perjantai 4. syyskuuta 2009

Miten dialogiin vastentahtoisesti suhtautuvia saadaan mukaan dialogiin?

Erilaisten ihmisten mukaan saaminen rakentavaan dialogiin. Erityisesti kaivataan neuvoa ja keinoja dialogiin vastentahtoisesti suhtautuvien ihmisten saamiseksi mukaa keskusteluun.

Voisin tulkita, että dialogiin vastentahtoisesti suhtautuvat ihmiset ovatkin tavalliseen keskusteluun vastentahtoisesti suhtautuvia. Keskustelu muiden kanssa on tuottanut liian usein pettymyksiä. Nämä ihmiset ovat huomanneet esimerkiksi, että keskustelun tunneilmasto on negatiivinen, ei -ihmisystävällinen ja kilpaileva. Luottamuksesta, vastavuoroisuudesta on vähän kokemuksia. Yleistäen voisi sanoa; kun puhutaan meistä ihmisistä, me olemme kuitenkin perusolemukseltamme sosiaalisia ja dialogisia maailmaan nähden. Vastentahtoisilla tämä valmius on siis häipynyt taustalle.

Jos opettajana aikoo saada yhä useampia ihmisiä mukaan keskustelemaan, se vaatii dialogisen säiliön luomista. Luodaan siis keskustelulle sellainen tila tai olot, että jokainen haluaa tai uskaltaa tulla mukaan.

Dialogisen säiliön luomiseksi tehdään web-palvelun dialogiosaamisen I alueen asioiden kanssa töitä. Esimerkiksi opettajat alkavat havainnoida toimintaansa ja sen luonnetta, sitä kuinka dialogista säiliötä luovaa se on. Sen jälkeen kun ensin itse osaa riittävästi, tietää ja pystyy ohjaamaan opiskelijoita toimimaan dialogia edistävästi. Opettaja osaa ohjata opiskelijoita aina halutessaan siinä suunnassa. Kun dialoginen säiliö on kunnossa, sen jälkeen voi alkaa harjoitella dialogisia hetkiä synnyttäviä toimintatapoja. Näin voi tehdä kaiken muun toiminnan yhteydessä. Mielestäni meidän aikamme opiskelijat oikein ”kerjäävät” tällaista ohjausta.

4 kommenttia:

  1. "Yleistäen voisi sanoa; kun puhutaan meistä ihmisistä, me olemme kuitenkin perusolemukseltamme sosiaalisia ja dialogisia maailmaan nähden. Vastentahtoisilla tämä valmius on siis häipynyt taustalle."

    Voiko asiasta tehdä kuitenkaan noin tarkkaa yleistystä? Kulttuurimme ei opeta tai kannusta dialogiin, eikä se ole tavanomainen vuorovaikutustapa johon kaikilla on luontainen lahjakkuus. Dialogiin lähteminen vaatii dialogiosaamista ja -kokemusta.

    Dialogiosaaminen ei nähdäkseni ole myöskään iästä riippuvainen tekijä. Jotkut nuoret kehittäneet erinomaiset taidot lyhyen elämänhistoriansa aikana, ja vastaavasti isoissa kouluissa ja alati vaihtuvissa luokkayhteisöissä opiskelleet tulevat jatkokoulutukseen vailla minkäänlaisia dialogitaitoja.
    Vastaavasti työelämästä jatkokoulutukseen tulevat eivät välttämättä omaa minkäänlaisia taitoja koskei työelämässä juurikaan käydä dialogia työtehtävien suorittamisesta.

    Dialogiin kannustaminen on vaikea tehtävä. (tv)

    VastaaPoista
  2. Helena, toteat keskustelun avauksessa seuraavasti:

    “Voisin tulkita, että dialogiin vastentahtoisesti suhtautuvat ihmiset ovatkin tavalliseen keskusteluun vastentahtoisesti suhtautuvia. Keskustelu muiden kanssa on tuottanut liian usein pettymyksiä. Nämä ihmiset ovat huomanneet esimerkiksi, että keskustelun tunneilmasto on negatiivinen, ei -ihmisystävällinen ja kilpaileva.”

    Olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä. Esimerkiksi työyhteisössä palaveritilanteissa keskustelun sävy on aivan liian usein syyttävä, toimintaan pakottava, puolusteleva ja saneleva. Aitoa vuoropuhelua ei tällaisessa ilmapiirissä synny, jokainen vain pyrkii selviytymään.

    Lisäisin tähän kuitenkin yhden ajatuksen. Minusta nimittäin tuntuu, että ainakin joissakin suomalaisissa alakulttuureissa (oman kokemukseni perusteella esimerkiksi tietotekniikan ammattilaiset) ihmiset on opetettu ja he ovat oppineet hyvin opettaja- tai johtajavetoiseen toimintakulttuuriin. Eli näen, että kysymys ei ole pelkästään tunneilmastosta tai vastentahtoisesta suhtautumisesta keskusteluun. Kysymys on myös vakiintuneesta tavasta, opitusta toimintamallista. Halua keskusteluun voi hyvinkin löytyä, mutta “mitä nuo muut ajattelevat, jos minä rupean kyselemään...”.
    Olen monesti kokenut tilanteen, jossa tilaisuuden alussa ryhmää ei tahdo saada keskustelemaan millään. Kun sitten jää saadaan rikki ja ryhmä huomaa keskustelun olevan hyväksyttyä, suotavaa ja arvokasta, voidaan päästä tilanteeseen, jossa kouluttajan on jopa rajoitettava keskustelua aikataulussa pysymisen varmistamiseksi.

    Yhteenvetona: Koen, että aina kysymys ei ole yksilön tai ryhmän vastentahtoisesta suhtautumisesta, vaan oletusarvoista, ennakkokäsityksistä ja totutusta tavasta! (Risto H)

    VastaaPoista
  3. Hei!

    Jos asenne dialogiin ei ole kunnossa, on melko hankalaa yrittää saada osallistuja tulemaan "konstruktiivisesti" mukaan.
    Asenne toki saattaa alkaa korjaantua, kun vain rohkeasti pääsee (ja autetaan) alkuun ja dialoginen tyyli ja idea alkaa löytyä. Aivan niin kuin joku saattaa yhtäkkiä innostua karaoke-laulamisesta, vaikka ei aikaisemmin ole koskaan ollut laulamisesta innostunut.
    Terv. Keijo

    VastaaPoista
  4. Miten sitten voitaisiin tehdä, että Riston mainitsemia oletusarvoa, ennakkokäsitystä ja totuttua tapaa sekä Keijon esille tuomaa asennetta pystytän muuttamaan dialogia edistävään suuntaan? (Antti K)

    VastaaPoista