotenkin estää kyvyn arvioida rakentavasti. Kun tapaan tällaisen opiskelijan, joka arvostelee ja syytteleekin muita, tunnen itseni kyvyttömäksi. Miten autan hienotunteisesti tätä opiskelijaa arvioimaan itseään? Arviointikeskustelu kurssin päättyessä on liian myöhässä. (SM)

    VastaaPoista
  23. Arviointiakin pitää mielestäni harjoitella. Koulussa opiskelijat ovat tottuneet saamaan arvosanoja kurssin päätyttyä. ”Miten saada osallistuja arvioimaan toimintaansa avoimesti ja realistisesti oppivassa yhteisössä?” Säännöllisillä itsearviointi-harjoituksilla. Pelkkä tehtävien palautus ei enää riittäisikään, vaan välillä olisi aina avoin arviointiharjoitus. Pienistä harjoituksista voi aloittaa. (SM)

    VastaaPoista
  24. En tiedä kuinka moni muu opettaa "pistemäisesti" satunnaisia opiskelijaryhmiä - siis yhden periodin verran (6-7 tapaamista) ryhmiä, joissa opiskelijat saattavat olla toisilleen ennalta vieraita. Oletteko onnistuneet tuomaan dialogisia toimintatapoja tuollaiseen ryhmään? Itse olen kokenut asian aika hankalaksi - ehkä siksi että lyhyellä kurssilla on asiasisällönkin puolesta kiireen tuntu. (PeterH)

    VastaaPoista
  25. Kain tyyliin olen itsekin vasta aloittelemassa opettajaksi kasvamistani ja kokematon oppilaiden avoimeen dialogiin johtavien käytännön toimien suunnittelussa. Opetusharjoittelupaikkani vanhempi alan ammattilaisen reilun kymmenen vuoden käytännön kokemus kuulemma osoitti, että esim. oppilaiden antaessa toistensa harjoitustöille arvosanoja tulokset korreloivat hyvin opettajan itsensä antamiin arvosanoihin. Skaala on tosin suppeampi ja keskiarvosana korkeampi, mutta jyvät erottuivat akanoista ja oppilailta löytyi tietynlainen "intuitio" hyvän suorituksen arvostamiseen. Varmasti kuitenkin riskaabelia aloittelevan opettajan käyttää opettamansa ryhmän sisäistä arviointia arvostelunsa muodostamisessa? (Ilkka)

    VastaaPoista
  26. Olen havainnut myös omassa ei-opetustyössäni yritysmaailmassa, että Helenan kommentin mukaisesti dialogiosaamisesta voi olla hyötyä koko elämää ajatellen - muuallakin kuin opetuksessa.

    Yritysmaailmassa vaan dialogisen siilon aikaansaaminen on tavallaan vielä haastavampaa, kun usein ihmisillä on varsinkin päällikkötasolla omaan uraan liittyviä voimakkaita ambitioita. Hyvän dialogin aikaan saaminen esimerkiksi johtoryhmäpalaverissa on tämän vuoksi hyvin haastavaa, kun jokainen pyrkii osoittamaan pomolle kuinka hyvin hän on omat hommansa hoitanut.

    Jukka

    VastaaPoista
  27. Helena: "Mitä enemmän osallistujien toiminta yhteisössä lähtee kilpailevasta, omaa paremmuutta osoittamaan pyrkivästä egosta, sitä vähemmän on luottamusta ja uskoa siihen että on hyväksytty ryhmässä sellaisenaan. Toisaalta mitä enemmän osallistujien toiminta yhteisössä lähtee egon "takana" olevasta itsestä, sitä avoimemmin he voivat ilmaista ajatteluaan, tunteitaan ja tekemisiään."

