tiistai 15. joulukuuta 2009

Miten dialogin avulla pystyisi aktivoimaan hiljaisen ryhmän, jossa on yksi yliaktiivinen?

Kysymyksen tilanne on melko tavallinen. Ns. yliaktiivinen hoitaa tilannetta roolinsa mukaisesti. Kyseessä voi olla ryhmä, jossa muut ovat valinneet vetäytymisen ja tarkkailun. No, tilanteeseen voi olla monia syitä. Jotta kaikki olisivat aktiivisia, sen aikaan saamiseen opettaja tarvitsee työtapoja. Käsittelen siis kysymystä oppimistilanteen näkökulmasta.

Anna opiskelijoille tehtäväksi antoja, joissa opiskelijat tekevät esimerkiksi ensin joko yksin ja sitten parin kanssa tai pienryhmissä asioita. Kun näitä työstämisen tuloksia sitten avataan, pidä huolta että jokainen ryhmän jäsen tulee mukaan ja kertoo ajatteluaan. (Puheenjohtajia ei ryhmiin valita.) Tiedustele myös aina kultakin kertojalta vähän lisää siitä, miten he asiaa työstivät tai miten jokin tietty asia hänen mielessään kulkee. Voit myös antaa muiden ryhmien osallistujille tehtäväksi tiedustella esillä olevan ryhmän ajattelusta lisää, jotta ymmärtäisi heidän ajattelunsa tulosta tai tuotosta tai toimintaansa paremmin. Tällaisia kaikkia aktivoivia työtapoja voit vaihdella tavoitteen ja tilanteen mukaan ja ennen kaikkea sitä mukaa kun opettajana osaat itse dialogisia toimintatapoja. Muutoin kaikkia aktivoivien tehtäväksi antojen muotoilu tahtoo jäädä ja asioiden yhdessä käsittely jää koko lailla hiljaiseksi tapahtumaksi. Näin toimien kaikki oppivat tulemaan mukaan keskusteluun ja ilmaisemaan ajatteluaan ja kuuntelemaan toisten ajattelua.

4 kommenttia:

  1. Tällaisia tilanteita on hieman vaihtelevalla kokoonpanolla –useampi ns. päällepäsmäri tai vain yksi ja loput ovat kovin hiljaisia. Hallitseva keskustelija voi olla niin iso osa ryhmän toimintaa, että jos hän on jostain syystä poissa, niin ryhmä joko lamaantuu täysin tai sitten ryhmä aktivoituu aivan uusiin ulottuuksiin. Joskus tuntuu, että voisi jopa antaa erillisen tehtävän häiriköksi koetulle henkilölle, jotta saisi selville, miten ryhmä työskentelee ilman häntä.
    Aktivoivat työtavat, joista Helena kerrot, ovat varmasti tarpeen. Mutta entä, jos ryhmä kerta kaikkiaan muodostuu temperamentiltaan vetäytyvistä, hiljaisista, mutta kuitenkin oppimaan innokkaista oppilaista. Voisiko tällaisessa tilanteessa käyttää muita menetelmiä kuin dialogia? Jollei dialogi ole ryhmän kannalta menetelmä, joka auttaisi oppimaan. Entä onko oppilaan kannalta oikein muodostaa ryhmiä, joissa on hyvin erityyppisiä oppilaita? Onko tällainen ryhmä oikeastaan osoitus osaamattomasta ryhmänmuodostuksesta, jos ryhmiä voisi muodostaa useampia? Maija K.

    VastaaPoista
  2. Oma kokemukseni on että ihmiset usein muuttavat rooliansa kulloisenkin ryhmän mukaan ja myös aiheen mukaan. Eli harvoin yhteen ryhmään on valikoitunut yksi yliaktiivinen ja muut ovat hiljaisia, vaan ihminen ottaa uuden roolin erilaisessa ryhmässä ja rooli saattaa myös muuttua kun käsitellään aihetta josta itsellä on vahvempi mielipide tai tietämystä. Persoonan mukaan toiset kuitenkin korostuvat toisia enemmän ja uskon että näiden yliaktiivisten "rauhoittamiseen" dialogi on hyvä keino. Maija esitit myös kysymyksen että jos ryhmä sisältäisi vain vetäytyviä henkilöitä onko dialogi tällöin hyvä keino ollenkaan? Mielestäni voisi olla heillekin hyvin antoisaa, että heidät johdatettaisiin ottamaan uudenlainen rooli dialogin keinoin. Helppo lähestyminen olisi varmaankin Helenan ehdottama pienryhmä toiminta, jolloin vetäytyvät voisivat harjoitella dialogia pienemmissä ryhmissä ensin. (Kaisa S)

    VastaaPoista
  3. Olen samaa mieltä Kaisan kanssa siitä, että ryhmässä aina syntyy se perusjako ja vilkkaammat tai puheliammat ottavat helposti vallan. Kokeilin kerran ryhmätyötä luokassa, jossa oli yksi "hallitsija". Hän yritti sekoittaa ryhmien työskentelyä, mutta sain hänet keskustelemalla keskittymään vain oman ryhmän toimintaan. Töitä purettaessa jokainen ryhmä tuli vuorollaan luokan eteen esittelemään tuotoksensa ja muut saivat sitten vapaan sanan muodossa kommentoida toistensa tuotoksia. Puheliaskin kommentoi kaikkia ryhmiä, mutta melko asiallisesti. Johtuiko kenties siitä, että omankin ryhmän tuotosta sai muut kommentoida vapaasti. Mene ja tiedä. Hiljaiset olivat myös äänessä, kun töitä purettiin ja minulle jäi sellainen kuva tunnista, että aiheet tulivat hyvin käsitellyiksi ja jäivät hyvin mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ohjattavana vuoden vanha amk-nuoriso-opiskelijoiden ryhmä, jossa on muutama todella ”yliaktiivinen ” opiskelija. Viime syksynä ryhmässä tapahtui pientä kismaa/valtataistelua/kinaa, joka mielestäni kuuluu ryhmäytymisen vaiheisiin. Pidin heille oppitunnin, jossa pyysin heitä jakautumaan ryhmiin vähiten tuntemiensa henkilöiden kanssa. He todellakin ottivat tehtävän vastaan kirjaimellisesti. Tehtävänä näissä ryhmissä oli etsiä 3 teesiä, joita jokainen lupaa noudattaa lopun opiskeluajan eli 3 vuotta. Jokainen ryhmä esitteli teesinsä ryhmänä muille ryhmille niin, että ryhmän hiljaisin aloitti keskustelun. Tehtävä onnistui todella hyvin ja hiljaisilla oli paljon sanottavaa ja saimme aikaan keskustelua ryhmien välillä. Jälkikäteen sain kommentteja, että ryhmän henki on muuttunut me-henkisemmäksi ja avoimemmaksi. Eli yliaktiiset ehkä ottavat vallan, jos ryhmä ei muuten oikein tahdo toimia. Ryhmähengen luominen on hankalaa ja vaatii opettajalta rohkeutta puuttua ongelmakohtiin. //Kirsi

      Poista