    Kiitän kauniisti näistä sanoista. Olen hyvin paljon samaa mieltä. Olen vanhemmiten huomannut, että kaikenlainen kilpaileminen saa minut vastentahtoiseksi mihin tahansa asiaan. Mielestäni kaikki ryhmässä ovat saman arvoisia, ellei sitten halua arvottaa ihmisiä oppimistilanteeseen osallistumisen mukaan. Tässä tarkoitan sitä, että jos lintsaa, niin ei oikein helposti voi menestyä. Olen huomannut myös opettajaopintojen myötä, että vaikka opiskelen ihan omasta mielenkiinnosta, niin en mielelläni ottaisi numeroarvostelua ollenkaan. Hyväksytty-hylätty toimisi itselläni kaikista parhaiten. En siis halua kilpailla edes itseäni vastaan, koska luonteeltani olen sellainen, että uuden oppiminen on itselleni aina arvokas asia. Olen alkanut vähitellen avautua ajatukselle siitä, että opiskelija voi hyvinkin oppia jopa paremmin ilman arvosanoja. Tietenkään arvosanoista ei koskaan päästä eroon, aina kai täytyy ihmisiä laittaa jonkinlaiseen järjestykseen, mutta jos edes joskus saa kokeilla sitä, että voi oppia oppimisen tähden ryhmässä, ei vain siksi, että pääsee tentistä läpi hyvin arvosanoin ja unohtaa kaiken sitten saman tien. Rehelliseen itsearviointiin tarvitaan sitä, että opiskelija on rehellinen itselleenkin. Itsearvioinnin taustalla täytyy olla se, että opiskelija huomaa, miten hän on oppinut, ei se, että asetetaan itsekin itsensä numerojärjestykseen että voitaisiin verrata toisiin. Kun ei ole paineita numeroilla kilpailusta, niin opiskelija voi rehellisesti keskittyä omaan oppimiseensa ja niihin asioihin, joissa hän ei vielä ole "täydellinen".

    Jotenkin tuntuu, että tässä on takana jotain oikein suurta, jota en ehkä ihan vielä itsekään kokonaan ymmärrä. Nämä blogikirjoitukset dialogista ovat todella paljon ajatuksia herättäviä! (Sarri)

    VastaaPoista
  28. Minäkin koen eritysen haasteelliseksi ajatukseksi dialogin synnyttämisen kilpailevassa ryhmässä. Matkan varrella olen huomannut turhautuvani ajatuksesta, että kaikki muut työkaverini, perheenjäsenet ja tuttuni eivät olekaan valmiita analysoimaan omaa toimintaansa enkä keksi konkreettista keinoa kääntää keskustelua dialogiin. Täytynee kai vain luottaa siihen, että olemalla oma itsensä ja avoin joka tilanteessa, voi parhaiten synnyttää aitoa dialogista keskustelua. Mutta miten on, jos dialogia ei vain synny, missä kohtaa ja miten ja millaisen ryhmän kohdalla kannattaa luovuttaa? Vai kannattaako sittenkään? (Emmi V)

    VastaaPoista
  29. Mutta mikä sen kilpailun aiheuttaa? Kilpailun poiskitkeminen auttaisi luomaan luottamusta vai kuinka?

    Uskallus ja rohkeus, ovatko ne avainsanat joihin pitäisi panostaa oppivan yhteysön luomisessa?

    Jos vielä menemme asiassa pidemmälle, niin pitäisikö oppimiskultturissamme vielä käsitellä näitä asioita ja kehittää niitä? (Jari Ahola)

    VastaaPoista
  30. Vosiko kilpailun aiheuttaa jonkilainen huono itsetunto ?Oppijat eivät ehkä uskalla tuoda esiin kaikkea itsestään,jos tuntee jollain tasolla olevansa huonompi kuin toiset.Toisaalta opettajalla olisi tässä oiva mahdollisuus luoda yhdessä muiden kanssa luottavainen ilmapiiri.

    Mutta toisaalta olen sitäkin mieltä että kaiketi työkavereiden tai ylipäätään muiden ihmisten muuttaminen avoimeksi ja keskusteleviksi ,on vaikeaa,miltei mahdotonta.Näin ajattelen ehkä siksi ,että onhan kait jokaisen itse haluttava muuttua ,ja siksi on vaikeaa jos muutospaine tulee ulkoapäin.

    Kuitenkin uskon siihen ja että jos me opettajat luomme ympärillemme luottavaisen ilmapiirin,on opiskelijoillakin huomattavasti helpompaa.
    Itsetuntemus on kaiketi avainsana,vai mitä?

    (Ranja K)

    VastaaPoista
  31. Edellisissä puheenvuoroissa pohditte ryhmän sisällä tapahtuvaa kilpailua. Itse ajattelen, että opiskelijaryhmää pitäisi mieltää aina työtiiminä, joka "kilpailee" esim. toisen oppilaitoksen vastaavan ryhmän kanssa, ei toista saman ryhmän jäsentä vastaan. Näin toivon myös työyhteisöjen toimivan. Pyrin luomaan ryhmään henkeä, jonka avulla ryhmäläiset auttavat toinen toistaan niin, että kaikki pääsevät pidemmälle kuin yksin olisivat päässeet. (Anu K.)

    VastaaPoista
  32. Vahva itsetunto, mitä se on? Sitäkö että luotan itseeni kaikessa täysin vai sitäkö että uskallan olla inhimillinen.
    Mielestäni juuri uskallusta olla inhimillinen, rohkeutta tunnustaa rajallisuutensa, tietämättömyytensä, mutta silti tiedostava, uutta oppiva ja erilaisuden hyväksyjä... siitä on vahva itsetunto tehty.
    Itse olen aina pyrkinyt muistamaan rajallisuuteni ihmisenä, jolla on oikeus virheisiin ja tietämättömyyteen. En myöskään ole koskaan pelännyt tunnustaa tietämättömyyttäni opiskelijoille, jostakin sillä hetkellä käsiteltävästä aiheesta. Päin vastoin , kun yhdessä olemme etsineet vastausta, hetki on mitä otollisin gialogille. Melko pitkän opetustyön kokemuksella voin kertoa, että kertaakaan opiskelijat eivät nauraneet tietämättömyydelleni ja mitä sitten vaikka nauraisivatkin... naurattaa se usein itseänikin, vaan se toimii lähentävänä tekijänä ja lisää luottamuksellisuutta oppimustilanteeseeen epäonnistumisen hyväksymisen kautta.
    Jyrki L

    VastaaPoista
  33. Vahva itsetunto voi joskus kääntyä itseään vastaan. Olen huomannut ihmisissä joilla on vahva tunnetila omaatekemistään kohtaan ja toimivat sen pohjalta ajautuvat useammin syvempiin ongelmiin, kuin sellainen henkilö joka toimii tilanteissa tunne- järkipohjalta. Monesti tunne tappaa järkevän ajattelun.Olen opetustyössäni toteuttanut myös tuota edellä mainittua minä en tiedä kaikkea ajatusmallia. Olen kertonut oppilaille, että oppiminen on meidän yhteinen asia ja mitä emme vielä tiedä niín edsimme sen tiedon yhdessä. -Jarno T -

    VastaaPoista
  34. hei,
    uskon myös avoimmuuteen ja rehellisyyteen dialogissa. Vahva itsetunto voi kuten Jarno sanoi kääntyä itseään vastaan.
    Opettaja ei voi dialogissa ole se, joka "muka hallitsee kaiken".Aina voi hakea tietoa ja tarkistaa sitä, ei voi tietää eikä pidä tietää kaikkea, sellainen besserwisser opettajanakin on melko "vaarallinen". Oppiminen on yhteinen asia ja tietoa on paljon tarjolla, kun vaan osaa ohjata opiskelijoita keräämään oleellisimman ko.käsiteltävän asian osalta.Päivi r.

    VastaaPoista
  35. Olen samaa mieltä Päivin kanssa tuosta avoimuutestta ja rehellisyydestä dialogissa.Dialogia mielestäni perustuu juuri avoimeen ja rakentavaan keskusteluun joka tarjoaa monipuolisen mahdollisuuden ajatuksien viljelemiselle oppimessa. Mielestäni yhteinen tiedon hankkiminen ja tiedon löytäminen on yhteisen oppimisen kohokohtia. -Jarno T-

    VastaaPoista
  36. Hyvä henkinen ryhmä ja opetettavasta asiasta kiinnostunut tekee mitä vain ja oppii toisiltaan paljon. Hyvä henki tuo avoimmuutta ja uskallusta keskusteluille, jotka vain syventävät oppimista. Tällainen ryhmä on myös innokas kaivamaan lisätietoa ja näin laajentavat edelleen oppimista asiassa. Kuten tuolla edellä todetaan niin ei opettajakaan voi olla se kaikki tietävä, joten hyvällä dialogilla luokassa on myös opettajalle paljon annettavaa sekä tiedon tuojana.
    ( Jarmo S )

    VastaaPoista
  37. Avoimmuus ja hyvä ilmapiiri esim. luokassa edesauttaa paljonkin oman oppimisen arviointia realistisesti. Yhdessä tekemällä ja ainaisten kilpailutilanteiden ainakin vähentäminen mielestäni auttaa avoimeen ja realistiseen arviointiin omasta oppimisesta. Kaikki rakentava keskustelu niin opiskelijoiden kesken kuin opettajienkin kanssa vie eteenpäin onnistunutta oppimisen arviointia. Samoin selkeät ommistavoitteet ja opetusmenetelmät tietenkin tukevat oppimisen arviointia. Mikäli esim. opiskelija pääsee itse vaikuttamaan mm. tavoiteasetteluun niin oppimisenarviointiin päästään varsin realistisesti kiinni.
    (Jarmo S)

    VastaaPoista
  38. Alustuksessa "arvioida omaa toimintaa avoimesti ja realistisesti on kynnyskysymys. Avoin arviointi edellyttää luottamusta, uskoa ja tunnetta että on hyväksytty sellaisena ihmisenä kuin on" on sellaisia asioita joita ainakin huomaa toisinaan keskusteluissa puuttuvan. Suomalaiset ovat varauksellisia uusiin ihmisiin ja luottamus syntyy ajan myötä. Luottamus ansaitaan ja sen voi menettää jopa yhdellä virheellä. Ihmiset eivä tehdi pystyä tässä kiireisessä maailmassa ja miettiä omia syvimpiä tunteita, mitä nyt on tehty syksyn aikana ja jatkuu tämän ammatillisen opettaja koulutuksen läpi, luo osaltaan haasteita niin itselle kuin muillekin lähipiirissä. Ujon ihmisen voi olla vaikea olla avoin vaikka kuinka haluaisikin, mutta se ei tarkoita sitä etteikö hän tuntisi itseään ja luottaisi itseensä ja muihin tai olisi avoin, hän ei vain osaa olla spontaani heittäytymällä mihin tahansa keskusteluun. Olen huomannut olevani aika hiljainenkin alussa kun en tunne ihmisiä (ilmenee mm. uusissa ympäristöissä), mutta kun tunnen miten ihmiset käyttäytyvät niin olen avoimempi ja tuon julki omia mielipiteitäni paljon enemmän. (Kirsi K.)

    VastaaPoista
  39. Tässä keskustelussa on tullut useita hyviä näkökulmia alkuperäiseen keskustelukysymykseen. Aikuiskoulutuksessa pitäisi välttää tätä kilpailun asetelmaa, koska se tukahduttaa arvioivan keskustelun. Opettajalla on iso rooli keskustelun johdattelemisessa ja siinä, ettei julisteta oikeita ja vääriä ratkaisuja. Opettajan tulee aluksi ottaa kiinni hilajaisempien jäsenten kommenteista ja vahvistaa näkökulman käsittelyä,koska kyllä rohkeimmat saavat ajatuksensa kyllä julki. Opettajan läsnäolo ja esimerkkinä oman toiminnan avoin arvionti on hyvä keino edistää kok ryhmän työskentelyä.
    -jormak

    VastaaPoista
  40. Avoimuus ja realistisuus, joita Helena kirjoituksessaan peräänkuuluttaa, ovat olleet itselleni tärkeitä arvoja opettajana toimiessani. Mallia olen yrittänyt ottaa loistavasta opettajasta, jonko johdolla minulla oli ilo opiskella yliopistossa. Hänen periaatteenaan oli, että opettajan tulee tuoda avoimesti julki omat lähtökohtansa ja esim. asiantuntemuksensa ja osaamisensa opittavana olevasta aiheesta. Opetan alaa, johon minulla itselläni ei ole soveltuvaa koulutusta, vain "sinne päin" olevaa työkokemusta. Joudun usein tilanteisiin, joissa huomaan opiskelijan kasvaneen ammatillisesti minusta ohi jossain suhteessa. Haluan uskoa siihen, että tämän myöntäminen ei vähennä arvoani opettajana ja oppimisen ohjaajana. Tehtävänäni ei ole olla ikuisesti paras opettamissani asioissa, vaan onnistun silloin kun opiskelijat tulevat niissä taitaviksi. Välllä on toki kovin vaikeaa kehua opiskelijaa asiasta, jota en itse olisi osannut paremmin tehdä, mutta toisaalta voi olla ylpeä omasta osuudestaan tässä kasvuprosessissa.

    Opiskelijoiden on takuulla vaikeaa keskustella rehellisesti, avoimesti ja realistisesti omasta osaamisestaan opettajan kanssa, joka lopulta päättää heidän arvosanansa. Monella on haaveena esimerkiksi jatko-opiskelu, jolloin hyvää arvosanaa tavoitellaan kiihkeästi. Jos arvosana jää heikoksi yrittämisen puutteen vuoksi, ei se kirpaise opettajaa yhtä paljon kuin silloin, kun opiskelija ei yrittämisestä huolimatta vain ole yltänyt toivomalleen tasolle.

    Opettamallani alalla opiskelijoihin tulee monesti aika tuttavalliset ja luottamuksellisetkin välit esimerkiksi yhteisten maastoretkien ja vaellusten kautta. Etenkin nuorempien opiskelijoiden tuntuu välillä olevan vaikea erottaa osaamisen arviointia siitä, miten arvostan heitä ihmisinä, miten paljon heistä "tykkään" tai "en tykkää". Ajattelisin, että tähän ongelmaan dialogiosaaminen voisi olla ratkaisu. Dialogisen menetelmän avulla voisi saada opiskelijat ajattelemaan ja analysoimaan juuri omaa toimintaansa, ei minun käsitystään heistä persoonana.

    VastaaPoista